Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Steve Jobs

Kirjoitettu 20.05.13
Esseen kirjoittaja: Sara Savolin
Kirjapisteet: 4
Kirja: Steve Jobs
Kirjan kirjoittaja: Isaacson
Kategoriat: 4. Johtaminen, 9.12. Elämänkerrat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Aikamoinen teos, 600 sivua sekaisin tuotekehittelyä, sekavia parisuhteita, LSD:tä ja johtamistyyliä. Melkoinen sekamelska siis, josta on vaikea sanoa vain muutamaa asiaa. Käsittelen tässä lähinnä Jobsin erikoista johtamistyyliä, joka on aiheuttanut selvästi paljon tunteita monilla tahoilla. Täytyy kuitenkin sanoa, että sain tästä opuksesta valtavasti lisää tietoa muillakin saroilla, en esimerkiksi tiennyt Jobsilla olevan yhteyttä Pixariin ja Disneyihin. Nyt olen asteen yleissivistyneempi!

Jobsin johtamistyyli:

Hankala ihminen

Jobsin johtamistyyli suoraan sanottuna järkytti minua, ja hämmästytti myös. Että tuollaisellakin johtamistyylillä on saavutettu niin suuria asioita, kunnioitetavaa, täytyy sanoa. Jobsin ongelma  oli selvästi ailahteleva mieliala, yhtenä hetkenä hän oli hyvin suopea ja toisena kuin myrskyn merkki, ja kaikki oli paskaa. Kunnioitettavaa Jobsissa oli hänen suorasanaisuutensa.

Hän ei kokenut tarpeelliseksi mielistellä ihmisiä joista hän ei pitänyt, ja osasi kasata sellaisen tiimin, jonka näki olevan parasta a-luokkaa. Hän antoi kuitenkin tunteiden vaikuttaa liikaa koko toimintaan, mikä johti joissain tilanteissa virhearviointeihin ja turhiin hyvien suhteiden menetyksiin.  Johtaja ei saisi liikaa sekoittaa bisnestä henkilökohtaisuuksiin, vaikka toki on eduksi että ihmisten suhteet toimivat vapaa-ajallakin.

Mikä ei onneksi ole ongelma meillä Milliossa, kaikki viettävät paljon (joskus ehkä liiankin) aikaa myös vapaalla. Toisaalta se sallii nopeammin suoran puheen käyttämisen myös töissä. Tai niin luulisi, toisaaltahan kaverille on ehkä vaikeampi antaa kritiikkiä tarpeen vaatiessakin. Kaksipiippuinen juttu, mutta milliossa ollaan kyllä suoruuden kanssa mielestäni hyvässä vauhdissa, odotan innolla palautekeskusteluja, ja sitä, ovatko ne kehittyneet ensimmäisistä…

Perfektionisti

Mitä minussa ja jobsissa sitten johtajana on kenties samaa? Ainakin yksi asia. Perfektionismi. Asiat tehdään just, eikä missään nimessä melkein, Jobsilla se näkyi mm. siinä että Macin sisäosatkin on loppuun asti hiottu kauniiksi, vaikka kukaan niitä ei tule luultavasti koskaan edes näkemään, myöhästyttäen usein tuotteiden valmistumista. minulla johtamisen perfektionismi näkyi mm Markkinoijan Tien Helsingin reissulla, kun välttämättä tahdoin ryhmämme suorittavan kaikki rastit, vaati mitä vaati, myöhästymisen uhalla myöskin. Toki jokin raja siihen pitää osata vetää, kuinka paljon on sopivaa uhrata täydellisyyttä tavoitellessa.

Monen kuukauden, saati vuoden viivästykset eivät mielestäni ole enää hyvän maun rajoissa, vaikka kuinka vetoaisi laatuun. Jobsin täydellisyyden tavoittelussa oli kuitenkin myös eräskin hyvä puoli: hän todella osasi laittaa oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin, ja jopa jättäytyä itse pois, vaikka häntä olisikin voinut jokin virka tms. kiinnostaa. Hän tajusi pitäytyä kaikessa hiljaisuudessa sellaisista asioista erossa, joista ei omannut täydellistä omaa visiota.

Mielestäni on todella hieno piirre osata antaa niiden tehdä, jotka osaavat paremmin, kuin että tunkee itsensä joka paikkaan kokeilun halusta ja vaikkapa toimitusjohtajan tittelin vuoksi. Se osoittaa hyvää pelisilmää, jollaista minun itseni pitää vielä opetella, joskus tuntuu olevan vaikea luopua jostain vaikkapa itse hankkimastaan projektista , tai vain sen johtajuudesta, vaikka tietää, että näin on projektin ja asiakkaan kannalta parempi. Minun ei ole esimerkiksi mitään järkeä lähteä kehittelemään NHL-turnausta, kun hädin tuskin olen kyseistä peliä pelannut, vaan on kenties järkevämpää antaa aidosti asiasta kiinnostuneiden, ja tietävien (!) poikien hoitaa homma kotiin. Omasta luopuminen on tuskaista, mutta uhrauksia on tehtävä jos haluaa tavoitella samalla suurempaa  etua kokonaisuuden kannalta.

