Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sopivasti kaikkia värejä

Kirjoitettu 02.10.19
Esseen kirjoittaja: Elisa Sihvonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Idiootit ympärilläni
Kirjan kirjoittaja: Thomas Erikson
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Idiootit ympärilläni

By Thomas Erikson

 

Kuuntelin kirjan pariin otteeseen viimevuonna ja jäin pohtimaan, mitä siitä opin, mitä jäi käteen. Aluksi kirja ärsytti minua suuresti, en tykännyt ajatuksesta, että kaikki ihmiset pitäisi karkeasti lokeroida neljän värin perusteella. Toisaalta lokeroin itsekin ihmisiä heti tavattuani, jotta minun olisi helpompi ymmärtää kyseistä henkilöä. Juuri siinä kirja onkin auttanut minua, muiden ymmärtämisessä ja auttanut ymmärtämään miksi tulen toimeen paremmin toisten ihmisten kanssa ja toisten kanssa on taas todella vaikeaa löytää yhteistä säveltä.

 

Parasta, mitä olen tästä kirjasta saanut on se, että kaikki mitä ihmiset möläyttää suustaan ulos ei ole aina henkilökohtaista.  Jos joku ei osaa olla huomaavainen ei siitäkään tarvitse aina ottaa itseensä. Kirja antaa minusta ihanaa ymmärrystä toista kohtaan. Ei tarvitse heti ajatella, että tuo on täysi mulkku vaan, että hän ajattelee asiaa ehkä toiselta kannalta.

 

Tiimissä toimimisessa paukkuu välillä hermo ja pitää pinnistellä muiden huomioimisessa ja ymmärtämisessä. Me ei vaan kaikki toimita samalla kaavalla ja sen huomaa, mutta se ei haittaa kunhan osataan pelata samaa peliä.

 

Värejä on neljä: punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Suurin osa ihmisistä on näiden sekoituksia harva on kokonaan yhtä väriä. Koen olevani kelta-vihreä. Eli todella ihmiskeskeinen tyyppi, innostuva, haaveilija, luotto kamu, mutta samalla laiska, odotan helposti, että joku muu tekee ja en ole sitä ”johtaja” tyyppiä oikein yhtään.

 

Koen olevani semmoinen kameleontti, että tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta haastavimpina itselleni on ”siniset tyypit”, koska he ovat usein pilkun viilaajia ja faktan janoisia. Eli vastakohtaisia itsestäni, minulle usein riittää, että vähän sinnepäin. Koen kuitenkin, että heiltä voin oppia eniten, koska välillä pilkun viilaaminen on todella tärkeää jos haluaa täydellisen suorituksen.

Punainen härkämäisyys on myös itselleni vierasta, mutta viihdyn hyvin heidän seurassaan. Pidän heidän suorapuheisuudestaan, ja että he auttavat asioita menemään eteenpäin.

 

Pohdin myös, että miten eri värit näkyvät tiimissämme, mitä konflikteja niistä syntyy ja mitä hyötyä saamme eriväreistämme.

 

Nämä havainnot eivät ole mitään faktaperäisiä ainoastaan meikän tuumimia päätelmiä, se pitää muistaa huomioida näissä jorinoissa.

 

Noniin aloitetaan punaisista. Meidän tiimissä on aika monta punasta heppua ja siitä syntyy omat konfliktit, koska punaiset ovat vahvoja persoonia ja tuovat mielipiteensä kärkkäästi esille. Punaiset tyypit tiimissämme ovat myös kärsimättömiä, mutta ovat suuri voimavara viemään meitä eteenpäin. He puhuvat usein todella suoraan, mistä pidän. Jos haluaa tulla heidän kanssaan toimeen pitää sanoa suoraan ja rehellisesti asiat miten ne ovat. Unohtaa turha jahkailu ja painaa päälle. Eikä kannata pelätä pientä konfliktia muuten jää helposti jalkoihin.

 

Keltaisia löytyy myös reilusti porukasta. Iloisia, innostavia, sosiaalisia ja keksivät hauskoja ideoita. Meitä on kuitenkin 14 ihmisestä aika monta ja tykätään olla äänessä. Siinä voi olla muiden vaikeaa saada sanaa suusta kun, joku keltainen ottaa jo puheenvuoron. Keltaisen tyypin parhaita puolia on karisma ja tarinan kerronta, mutta samalla raskasta jos toinen vie kaiken tilan. Miten antaa asiasta palautetta viemättä toiselta hänen parasta puoltaan? Koska tiimissämme on paljon punaisia ja keltaisia meillä on välillä vaikeaa saada puheenvuoroa ja tuntuu, ettei kaikkien mielipidettä oteta huomioon.

 

Vihreät hemmot porukassa jäävät meidän tiimissä helposti vähän taka-alalle. Vihreät tykkäävät harmoniasta, eivät halua olla huomion keskipisteenä ja tykkäävät seurata enemmän mitä tapahtuu eivätkä tykkää tehdä päätöksiä. Vihreät tuovat ihanaa rauhaa porukkaan ja yrittävät usein rauhoittaa tilannetta jos tunteet leiskuu. Tykkäävät pelata tiimin kanssa eivät ole niin vahvoja yksilö sählääjiä ja ovat todella ihmislähtöisiä. Harmonian hakuisuuden takia he harvoin uskaltavat sanoa rehellistä mielipidettään, koska eivät halua olla vaivaksi tai pahoittaa kenenkään mieltä. Olen huomannut, että vihreistä saa enemmän irti pienemmällä porukalla. Haluaisin kuitenkin ratkaista, miten saada heidän äänensä enemmän kuuluviin.

 

Sinisiä meidän tiimissä ei ole montaa. Mutta heidät on helppo havaita, koska he ajattelevat hyvin erilailla moneen muuhun verrattuna. Heillä on paljon kysymyksiä, haluavat pohtia asiaa, miettivät usein enemmän faktoja kuin tunteita. Välillä meno on treeneissä niin nopeaa, että sininen tyyppi hidastaa mukavasti tahtia ja pistää meidät pohtimaan asiaa loppuun tai syvemmin. Välillä turhan pitkä pohdinta tosiaan syö aikaan ja on liian vähän tekoa verrattuna miettimiseen.

 

Sopivassa tasapainossa tosin kaikkia värejä on aika hyvä olla.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!