Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Stiimi – Ilman tiimiä olemme vain S

Kirjoitettu 09.12.15
Esseen kirjoittaja: Marie Holmstedt
Kirjapisteet: 3
Kirja: Yhtenä – Kun minästä kasvaa me
Kirjan kirjoittaja: Heikki Peltola
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Heikki Peltolan Yhtenä sopi mielestäni hyvin tähän toisen vuoden syksylle luettavaksi. On jo pientä tarttumapintaa asioihin, kun ensimmäinen hämmentävä pinkkuvuosi Tiimiakatemialla on jo takana. Olemme myös juuri käyneet tiimin kesken palautekeskustelua, jossa jokainen teki itsestään syksyn motorolan, jonka jälkeen annettiin palaute. Tämä itsereflektio ja siihen pohjautuva palaute oli erittäin hyvä harjoite tehdä ja se voisi jatkossakin olla yhtä hyödyllinen. Palautteen antaminen ja saaminen itsessään on todella tärkeää ja varsinkin isolla porukalla käytäessä se luo läpinäkyvyyttä. Ja läpinäkyvyys taas tuo luottamusta sekä yhteyttä yksilöiden välille.

Kuluneen syksyn aikana olemme Stiimin ja Aiton kesken nitoutuneet melko hyvin yhteen. Treeneistä valtaosa on ollut yhteisiä. Olemme oppineet käyttämään treeniajan hyödyksi sekä näkemään toisemme enemmän voimavarana ja työkavereina kuin kilpailevina tiimeinä ja rasitteena. Suuri muutos parempaan on siis tapahtunut jos verrataan pinkkuvuoteen. Toki aina voi parantaa, mutta suunta on hyvä. Jatketaan vain samaan malliin.

Samaan aikaan, kun Stiimi <3 Aito suhde on kehittynyt, on Stiimin sisäinen ilmapiiri ja tiimiprosessi kärsinyt. Tästä aiheesta puhuimmekin hiljattain Stiimin treeneissä. Kaikki olivat huomanneet, että takapakkia on tullut. Mistä tämä sitten johtuu? Yksi suuri syy tähän oli monen mielestä oman kotipesän puute. Itsekin olisin varmasti käyttänyt tuota syytä pinkkuvuonna, sillä silloin vallitseva työympäristö oli todella kriittinen. Jos toimistolla oli pöytä huonosti, ei huvittanut mennä paikalle ja olin mielestäni niin herkkä taiteilija, etten osannut meluisalla toimistolla tarpeeksi hyvin keskittyä. Nyt toisena vuonna henkistä kasvua on kenties tapahtunut sen verran, etten halua selitellä tiimin rakoilua ja omaa poissaoloa sillä, että toimistopöytämme on ollut vähän vinksallaan ja kadoksissa aika ajoin. Tiloja meillä kuitenkin on aika laajasti Innova 1 sekä 2 ja Dynamokin vieressä, myös kahviloihin voi mennä työskentelemään. Aina löytyy joku paikka jos toimistolle ei voi mennä. En siis näe, että tilat olisivat se pohjimmainen syy Stiimin tiimihengen katoamiselle eikä sen myöskään pitäisi antaa vaikuttaa yhteiseen tekemiseen niin paljoa.

Luulen, että kaksi pääsyyllistä kyseiseen ongelmaan on se, että toimistolla olon merkitys on kadonnut ja poissaolo on sallittu. Ensimmäisenä vuonna, varsinkin kevään lopussa pidimme suhteellisen tiukkaa kuria siitä, että toimistolla on oltava, jos ei ole jotain fiksua syytä olla toisaalla. Silloin tiimimme oli vielä melko yhtenäinen. Toki yhtenäisyyttä varmasti joudutti myös juuri yhdessä räpiköity LC reppureissu Euroopassa. Vietimme kerrankin myös vapaa-aikaa yhdessä ja teimme hauskoja juttuja. Stiimi tarvitsisi enemmän vapaa-ajan viettoa, sillä nyt näemme toisemme ehkäpä vain työkavereina ja emme tunne toisiamme niin hyvin kuin voisi. Meillä kuitenkin on se etuoikeus ja hieno mahdollisuus tutustua toisiimme erittäin hyvinkin ja tehdä juuri niitä juttuja, jotka kiinnostaa ja innostaa.

Tiimin yhtenäisyyden katoaminen on ainakin itseäni ja varmasti myös muita tiimin jäseniä nakertanut. Toki töitä voi aina pakertaa itsekseen, mutta onhan se aina mieluisampaa tehdä yhdessä. Sen olen ainakin itse sisäistänyt kuluneen syksyn aikana. Oma läsnäoloni ei ollut parhaalla tasolla ensimmäisenä vuonna, jota olenkin tietoisesti halunnut muuttaa toisena vuonna. Harmi vaan, että monesti on joutunut olemaan toimistolla itsekseen tai sitten Aiton seassa, kun Stiimin porukka on suhteellisen poissaolevana. Ainahan olisin vaikka itse voinut patistaa tiimiä toimistolle, kun huomaan, ettei siellä muita näy, mutta jollain tapaa kokisin sen tekopyhänä, kun en aina ole ollut se läsnäolevin henkilö.

