Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sometarinoita Suomesta – Henkilöbrändi

Kirjoitettu 12.05.17
Esseen kirjoittaja: Jori Heikkinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sometarinoita Suomesta - Hullu, Barbaari ja Kissa
Kirjan kirjoittaja: Jarno Alastalo
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

Sometarinoita Suomesta - Henkilöbrändi, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

 

Sosiaalinen media on hulluja täynnä. On hullua kauppiasta Äkäslompolosta ja on hullua sotilasvarusteita myyvää verkkokauppiasta ympäri internetiä. Sosiaalinen ja kaikkien saatavilla oleva internet on mahdollistanut erilaisten persoonien esillemarssin bittiavaruudesta jokaisen näyttöruudulle, mikä on tehnyt näistä persoonista jonkinlaisia esikuvia ja roolimalleja sekä nuorisolle että yritysmaailmaan. Mikä on sitten salaisuus tällaisten persoonien takana?

 

Niin kuin kirjakin sanoo; hyvä ja tunteisiin vetoava tarinankertoja sekä äärimmäisen onnekas. Ja kyllä suurimman osan nettimenestyjien takana on omista tarpeista kummunnut halu tehdä ja tuottaa sisältöä, eikä monikaan ole supertähdeksi päätynyt ensimmäisellä yrityksellä. Sisältöä on tuotettu aluksi omien mielenkiinnonkohteiden esilletuomisella, jonka jälkeen joku on mahdollisesti löytänyt tuottajan myös ja alkanut seurata ja mahdollisesti suositellut omille verkostoilleen tätä uutta tekijää. Näin on syntynyt muun muassa JustimusFilms. Pääsyy tehdä asioita on koska se on kivaa ja siitä saa itse jonkinmoisen tyydytyksen.

 

Markkinointi on suuressa murroksessa tällä hetkellä maailmassa, ja kaikki uusi ja uudenlainen tapa tuoda esille omaa tuotetta on keino menestyä. Kirjassa kerrotaan pääosin henkilöbrändeistä, kuten Arman Alizad, Sampo Kaulanen, ”Soikku” ja Musta Barbaari. He tuovat eri tavoin itseään esille eri somekanavissa, jossa he tuovat esille omaa persoonaansa ja arvomaailmaansa, mihin yleisö pystyy samaistumaan. Tällä henkilöbrändäyksellä he pystyvät tuotteistamaan itsensä puhujiksi, esiintyjiksi tai mainoskasvoiksi muiden tuotteille, joka taas takaa heille elannon. Heitä kaikkia yhdistävä tekijä on kuitenkin usko. Usko omiin arvoihin ja usko tuoda niitä myös esille ja usko omaan vaikutusvaltaan muiden silmissä. Kuitenkin tapoja tuoda itsensä julki, on yhtä monta kuin tekijääkin. Arman esimerkiksi suoltaa mediaan sensuroimattomana kaiken mitä mieleen tulee ja hän pyrkii omalla tekemisellään murtamaan tabuja yhteiskunnassa. Hän kertoo itseään auttavan sen, ettei tabuja ole, ja koska silloin ei ole myöskään itse tabulistalla, saa hänellekin nauraa ja tehdä pilaa.  Barbaarin ja Soikun lähestymistapa taas on, toki johtuen myös seuraavan yleisön ikähaarukasta, tuoda mielipiteitään esille harkitusti ja yhteiskunnallisesti ja nuorisoon vaikuttavalla tavalla. Positiivisuus on heidän brändin kivijalka ja kaikki sisältö on jossain määrin positiivisuuden sävyttämä.

 

Pidän itse jostain syystä tätä ”henkilöbrändi”-sanaa jollaintavalla korporatiivisena ja vain yritysvalmentajien itselleen luomana yksinoikeussanana, joten tästä syystä en ole koskaan sitä alkanut itselleni rakentaa. Ainakaan netissä. Jokaisella sellainen kuitenkin on, ja tekemättä mitään somessa, voi sekin olla se henkilöbrändi, mitä viestit. Itselläni on kuitenkin paljon mielipiteitä ja livetilanteessa niitä julki myös tuon, mutta oma sensuurini sosiaaliseen mediaan on sillä levelillä että en tuota sinne tällä hetkellä mitään sisältöä. Sen tärkeyttä en kuitenkaan kehittyvässä ja digitalisoituvassa maailmassa vähättele. Pelkoni onkin, että jos et ole somessa mitään, et ole mitään. Tähän on törmännyt esimerkiksi urheilupiireissä sponsori ja yhteistyökuvioita seuratessani. Nyky-yrityksille on paljon tärkeämpää se, paljonko seuralla tai sen pelaajilla on somessa seuraajia kuin se kuinka paljon peleissä käy katsojia. Kuitenkin tyylin ja kanavan pystyy aika tarkasti omalle itselleen määrittelemään ja suhteellisen pienellä vaivalla pystyy itseään ja omia vahvoja puoliaan tuomaan esille käytännössä loputtomalle yleisölle. Tärkeää kuitenkin itselleni on, että en lähde mitään teeskentelemään, eikä nettiminäni eroa liveminästäni millään tavoin. Kun pysyy rehellisenä itselleen ja yleisölleen ei tarvitse olla pelko perseessä siitä jääkö kiinni tekopyhyydestä tai jopa valehtelusta. Oma ironinen ja ennenkaikkea itseironinen tyylini on tapa millä viestin livenä, mutta tämän valjastaminen nettiminään on äärimäisen hankalaa ja nimenomaan tämä sensuuri sen suhteen mitä voin julkaista ja mitä en on aiheuttanut sen ettei sisältöä palomuurin läpi tule.

 

Vielä yksi vähän erillinen poiminta kirjasta on SuperCellin tarina. Se miten SuperCell on rakentanut yrityksensä sosiaalisen median ympärille täydellisessä symbioosissa peliyhteisön kanssa, on syy miksi uudenlainen idea yhdistettynä sosiaalisen median mahdollisuuksiin on tehnyt yrityksestä miljardien arvoisen. Idea on mielestäni täysin mahdollista monistaa oikeastaan ideaan kuin ideaan, sillä nimenomaan vuorovaikutus tahojen välillä on avainsana nykymaailmassa menestymisen kannalta. Noh, tämä nyt tämmöisenä erillisenä huomiona ja tärppinä kirjan sisällöstä. Kiitos.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!