Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot

Kirjoitettu 27.01.13
Esseen kirjoittaja: J M
Kirjapisteet: 2
Kirja: Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
Kirjan kirjoittaja: Liisa Keltikangas-Järvinen
Kategoriat: 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätin lukaista psykologiaan viittaavaa kirjallisuutta kun tällainen YPK:stä löytyi. Olemme viime aikoina perehtyneet paljon tiimiläistemme tapoihin toimia ja pitäneet myös niitä koskevat treenit, jossa käsittelimme aihetta jokaisen lapsuutta myöten. Toivoin kirjan antavan enemmän osviittaa yksittäisen ihmisen sosiaalisista taidoista, mutta kirja keskittyi kokonaisuudessaan kahteen aiheeseen: sosiaalisten taitojen kehittymiseen ja kehityshäiriöihin. Sain kirjasta paljonkin irti omaa elämääni koskien, mutta taas kerran esseepankki hieman estää laajempaa pohdintaa tässä reflektiossa. Siksi päätinkin tehdä niitä kaksi kappaletta.

Mitä kirjasta sitten irtosi?

Kirja oli sisällöltään itselleni erittäin sopivaan paikkaan sattunut opus. Vaikka kirja ei antanut täysin sitä mitä lähdin hakemaan, josta olisin voinut ammentaa tietoa tiimin toimintaan, niin se antoi paljon faktaa henkilökohtaisen elämän tasolla.

Kirja perustui tutkimuksiin, jotka pääosin käsittelivät sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä kehittymisessä tapahtuvia häiriöitä. Näihin aiheisiin paneuduttiin syvällisesti ja niistä kerrottiin jo lapsen syntymästä lähtien.

Mielenkiintoisin luku kertoi kehityshäiriöstä, jota nykyään nimellä narsismi kutsutaan. Ennen tästä häiriöstä on käytetty nimeä psykopatia ja kirjoittaja onkin päättänyt puhutella asioita niiden ”oikeilla nimillä”. Tämä oli kirjan kannalta hyvä päätös, sillä nykypäivän ”kaunistelulla” tästäkään aiheesta ei ole kohdalleni sattunut kirjallisuutta, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Kirjan teksti oli todella paljon selkeämpää kuin mikään tutkimus mitä esimerkiksi internetistä aiheella löytyy.

Vaikka aihe oli itselleni raskas lukea, odotin silti kirjalta koko ajan lisää. Olen käsitellyt aihetta aiemminkin ja siksi lähes kaikki oli tuttua, mutta kirja herätteli jatkuvasti ajatuksia, että saan olla onnellinen asemastani missä nyt olen. Olisin odottanut kirjalta vielä laajempaa perehtymistä erityisesti käytöshäiriöihin. Ihminen kun ei aina voi valita ihmissuhteitaan ja myöskään esimerkiksi narsismista kärsivää henkilöä ei tulisi hylätä. Mieltäni on jäänyt usein askarruttamaan näiden psykologisten tutkimusten jälkeen se, mistä saa apua ja rohkaisua apuun, kun näitä asioita kohdalle sattuu?

Opit ja kopit

Kirjan alkupuolella ensimmäinen koppi liittyi sosiaalisten taitojen oppimiseen. Ensinnäkin sosiaaliset taidot ovat kehittyvä asia, joista vanhemmat ovat paljolti lapsuudessa vastuussa. Tuolloin on kriittisin vaihe näiden taitojen karttuessa ja vanhempien esimerkki ja kasvatus ovat tärkeitä. Esimerkiksi lapsen tullessa uhmaikään, kuvittelee hän pääsevänsä tahtoon helpoiten aggressiivisuudella. Tahto ei kuitenkaan aina ole mahdollinen, joten lapsen on tärkeä oppia se jo tässä vaiheessa. Muutoin myös aikuisiällä tämä voi tuottaa ongelmia. Kirja sisälsi useita esimerkkejä eri ikävaiheista, jotka voivat vaikuttaa taitoihin myöhemmällä iällä.

Toinen koppi samassa luvussa käsitteli sosiaalisuutta. Sosiaalisuus on tärkeä erottaa sosiaalisista taidoista. Peilasin tätä täysin itseeni, sillä lapsesta saakka olen ollut luonteeltani ujo. Lisäksi viihdyn paljon yksin tai hyvin läheisten ihmisten parissa ja vapaa-ajankin haluan viettää heidän parissaan. Tutustuminen uusiin ihmisiin ei myöskään ole luontainen kyky. Silti sosiaalisissa taidoissani ei ole moittimista. Osaan käyttäytyä ympäristön mukaisesti, esimerkiksi asiakaspalvelutyössä ollessani monikaan asiakas ei varmasti osaisi kuvitella minua epäsosiaaliseksi luonteeksi. On siis tärkeää erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan myös kasvatuksessa.

Kolmas koppi käytöshäiriöistä kertovassa luvussa konkretisoitui ehkä niin, että nämä käytöstä koskevat häiriöt ovat todella vakavia. Samoja ongelmia ilmenee myös useilla työpaikoilla ja erityisesti tavat auttaa ja edistää tällaisten tapausten avunsaantia koskettavat itseäni, sillä teemme myös tätä koskevaa projektia yhdessä KSSHP:n kanssa. Aihe ei ole helppo kun se kohdalle sattuu ja vaikka olen asiaa puinut jo pari vuotta, niin se askarruttaa silti. On mahdotonta selittää tällaisen ihmissuhteen vaikutus koko elämään. Edelleen ajatus omasta syyllisyydestä käy ajoittain mielessä, mutta kirja antoi taas yhden vahvistuksen lisää omaan syyttömyyteen. Kynnys tämän häiriön tunnistamiseen ja tutkimiseen pitäisi olla huomattavasti pienempi. Kuten kirjakin mainitsee, on tämä vakava häiriö vaikeasti tunnistettava, mutta toivottavasti tutkimustyötä sen eteen ei tulla lopettamaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!