Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ihmettelen, miksi tämä on vain yhden pisteen kirja. Ihmettelen siksi, että se kantaa mukanaan niin syvää sanomaa. Niin syvää ja monipuolisesti reflektoitavaa sanomaa.

Vaikka kirja kertoo sodankäynnistä, ei sitä kuulu ottaa pelkästään suppeasti ajatellen sodankäynnin kirjana. Tämä kirja kertoo elämästä, ihmissuhteista, toiseen osapuoleen vaikuttamisesta ja myös monipuolisesta ajatustyöstä.

Voittavat soturit voittavat ensin ja menevät sitten sotaan,

kun taas päihitetyt soturit menevät ensin sotaan ja etsivät sieltä voittoa.”

Luin pinkkuvuonna hädässä ja ehkä hiean laiskanakin loistavan kirjan, joka voi myös olla oljenkorsikirja kirjapisteiden kanssa taisteleville yksilöille. Muistaakseni suuri osa tiimistämme luki sen myös. Kirjan nimi oli Zen ja jousella ampumisen taito. 70 sivua, 3 pistettä. En kirjoittanut siitä muistaakseni kovinkaan hyvää ja kattavaa reflektiota, sillä se oli vielä silloin liian syvää ja haastavaa tekstiä. En oikein osannut silloin ottaa tekstin sanomaa ja tarkastella asoita sen näkökulmasta. Nyt osaan hieman paremmin, ja tämä kirja on mielestäni hieman samanlainen. Tässä on myös syvää ja viisasta sanomaa.

Tästäkin kirjasta voi kaivaa monia sitaatteja ja soveltaa niiden sanomaa arkisessa toiminnassa, kunhan vaan keksii sille kategorian. Kirjoitin yhden jo tuohon yläpuolelle. Sitaatit ovat tiiviitä lauseita, jotka sisältävät rikkaan, sovellettavan ajatuksen. Samankaltaisia sitaatteja voi löytää useampia, mutta eikö enempi olekin joskus parempi? Jos moni ihminen on kirjoittanut samanlaisen sitaatin, voi se tarkoittaa joko sitä, että he ovat kopioineet sen ja kirjoittaneet sen omilla sanoillaan tai he ovat löytäneet elämänsä matkalla saman totuuden kokeilujen myötä.

On totta, että bisneselämää on verrattu sodankäyntiin lähes aina. Ja se onkin osaltaan sodankäyntiä, varsinkin isojen yritysten ja konglomeraattien kesken siitä, kuka saa kerättyä eniten pelimerkkejä. Tällä kentällä peli ei aina ole reilua, mutta heille ei välttämättä olekaan kyse siitä. On kyse edelleenkin siitä, kenellä on eniten pelimerkkejä, sillä pelimerkit ovat valtaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pienten yritysten maailmassa asia ei voi olla eikä olekaan näin. Pienten yritysten maailmassa yritetään jatkuvasti löytää liittolaisia. Toiminta ei ole suoraan samanlaista kuin isojen konglomeraattien sodankäynti. Sodankäynnissä tarvitaan silti aina liittolaisia, sillä yhdessä me kaikki olemme vahvempia. Siksi meillä on armeijat, siksi meillä on tiimit.

Tiimit ovat tietysti ”sotajoukkoja” tässä meidän akatemian arjessamme. Muut tiimit ovat liittolaisiamme, sillä olemme kaikki yhtä ja samaa porukkaa – tiimiakatemialaisia. Tietysti silloin tällöin tulee pieniä erimielisyyksiä ja muuta vastaavaa esimerkiksi asiakkaista ja käytännöistä, mutta olemme silti kaikki samaa porukkaa. Asiakkaat voimme nähdä tavallaan ”vihollisinamme”, sillä yritämmehän saada jatkuvasti heidät ostamaan meidän palveluitamme. Myynnin kannalta palvelumme ovat heille apu. Yritämme voittaa heidät ajatuksen tasolla, jotta he näkisivät meidän palveluissamme hyötyä. Tähän väliin sopii hyvin sitaatti kirjasta:

Sodan korkein taito on sitä, että voittaa vihollisen taistelutta.”

Taistelua pitää käydä yleensä alussa jonkin aikaa, mutta taistelu on sitä, että saadaan asiakas kokeilemaan tuotetta tai palvelua. Taistelu käydään aina alussa. Kun ollaan voitettu tietty määrä taisteluita ja muutama asiakas eli ”vihollinen” on saatu vakuutettua taidoistamme, alkaa myynti tapahtumaan itsestään. Enää ei tarvitse taistella! Sana kiertää ja voitot kasaantuvat numeroina pankkitilille.

Kohtele sotilaitasi kuten lapsiasi, ja he seuraavat sinua syvimpiin laaksoihin; Katso heitä kuten omia rakastettuja poikiasi, ja se seisovat vierelläsi kuolemaan saakka.”

Miksi meillä on tiimit? Miksi teemme yhdessä asioita jos voisimme tehdä niitä yksinkin? Ja miksi teemme asioita yksin jos voisimme tehdä niitä yhdesssäkin? Mitä edes on olla tiimi?

Jos haluaa saavuttaa jotain suurta, tarvitsee siihen aina enemmän kuin yhden ihmisen. Kukaan ei voi menestyä yksin loppujen lopuksi. Yksilölajeissakin huippu-urheilijat tarvitsevat taustajoukkoja. He ovat yksilöurheilijoita, mutta he edustavat henkilönä vain sitä, mitä heidän taustallaan tapahtuu. Heillä on valmentajat, perheet, ystävät ja huoltojoukko, jotka kaikki kannustavat häntä siksi, että he haluavat hänen menestyvän. Urheilija elää taustajoukoistaan ja taustajoukot urheilijastaan. He elävät symbioosissa.

