Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Steve Jobs piiskuri vai nero?

Kirjoitettu 27.03.18
Esseen kirjoittaja: Aatu Jaanson
Kirjapisteet: 4
Kirja: Steve Jobs
Kirjan kirjoittaja: Walter Isaacson
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen, 7. Innovointi

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

 

Steve Jobsin elämästä kertovaa kirjaa lukiessani tulin miettineeksi, että minkäköhän laista palkkaa Apple maksaa työn tekijöilleen, sillä itse olisin varmaan ottanut loparit useampaan otteeseen, jos olisin työskennellyt kyseisessä yrityksessä, varsinkin sellaisissa tehtävissä, jossa Jobs olisi ollut pomoni. Noh onneksi tätä ei tarvinnut missään vaiheessa kokea, toisaalta olisihan se aivan mahtavaa myös nyt jälkeen päin kertoa, että Steve Jobs on joskus ollut pomoni.  Mutta tätä nyt on turha jossitella, sillä näin nuorin kun olen, niin eihän se Steve koskaan mun pomo olisi voinut olla edes teoriassa, meni nääs kuolemaan sen verran nuorena ja minä syntymään sen verran myöhään.

 

Jobs ei ollut kummoinenkaan kaveri keksijänä, mutta lainatakseni häntä,’’Picasso had a saying – ’good artist copy, great artist steal’ – and we have always been shameless about stealing great ideas’’. Ja tässä Jobs oli erityisen hyvä. Hän ei usein keksinyt mitään uutta, vaan hän osasi yhdistellä olemassa olevaa teknologiaa tavalla jolla muut eivät olleet tulleet ajatelleeksi sitä yhdistää. Toivottavasti, joku vielä onnistuu löytämään Sinisenmeren-teknologian alalta samalla tavalla kuin Jobs. Nimittäin nämä uudet Mac koneet, eivät ole läheskään yhtä hyviä ja laadukkaita kuin vanhat. Vanha Applen tietokoneeni on kohta 10 vuotta vanha, ja tällä nykyisellä jolla tätäkin esseetä naputan, on kohta 2 vuotta ikää ja jo se alkaa hajoamaan käsiin.

 

Se mitä kirjasta ja kirjan kertomasta henkilöstä on jäänyt päällimmäisenä mieleen, on tinkimättömyys, täydellisyyteen pyrkiminen ja kyky vaatia työntekijöiltä se maksimi mihin hän tietää heidän pystyvän. Rupesinkin siinä miettimään, kuinka tällainen johtaminen toimisi tiimiakatemian jossain projektissa, tai ihan nykyaikaisella työpaikalla Suomessa. Huutamisella ja uhkailulla motivointi alkaa olemaan aika last season. Saattaisi Jobsi olla aikamoisen Mee Too-kampanjan pyörityksessä tällä hetkellä. Oli miten oli, tulin siihen johtopäätökseen pohtiessani, että haluan kyllä olla yhtä hyvä johtaja kuin mitä Steve Jobs aikoinaan oli, tai miten sen nyt ottaa hän sai asioita kyllä aikaan, mutta useat alaiset pelkäsivät olla hänen kanssaan eri mieltä, eikä useat samalla tasolla tai korkeammallakaan päätäntävallassa uskaltaneet asettua hänen tielleen. Ne jotka yrittivät, päätyivät väistämättä ankaraan huutotappelluun Jobsin kanssa. Eli haluaisin olla yhtä hyvin asioita aikaansaava pomo, mutta ilman alaisille räyhäämistä, kiristäminen on mielestäni ihan fine, jos sillä saadaan aikaan halutut tulokset ja pitää muistaa, että vaikka kiristää, ja haluttuihin tuloksiin ei päästä, niin pitää todeta vaan, että läppä oli ja toivoa että asia sillä unohtuu, kiristystä ei tietenkään suoriteta loppuun asti. Muuten saattaa joutua tekemisiin viranomaisten kanssa, niin tylsä valtio tämä Suomi on. Toisaalta välillä voisi olla ihan hyväkin, että osa kiristyksistä viedään loppuun niin se pelote vaikutus säilyy.

 

