Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Slow ja Ravistettava

Kirjoitettu 09.01.13
Esseen kirjoittaja: Johannes Laine
Kirjapisteet: 4
Kirja: Slow. Ravistettava.
Kirjan kirjoittaja: Honore Carl. Saku Tuominen.
Kategoriat: 1. Oppiminen

Slow ja Ravistettava, 4.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.0/5 (1 vote cast)

Ihmiset kimpoilevat ympäriinsä tärkeän näköisinä tekemällä useampaa asiaa yhtäaikaa. Meillä on ainainen kiire. Meillä on listalla jatkuvasti asioita tekemättä. Kirjoitamme muistilappuja jääkaapin oveen, tietokoneelle, kalenteriin ja minne ikinä keksimmekään jopa siitä, että muista muistilapun asiat ja hae lapsi tarhasta. Vietämme aikaa ihmisten kanssa ketä ei tunneta syvällisesti ja aidosti, mutta kun velvollisuus vaatii tekemään näin ja kuuntelemme velvollisuuden kiusallista ääntä. Hermostumme kun tietokone ei käynnistykään alle 15 sekunnin, vaan siinä meni poikkeuksellisesti puoli minuuttia. Liikennevaloissa naputtelemme sormia rattiin ja kiroamme suurta liikenneruuhkaa, joka vie työmatkasta aikaa viisi minuuttia kauemmin kuin normaalisti. Ajamme kilometrien päähän automarketteihin valintojen maailmaan, vaikka muutaman sadan metrin päässä olisi kaunis idyllinen lähi- ja luomuruokakauppa. Kuljemme kaikki päivät tietyssä putkessa, viettäen suurin piirtein samanlaisia päiviä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Oikeastaan iso osa ihmisistä kulkee koko elämänsä tietynmallisen putken lävitse. Ja minusta tuntuu, että yhteiskuntamme jopa haluaa, että kuljemme tämänkaltaisen putken lävitse, sillä muuten emme ole tarpeeksi tehokkaita ja hyödyllisiä koneiston pyörimiselle. Informaatiota tulee aivan kauheat määrät joka päivä. Hukumme tiedon määrään ja valintojen mahdollisuuksiin. Tietokoneet ovat paljon fiksumpia kuin ihmiset, jotkut jopa väittävät, että tietokoneilla on kohta tunteet ja luovuuskin. Muutos on ällistyttävää. Ja me ihmiset, me muutumme erittäin hitaasti.

Entä jos elämä ei kuitenkaan menisi näin? Mitä jos ihmiset toteuttaisivat unelmiaan? Mitä jos meillä ei olisikaan ainainen kiire ja arvostaisimme tätä hetkeä? Mitä jos rahallisen ja aineellisen menestymisen sijaan osaisimme arvostaa terveyttä, ihmissuhteita, onnellisuutta, rakkautta?

Tämä kirja sai minut ajattelemaan ja tekemään paljon muutoksia omaan elämään. Tässä konkreettisia tekoja mitä olen jo tehnyt ja mitä pyrin parhaillaan tekemään.

 

Mitä jos ei olisi kelloja? Hassuttelin ajatuksella, että yritän olla vuoden ilman kelloa. Tämä on edelleen ajatuksen tasolla, sillä en ole vielä ratkaissut, että miten sovin tapaamiset, osaan mennä koripalloharjoituksiin ja muihin tapahtumiin, jossa tarvitaan myös ulkoisia tekijöitä. Sillä jos en käytä kelloa, tarvitsen joko henkilökohtaisen avustajan tai sitten kännykän, johon asetan aina muistutuksen tapahtumasta riippuen tarpeeksi ajoissa muistuttamaan lähdöstä haluamaani paikkaan. Henkilökohtainen avustaja kuulostaa ja tuntuu hienolta ja tämä voisikin olla yksi unelmani, jonka toteutan jonain päivänä. Ei avustajallakaan hassumpi työ olisi, kun sopisi aina tapaamiseni ja kertoisi minulle milloin täytyy minnekin lähteä. Jo nyt olen kuitenkin ehtinyt parantaa ajankäyttöä haluamaani suuntaan. Jos minulla ei ole sovittuja tapaamisia, niin en häsellä ja kiirehdi ehtiäkseni tarkalleen 8.15 toimistolle. Varsinkin kun toimii yrittäjänä, niin tämä onnistuu ja ei se elämä siihen kaadu kuitenkaan. Päinvastoin, uskon henkisen hyvinvointini pysyvän parempana ja näin ollen olen tehokkaampi, luovempi ja parempi myös tekemään töitä. Olen myös suosiolla siirtänyt hommia seuraaville päiville ja näin yritän antaa asioille enemmän aikaa. Minulla oli tapana yrittää toteuttaa joka päivä mahdollisimman paljon, lopulta tämä tyyli ei kanna kauhean pitkälle elämässä. Sillä emme ole kuitenkaan täällä ainoastaan rahan ja maksimaalisen tuoton takia.

