Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sokeiden ihmisten valtakunta – herätys hullujenhuoneelta

Kirjoitettu 13.12.13
Esseen kirjoittaja: Tuomo Kuisma
Kirjapisteet: 3
Kirja: Havahtuminen
Kirjan kirjoittaja: Anthony de Mello
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen, 8.5. Henkisen kasvun klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Onnistunut kirja jakaa aina mielipiteitä. Siinä äärimmäisen tehokkaasti onnistuu intialaisen jesuiittaveljen, Anthony de Mellon kirja Havahtuminen. Havahtuminen on kovan luokan elämänopas, joka käsittelee elämän peruskysymyksiä, ajatusmallejamme ja yhteisöämme rankalla kädellä. De Mellon ajatukset ovat kirjaa myöten varsin radikaaleja, tai paremminkin ehkä naiiveja, mutta osassa jutuissa piilee tiukka totuuden siemen, joka saa mielen pyörimään kuivausrummun vauhtia.

 

Leimat ja orjuus

”Jokaisessa lapsessa asuu jumala”. Lapsena ihminen on avoin ja luovuutta hehkuva eliö, joka luo uutta ennakkoluulottomasti ja uskaltaa kokeilla kaikkea. Pienen lapsen ajatusmaailmaa ei ole vielä ehditty muokkaamaan kohti yhteiskunnan normeja. Sukupuoliroolit ja eriarvoisuudet ovat tuntemattomia ja parhaimmillaan kaikki ovat kavereita. Piirtäessään lapsi kokeilee rohkeasti värejä ja ei anna paperin rajoittaa luovuuttaan, välillä piirretään pöytään, seinään tai kaverin naamaan. Kaikkea tekemistä ympäröi yksinkertaisuus, huolettomuus ja se suuri, onnellisuus. Tutkitusti pienet lapset nauravatkin monta kertaa enemmän kuin vaikkapa vanhempansa.

Kun kasvamme hieman, alkaa ympäröivä ympäristömme neuvoa tekemisiämme. Erilaiset roolit, ihmisten eriarvoisuus ja oikeana pidetyt normit muovaavat meitä tiettyyn muottiin koko loppuelämämme ajan. Miettikääpä nyt vaikka uskontoja ja politiikkaa. Muslimi ja kristitty tapaavat toisensa, lienee arvattavaa että jossain vaiheessa heidän välillään alkaa liekehtiä ja jossain vaiheessa avoin sota onkin jo käynnissä. Mitäpä jos he tapaisivat ilman uskontoja, pelkkinä… ihmisinä? Yhtäkkiä osapuolet huomaisivat, että molemmat pitävät kahvista ja pitkistä päiväunista, molemmilla on samanlainen kyömy nenässä. Tässähän voisi olla jopa hienon ystävyyden alku! Silti taustalla oleva uskonto liian usein vesittää tämän, osapuolet ovat leimojensa uhreja. Nämä leimat luovat meistä ennalta asetettuja koneita, jotka toimivat onnistuneesti yhteiskunnan jatkeena. Täytämme paikkamme jokapäiväisessä elämässä ja suoritamme roolimme kunnialla. Jokainen ajatuksemmekin on jonkun muun keksimä. Arvomaailmasi olet saanut perheeltäsi, kouluistasi ja ystäviltäsi. Radikaalit ja maailmaa mullistavat ajatuksesi sait bändiltä, jota satuit kuuntelemaan vuosia sitten. Naurettavaa! Eihän tässä ole järjen hiventäkään, ei kai kukaan ole ajatuksia minun päähäni asettanut! Niinpä, sitä sietää miettiä. Yhtäkkiä olo alkaa tuntua varsin orjalliselta ja valmiiksi ohjelmoidulta.