Asiaa miettiessäni myös kesän aikana ollut cäppijärjestelmä sekä jokaisen omat kesäprojektit ovat saattaneet ajaa meitä erilleen ja yksilösuorituksiin. Cäppi on monesti tiimeissä aiheuttanut juuri sitä, että keskitytään vain omaan napaan. On tiimin paine tuoda rahaa, joten sitten haalitaan projekteja vain itselle. Joillekin cäppi voi olla toimivakin ratkaisu, mutta luulen, että se ei ole paras mahdollinen kassajärjestelmä Stiimin porukalle. Nykyinen yhteiskassa + rahan tuomisen seuranta vaikuttaa paljon lupaavammalta. On pieni tiimin paine taustalla tuoda rahaa, mutta tarkoituksena toimia yhdessä. Ja yhdessä tekeminen on tärkeä osa visiotamme, se on se meidän juttu.

Kesäprojektien aikaan olimme koko tiimi melko hajallaan ja emme juurikaan kommunikoineet kesän aikana. Ryhmäkeskusteluissa vallitsi jäätävä hiljaisuus, vaikka olisi varmasti ollut kiva kuulla, mitä muille kuuluu ja miten kesäprojektit pyörii. Virkistäytymispäiviä oltiin sovittu kesälle, mutta ne peruuntuivat. Ehkä niille ei nähty kovin suurta arvoa, vaikka se nimenomaan on tärkeää tiimihengen ylläpitämiseksi. Ihan vaan tehdä jotain hauskaa yhdessä, ilman alkoholiakin. Siinäkin hyvä mahdollisuus vaihtaa kuulumisia.

Alkoi nyt hieman huvittamaan tätä esseetä kirjoittaessa, kun tajuan miten selkeästi olen tiimipelaajatyyppiä. Turhauttaa, jos tiimi ei ole tiimi ja yhteisöllisyyttä ei ole. Meillä on hauska porukka ja tykätään olla ja tehdä yhdessä, mutta ei oikein osata arvostaa sitä tai ottaa kaikkea hyötyä irti. Tiimissä ei ole minua vaan me ja me on aina vahvempi kuin minä. Tiimi kyllä kasvattaa yksilöitä paljonkin, sitä en kiellä. Itsekin olen paljon kasvanut oman tiimin kanssa, mutta olen edelleen osa tiimiä ja näen sen tärkeyden. Olisi ehkä hyvä, että osaisin ilmaista nämä mielessä olevat asiat fiksuiksi sanoiksi ja sparrata omaa tiimiä kovemmin yhdessä tekemiseen. Näköjään vahvuuksia tiimipelaamiseen tuntuu itseltäni löytyvän.

Se, mitä Stiimi nyt jatkossa kaipaa kipeästi on kirjassa mainitut noste ja hohto. Noste, eli voima, jolla nostamme toisiamme ylöspäin. Mitä suuremmassa mittakaavassa toteutamme nostetta, sitä vahvemmin tiimimme voi. Nosteesta tulee mieleen joku palkkirakennelma, esimerkiksi vaikka Eiffeltorni, jokainen yksittäinen palkki tuo rakennelmalle nostetta, jolloin se pysyy pystyssä vahvana ja kaatumattomana. Sitä meidänkin pitäisi olla, tornin tukipylväitä toinen toisillemme. Tuostakin voisin tehdä jonkin hienon visuaalisen toteutuksen, kuinka ollaan Stiimin kesken Eiffeli. Jospa se auttaisi hahmottamaan tätä asiaa.

No mitä se hohto sitten on ja mihin sitä tarvitsee? Hohto on se fiilis, kun tekeminen on mielekästä ja pääsee toteuttamaan asioita, joista todella pitää. Ja tiimiakatemialla jos missä voi jokaisella teollaan hakea hohtoa itselleen sekä tiimille. Tärkeää on ensin tiedostaa, mikä se hohto juuri minulle on ja sitten miettiä, voisiko sitä toteuttaa tiimissä. Kaikkein ihanteellisin tilanne olisikin juuri se, että jokainen kokee hohtoa tiimissä työskennellessään.

Tästä päästään nyt siihen, mitä täytyisi viedä käytäntöön asap

  • Stiimin yhteiset hetket, akatemialla ja vapaa-ajalla
  • Sisäistetään nosteen voima ja totutetaan sitä
  • Mietitään yksilöinä mitä hohto on ja keksitään keinoja, miten jokaisen hohdon saisi tiimin yhteiseen projektiin

 

Marie Holmstedt

Osuuskunta Stiimi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!