Kirjat saivat minut unelmoimaan asuinalueesta, jossa kaikki ovat innostuneita hitaammasta elämästä ja alueella toimisi pitkälti vaihdantatalous, kaikki tarpeellinen löytyisi alueelta, mutta alue ei olisi liian kaukana isommista paikoista, jotta voi myös toteuttaa itseään ja unelmiaan. Pyrin olemaan tässä hetkessä oikeasti läsnä ja haluan kehittää tätä roimasti. Tämän takia hankin joogakortin ja lisään meditaatioharjoituksia päiviini. Päätin myös lähteä lomalle yksin keväällä jonnekin lämpimään, tutustumaan lisää itseeni ja maailmaan. Kaikkien töiden keskellä, sillä minä haluan ja se on mahdollista. Näen myös, että mitä onnellisempi ja paremmassa kunnossa olen henkisesti ja fyysisesti, niin sitä paremmin toteutan ideointityöt, keskittymistä vaativat työt ja myynkin paremmin, kun en ota asioista stressiä ja osaan olla tapaamisella läsnä. Kirjat saivat myös minut kiinnostumaan jälleen kerran ihmisten lukemisesta ja haluan entistä enemmän oppia ajatuksiin vaikuttamista ja niiden lukemista.

Tässä pieni katkelma tulevaisuudestani: ”Herään aamulla auringon paisteeseen. Nousen rauhallisesti ylös ja hämmästelen vettä juodessani maailmaa ulkona. Siellä näyttää hyvin rauhalliselle, tällä kertaa olen Californian lämmössä yhdellä asuinpaikoistani – alueella, jossa kaikki rakastavat hitaampaa elämää. Pienen meditaatiohetken ja urheilun jälkeen käyn pitkässä suihkussa. Tämän jälkeen ystäväni tulevatkin jo luoksemme nauttimaan aamupalasta ja seurastamme tuona täydellisenä torstaiaamuna. Jossakin vaiheessa avustajani tulee vinkkaamaan kesken seurustelujen, että on aika lähteä tapaamiseen pikkuhiljaa, mikä alkaa keskustassa toimistolla. Puen työvaatteet päälle ja lähden upealla hummerillani ajelemaan kohti keskustaa. Työmatkani vie vartin sijaan puoli tuntia, koska teki mieli ajaa eri reittiä ja sattui olemaan ruuhkaa. Räpin soidessa matka taittuu loistavasti. Saapuessani toimistolle laitan välipalaa asiakkaalleni ja jään valmistelemaan kokoushuonetta. Tapaaminen sujuu loistavasti, koska osasin lukea asiakkaan tarpeita ja tarjota hänelle oikeita asioita. Tapaamisen jälkeen tein hiukan sähköpostien lähettämistä ja juttelin työkavereilleni. Jossakin vaiheessa avustajani tuli kertomaan illan koripallotreenien alkavan kohta, joten lähdin hakemaan poikaani ja ajoimme yhdessä suoraan harjoituksiini. Illalla lähdimme vielä perheen kanssa kävelylle ja tapaamaan ystäviä. Seuraavana päivänä päätin lähteä viikoksi laskettelemaan Suomeen kavereiden kanssa. Sillä avustajani kertoi sen olevan mahdollista, kun seuraava tapaaminen oli sovittuna vasta reilu viikon päähän ja joukkueellenikin sopi, että treenaan itsenäisesti. Elämä on hetkessä olemista, kaiken nauttimista ja oikeiden asioiden tekemistä. Minulla on pätevät ihmiset ympärilläni bisneksien kannalta ja olen pystynyt tähän päivään mennessä ulkoistamaan suurimman osan asioista, niin että minä pystyn toteuttamaan haluamaani elämän rytmiä. Joskus teen kellon ympäri hommia kun siltä tuntuu, joskus olen viikkoja koskematta töihini. Silti elän juuri kuin haluan, minulla on tuloja enemmän kuin tarvitsen menoihini ja työllistän satoja henkilöitä ympäri maailmaa. Tällaista unelmoin sen joskus olevan, nyt sen olen saavuttanut. Tärkeintä mitä matkalla muistin tehdä, jotta pääsin tänne, oli se, että nautin jokaisesta hetkestä enkä vain tehnyt asioita, koska halusin joskus olla myös rahallisesti rikas.”