Manipuloija

Jobs oli myös hyvin manipuloiva johtaja. Hän sai ihmiset tekemään asioita haluamallaan tavalla, sanomalla heille mitä he halusivat kuulla. Sellainen vaatii melko hyvää ihmistuntijaa. On yllättävää että Steve oli tässä niin hyvä, vaikkei tuntunut olevan kuitenkaan järin ihmisystävällinen tyyppi. Itsekin haluaisin kehittyä ihmisten luku-taidossa enemmän, sillä ihminen on mielenkiintoinen olento, ja sitä on jännittävää seurata. Harmi vain, että pelkäksi kuunteluoppilaaksi jäämisestä yleensä naputetaan, silloin ihmisistä ja heidän käytöksestään oppii eniten, ja sitä kautta voisi oppia manipulointiakin.  Niin karulta kuin se kuulostaakin, se on asia joka useimmiten vie bisneksessä eteenpäin ja toivottuihin tuloksiin, etenkin jos sinulla on vahva visio jostakin, mutta muut ei eivät sitä vielä täysin näe. Heidän ei manipuloituna edes tarvitse nähdä, kun he luottavat johtajaan tarpeeksi. Luottamus syntyy, kun he luulevat että heitä arvostetaan syvästi ja että heidän mukana olollaan on elämää suurempi merkitys. Se motivoi, totta kai!

Intohimoinen

Tällä nyt en tarkoittanut sitä etteikö Jobs olisi toella välittänyt ja arvostanut ihmisiä, joiden kanssa työskenteli. Sillä varmasti arvosti, ei hänen tyyliinsä kuulunut katsella ”turhia” ihmisiä. Heitä yhdisti sitä paitsi valtava intohimo sitä kohtaan mitä he tekivät ja mitä he tavoittelivat, ja siksi heillä varmasti synkkasi. Milliossa kaikki pitäisi saada ”puhaltamaan yhteen palloon” ja sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseemme mymmiin vielä enemmän, jotta kaikki kokisivat velvollisuutta tiimiä kohtaan päästä tavoitteeseen, samalla lailla kun Applen porukka koki velvollisuutta Maceja ja ”maailman ja tekniikan mullistamista” kohtaan. Yksi keinoni millä ajattelin sytyttää tiimin mymmiin ja manipuloida heidät virittymään mym-taajuudelle, on askarrella toimiston seinälle taulu lomakuvista ja photoshoppaan meidän koko tiimin kuviin mukaan, jotta jokainen pystyy visualisoimaan tavoitteemme paremmin.

Periksiantamaton

”Sait aikaan mahdottomia koska et tajunnut että se on mahdotonta”. Kuulostaa aivan pinkkujen, eli meidän  syksyltä. Mistään ei mitään tiedetty, sanottiin vain että tehkää mitä haluatte, voitte soittaa vaikka Obamalle jos tarve vaatii, ja mehän sitten tehtiin, kaiken näköistä. Taisimmepa limusiinin ostamisestakin puhua jo ensimmäisellä viikolla. Emme tunteneet rajoja, joten kaikki lähti vauhdikkaasti liikkeelle. Mutta viimeistään joulun jälkeen jokin muuttui, ja meistä tuli varovaisempia. Aloimme olla enemmän realisteja ja hulluimpiin ideoihin suhtauduttiin enemmän varauksella kuin innostuen ”pinkkumaisesti” . Tavallaan kaipaan sitä lapsenomaisuutta toiminnastamme, että ottaisimme enemmän riskejä ja kokeilisimme asioita, eihän osuuskunnan olisi edes tarkoitus tavoitella voittoa. Voisimme alkaa taas lähtemään projekteihin enemmän kokeilu ja oppimismielellä!  Loppuen lopuksi, kuten nyt voimme tuloksista päätellä, sillä mielellä voi päästä todellakin huipulle kun vain USKOO siihen mitä on tekemässä, vaikka kaikki muut sanoisivat sen olevan mahdotonta.

Luultavasti nämä olivat tärkeimmät ominaisuudet synnyttämään se, mitä Apple nykypäivänä on. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Toivottavasti näitä kaikkia ominaisuuksia ei kuitenkaan aina tarvita mestariteoksen syntymiseen, vaan huipulle voisi päästä hieman, ei helpommalla, mutta ehkä miellyttävämmällä, tavalla. Toisin sanoen, ilman että täytyy olla lähes täysi kusipää. Toimi Jobsilla, mutta minulla tuskin olisi siihen tarvittavaa kylmyyttä.

 

Sara Savolin

osk.Millio

sara@millio.fi

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!