Palataanpas taas aiheeseen, elikkä miten tällainen johtaminen toimisi meidän oppimis– ja työympäristössä?  Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että ei kovin hyvin, siellä kun ei yhtään minkään lainen johtaminen tunnu toimivan, vaan aikapaljon homma on itseohjautuvuuden varassa. Vaikka meillä on projektiryhmät, joissa työskennellään ja tiimit, ja niissä on aina johtaja, ei voi se johto alkaa pompottaa muita tiimiläisiä miten tykkää. Tästä löytyy hyviä ja huonoja puolia. Hyviin puoliin lukeutuu muun muassa, että kaikkien mielipide tulee kuulluksi, kaikki saavat vaikuttaa lopputulokseen, kukaan ei pahoita mieltänsä jne. Huonoihin puoliin kuuluu taas kaikki edellä mainitut ja se, että kaikki prosessit kestävät huomattavasti pidempään. Pitää kaikki mukana on ihan kätevää silloin kun pitää luoda jotain uutta, jolloin useammasta mielipiteestä on hyötyä. Mutta esimerkiksi projekteissa palaverit joissa on kaikki paikalla verrattuna palavereihin, joissa on vaan ne paikalla joita asia koskee, on huomattavan paljon nopeammin ohi. Toisaalta olisi kiva nähdä joskus projekti, jossa on vahva johtaja. Tuntuu siltä kuin, että tiimiakatemian useat projektit ja tiimit voisivat olla paljon menestyneempiä, jos päätäntävaltaa keskitettäisiin enemmän projektipäälliköille ja tiimiliidereille, enkä nyt tarkoita, että sinne tulisi joku Jobs tyylinen diktaattori. Välillä kuitenkin olisi ihan kiva nähdä miten toimisi tiimi jonka johtoryhmä olisi enemmän, sellainen kuin oikeissa pörssi yrityksissä, eli ihmisiä voisi siirtää tehtävästä toiseen ja vaikka potkia pihalle, jos homma ei toimi, mut esimerkiksi olisi voinut potkia useasti ulos toisen vuoden syksyllä, enkä välttämättä olisi edes kovin pahoittanut mieltäni. Monesti olen kuullut valitettavan, että jostain projektista ei oikein tullut mitään, kun ei ollut selvää johtajaa, ja sitten jos joku yrittää sellainen olla, niin valitetaan kun toinen on niin määräilevä ja pomottava. Koitapas siinä sitten olla hyvä johtaja, mutta tähän onneksi löytyy Jobsilta neuvo. Kuten Jobsi on sanonut, väillä täytyy uskaltaa pahoittaa toisen osapuolen mieli, jotta päästään haluttuihin lopputuloksiin. Tämän takia esimerkiksi Barack Obama oli hänen mielestä huono johtaja maalle, sillä hän ei uskaltanut tai halunnut pahoittaa vastapuolen mieltä.

 

Päädyn tässä mun esseessä nyt väistämättä sellaiseen lopputulokseen, että pitääpäs kokeilla johtaa jotain projektia sillain johtajan elkein, jossa kaikki projekti ryhmän jäsenet eivät saa yhtä paljon sanan valtaa, kaikki saavat kyllä sanottavansa sanoa, mutta minä teen päätökset. En olisi piiskuri kuten Jobs, mutta vaatisin asioita paljon voimakkaammin kuin mitä tähän asti olen projektiryhmiltäni vaatinut. Näyttäisin esimerkilläni mallia, joka on saattanut olla myös vähän niin ja näin aikaisemmin. Lähinnä tärkeänä pitäisin sitä, että jos tavoitteet luodaan niin niihin päästään. Armeijassakin yrittivät opettaa, että aikamääreet ovat pyhiä, se ei siellä oikein mennyt kaaliin, mutta nyt akatemian aikana olen pikkuhiljaa alkanut oppia sen. Akatemialla voisi olla sellainen sääntö, että tavoitteet ovat pyhiä. Totta kai välillä epäonnistutaan ja niin kuuluukin, mutta tällaisella tavoitteet on pyhiä – sloganilla voisi saada ihmiset paremmin motivoitumaan ja pääsemään niihin tavoitteisiin. Ainakin meidän tiimissä tällä hetkellä luovutetaan vähän turhan helposti, jos näyttää siltä, että ei olla pääsemässä edes mini tavoitteisiin. Ei se tarkoita, että silloin pitää työn tekeminen lopettaa, silloin se vasta alkaa.

 

Jos joku ei ole motivoitunut tai hoida tehtäviään kunnolla, saati ollenkaan, niin aluksi en ehkä lähtisi suoraan heittämään projektiryhmästä ulos, mutta voisin kokeilla Jobsin taktiikoista kiristämistä ja vaatimalla vaatimista. Kiristämisen kohde pitää sitten valikoida henkilökohtaisesti, ei siis henkilö, vaan se millä henkilöä kiristetään. Ja sitten jos joku joka väittää, että kiristäminen ei toimi motivoimisen keinona ja lukee tätä mun esseetä joskus, niin kiristäminen toimii ainakin mulla, vink vink, pitää vaan osata kiristää oikealla asialla. Kuten kela rahalla, tai pankki rahalla tai perintäyhtiö rahalla. Kauheata kun kaikki kiristää rahalla. Ja jos motivaatio ei kiristämisellä löydy, niin äijää vaihtoon vain, kyllä maailmasta löytyy muitakin jotka sen työn pystyvät tekemään. Tämä oli muuten jotain mihin Jobs ei uskonut, hän uskoi, että hän ja vain hän yksin pystyi siihen mitä hän teki.

 

Toisaalta omassa johtamisessa, sitten myös tavoitteisiin pääsemistä juhlistettaisiin. Sillä näin saadaan projektiryhmää motivoitua lisää, kun näytetään, että tavoitteisiin pääsemisestä seuraa palkinto.

 

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että ei se Steve Jobsi ihan turha kaveri ole, paljon on asioita, joita hänessä arvostan, ja sitten on paljon sellaisia asioita joita en arvosta. Tyhmäksi häntä ei voi väittää, neroksi kylläkin ja niin myös piiskuriksi, mutta hän ei ollut piiskuri vaan työntekijöille, vaan myös itselleen. Ihailen syvästi, miten hän pystyi luomaan jo olemassa olevasta uutta ja markkinoimaan ja myymään sen meille. Paljon hän meille antoi, kiitos siitä.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!