Yritän myös ulkoistaa asioita ja rakentaa verkostoa ympärilleni enemmän. Olen hiljalleen luopunut jostakin työhommista. Lisäksi olen ottanut uusia ihmisiä ympärilleni toteuttamaan asioita. Asioita, jotka voisin tehdä myös itse, mikäli haluaisin haalia kaiken itselleni enkä välittäisi muusta kuin rahasta. Olen myös ajatellut asioiden tarpeellisuutta, teenkö asioita oikein ja haluanko tehdä sitä.

Ajattelemisesta tärkeimpänä jäi mieleeni nämä:

–          Kyseenalaistan. Sillä tuskin on yhtä oikeaa totuutta ja ”totuuksia” on niin monenlaisia.

–          Miksi? Miksi? Miksi? Asioita katsotaan aivan liian pinnallisesti.

Vertailemme liikaa itseämme toisiin. Tästä on vaikea itsekin päästä eroon, pyrin joka kerta vertaillessani itseäni muihin kysymään itseltäni kysymyksen: mitä väliä asialla on tai miksi vertailen?

KISS=Keep It Simple but Smart. Niin yksinkertaista, että sen ymmärtää hetkessä, mutta niin oivaltava, että se alkaa hymyilyttää kun sen on kuullut.

Vielä en ole keksinyt mitään oivallista ja yksinkertaista omiin projekteihini, mutta kovasti uskon, että tästä muistisäännöstä on vielä hyötyä tulevaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan minusta on tullut paljon hyväksyvämpi, en ota asioita niin vakavasti, olen antanut aikaa asioille ja itselleni enemmän. Kehitän jatkuvasti itseäni, olen kehittänyt hyviä rutiineja, jotta myös pää pysyy terveenä. Tulevat joogatuntini ja meditaatio -hetkeni tuovat hitautta ja henkistä hyvinvointia lisää elämääni, olen paljon enemmän kavereideni kanssa tänä vuonna. Panostan positiiviseen johtamiseen ja kannustamiseen työskentelyssäni, kehun paljon ja totta kai vain syystä, mutta keskityn onnistumisiin myös muiden työssä. Kyseenalaistan ja kysyn. Etsin uusia näkökulmia. Ostan Ravistettava –kirjan hyllyyni, koska tämä sai minut innostumaan paljon asioista uudelleen ja voimakkaammin. Otan paljon rennommin elämän tällä hetkellä, en kiirehdi, nukun pitempään ja ennen kaikkea yritän nauttia juuri nyt tästä mitä teen.

Kiitos Slow ja Ravistettava tai oikeastaan Carl Honore, Saku Tuominen ja Katja Lindroos. Olitte osasyy siihen, että tajusin jotain merkittävää ja innostavaa. Nämä olivat loistavaa jatkoa Henkka Hyppösen Nautitaan raakana –kirjalle. Näiden kolmen kirjan luettuani oloni on mahtava, innostunut ja utelias kaikesta mitä on ja tulee olemaan elämässäni.

 

 

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!