”Yhteiskunnan suurin huoli on pitää yhteiskunta sairaana”. Kirja kuvaa maailmaamme hullujenhuoneena, jossa sen ihmiset aikaansa viettävät. Olemme tyytyväisiä kun saamme ylennyksen työpaikallamme. Mitä sillä on väliä? Onneksi olkoon, hullujen huoneen puheenjohtaja. Naurettavaa taas! Totta kai menestys tuntuu hyvältä, palkankorotus ja kaikki! Mitä menestys edes on? Kiinnittymistä entistä tiukemmin asetettuun leimaan, olipa se sitten vaikka raha. De Mello kertoo esimerkkiä intialaisesta kylästä, jossa kyläläisten hittituotteeksi nousi transistoriradio. Kyläläinen kertoi: ”kaikilla muilla on transistoriradio, mutta minulla ei. Olen niin onneton.” Ennen transistoriradiota kyläläiset olivat oikein onnellisia ilman kyseistä kapinetta. De Mello kehottaakin onnellisuuteen tähtäävillä askelilla heittämään ennemmin jotain pois, kuin hankkimaan uutta. Surullinen kokonaiskuva alkaa hahmottua yhteiskuntaa pohtiessani. Onnellisuus on ympärillämme jatkuvasti, muttemme osaa nähdä sitä. Jos vain hetken ajan voisimme nähdä ja kokea sen, aistia onnen olevan juuri tässä, aivan kuin lapsena.

 

Itsekkyys

De Mello käsittelee ihmisen itsekkyyttä ovelin sanoin. Otetaanpa muutama esimerkki. Juoksukilpailun loppumetreillä sinua edellä oleva kilpailija kaatuu, ja näin ollen voitat kilpailun. Hyvältähän se tuntuu, voitto on aina voitto! Eikö totta? Koulun tenttitilaisuudessa luokan priimus on unohtanut koko kokeen ja saa tämän vuoksi huonon tuloksen. Itse hyvin valmistautuneena saat tulokseksi erinomaisen. Ihan pikkuisen tuntuu hyvältä, eikö vain? Luokkasi paras tulos kuitenkin jos oikein muistan. Ihmisellä on hyvä mieli, silloin kun toisella on paha mieli. Kun ystäväsi kuolee, et todella jää suremaan häntä. Suret itseäsi ja sitä mitä menetit ystäväsi myötä. Kuulostaa julmalta, mutta totuuden siemen se on tässäkin. Itsekkyys on perushyveemme, joka on sekä vahvuutemme että kirouksemme. Ilman itsekkyyttä olisi mahdotonta esimerkiksi menestyä… paitsi että hetkinen nyt.. mitä se menestys taas olikaan?

Itsekkyyden esille tuominen näin hienolla tavalla sai myös minut pohtimaan omaa itsekkyyttäni. Liian monesti olen ajatellut vain omaa napaani ja salaa iloinnut muiden epäonnistuessa. Tuntuu mahtavalta olla paras jossain, muiden jäädessä kauas kalkkiviivojen taakse. Entäpä kun olenkin itse viimeisenä, vasta lähtötelineissä? Olo on lohduton ja ahdistaa, kukapa haluaisi olla viimeinen. Mitäpä jos ensi kerralla ollessani ensimmäisten joukossa, taistelemassa voitosta, pysähtyisin ja odottaisin viimeisenä tulevaa ja kävelisin hänen kanssaan maaliin, yhdessä. Onko kilpailu silloin voitettu vai hävitty? Onko kisailu välttämätöntä?

 

 

Havahtuminen oli tähän asti lukemistani kirjoista yksi raskaimmista. Taistelin osan asioista läpi lähes väkisin ja samalla ymmärsin, etten todellakaan ole vielä valmis tälle kirjalle. Haluan silti palata tähän, vähintään kerran, ehkä toisen ja kolmannenkin. Kiireen ja unenpuutteen täyttämä mielentila ei ole otollisin kirjalle, josta päällimmäisenä jää mieleen kymmeniä kertoja hoettava, kovin ärsyttäväksi muuttuva mantra ”herätkää!”. Annankin kirjalle siis hieman aikaa, palaan siihen rauhassa ja hyvin levänneenä, ja yritän nauttia siitä vähän kerrassaan. Haluan saada tästä irti enemmän, ja sen aion myös saada. Onnistuessani palaan tämän tekstin pariin ja totean todennäköisesti ajatukseni naurettaviksi ja typeriksi, tai sitten tyydyn lisäämään huomioita sinne ja tänne. Näkemisiin siis!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!