Varsinkin nyt toisena vuonna on haastavaa olla näinkin isossa tiimissä ja koittaa yhdistää meitä kaikkia jollain tapaa. Meitä on vielä 18. En väitä, että se on syy kokonaan, mutta minusta tuntuu, että meillä ei ole yhteistä toimintakulttuuria muuta kuin sääntöjen ja rajoitusten sekä kuukausittaisten tavoitteiden muodossa, jotka ovat alusta asti olleet yksilötavoitteita. Tiimin tavoitteissa emme ole onnistuneet. Yksilön tavoitteet eivät ole sama asia kuin tiimin tavoitteet, eikä yksilöiden saavuttamat omat kuukausittaiset tavoitteet kasvata tiimin henkeä, sillä tavoitteet saavutetaan yksin. Yksin saavutetut tavoitteet kasvattavat yksilöä, mutta ei tiimiä eikä tiimin toimintaa ja henkeä.

Haasteellisinta on löytää tavoite, johon kaikki voivat sitoutua. Tämän kevään alussa synnytimme tiimillemme vision:

Tuemme helvetin rohkeita kokeiluja, Annamme yksilölle mahdollisuuden kasvaa parhaaksi mahdolliseksi, Mahdollistamme kaikkien lähdön Learning Circusille ja lähtökohtaisesti olemme sinne lähdössä.

Ainoa yhteinen tavoite oli päästä Learning Circusille tässä kaikessa. Kaikki muu oli yksilötoimintaa. Learning Circusille kerättäviin rahoihin määritettiin alussa myyntiporukka, jolla yritimme myydä synnytyksiä. Myyntiryhmään kuului neljä ihmistä kahdeksastatoista. 22% tiimimme jäsenistä. Muut tekivät omia projektejaan. En valehtele kun sanon että epäonnistuimme myyntiryhmällä tässä tavoitteessa. Epäonnistuimme täysin ja muutamaa viikkoa ennen LCn alkua huomasimme että mistä nyt saamme rahaa. Kaikki olivat odottaneet, että myyntiryhmä kerää yksin kaikille rahat reissuun. Muutamaa viikkoa ennen aloimme sitten rääpimään rahoja viimeisistäkin koloista ja lopulta saimme rahat jostain kasaan. Mutta.

Innostus LCtä kohtaan ei ollutkaan kovin korkea siitä huolimatta, kuinka hyvä reissu viime vuonna oli ollut. Suurimpana syynä jäi mieleen ”ei ole rahaa”. Tällä tarkoitettiin henkilökohtaista gäppiä, joka meidän tiimissämme edelleen on. Tarkoitettiin myös henkilökohtaista rahatilannetta. Havahduimme tähän kaikkeen liian myöhään. Reissu painoi päälle ja rahaa ei ollut löytyäkseen. Koen, että jokaisen henkilökohtaisesti ajateltu rahatilanne tappoi innostuksen reissua kohtaan. Koen, että epäonnistuimme tiimimme ainoassa yhteisessä asiassa. Mutta miten siinä voisi onnistua, ellei se innosta? Miten voisikaan onnistua, jos ensin sovitaan ja sitoudutaan siihen että lähdetään, mutta seuraavana päivänä muutetankin mieltä? Ilman sitoutumista ei ole yhtenäisyyttä, on vain yksilöitä ja klikkejä. Ilman yhtenäisyyttä ei ole ei ole tiimiä. Ilman yhtenäistä tiimiä ei ole suurta menestystä ja yhdessä saavuttamisen tunnetta. Ilman yhdessä saavuttamisen tunnetta ei ole palkitsevuutta.

Totuus on, että tiimin sisältä löytyy klikkejä. Löytyy klikkejä ja sitten löytyy yksinäisiä susia. Näiden lisäksi löytyy neutraaleja yksilöitä. Itse koen olevani neutraali yksilö. Neutraalilla tarkoitan sitä, että ei kuulu mihinkään porukkaan Inton sisällä, neutraalia on olla vain intolainen. Neutraalina on vaikeaa vaikuttaa klikkeihin. Klikit ovat voimakkaampia, sillä ne toimivat kuten pienet tiimit yhden tiimin sisällä. Jos on kolmen klikki, joista yksi ei halua sitoutua johonkin koko tiimillä päätettävään asiaan, on todennäköistä että kaksi muutakaan ei halua. Silloin koossa on jo 3/18 ihmistä. On todennäköistä, että seuraavassakin klikissä on henkilöitä joita ei kyseessä oleva päätös innosta. Sanotaan esimerkiksi toiset kolme ihmistä; tässä on kasassa jo 6/18. Tämän verran ihmisiä on tarpeeksi suuri joukko siihen, että päätös ei saakaan lopulta tukea taakseen. Kohta kukaan ei olekaan enää innostunut ja innostuneet ovat turhautuneita vaikuttamisen lähes olemattomaan mahdollisuuteen.

Klikit seuraavat toisiaan hautaan asti, mutta hassua on, että loppujen lopuksi ajamme sillä tuhoon ainoastaan itsemme kun emme saa mitään tehtyä yhdessä. Klikkeihin kuulumattomat jäävät puuhastelemaan omia pikku projektejaan ja klikit keskittyvät vain omaan etuunsa.

Kun olet tietämätön vihollisestasi ja itsestäsi, olet tuhoon tuomittu.”

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!