Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Stressitohtori

Kirjoitettu 07.02.21
Esseen kirjoittaja: Liisa Jamsa
Kirjapisteet: 2
Kirja: Stressitohtori
Kirjan kirjoittaja: Sanna Leino
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8. Henkinen kasvu, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut, 8.3. Havahtuminen - ihmisenä kehittyminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Yrityksen perustaminen on varmasti yksi ihmiselämän stressaavimpia asioita. Tehtävälistalla on satoja asioita, joista täytyy joka päivä valita vain se kaikista tärkein. Tuntuu, että pitäisi tehdä enemmän, mutta ei kuitenkaan halua ylikuormittaa itseään.

Aarre Storen perustaminen on ollut yo-kokeisiin lukemisen ja ulkomaille muuttamisen kanssa elämäni stressaavinta aikaa. Stressi sai minut sairastumaan flunssaan h-hetkellä, ja kroppa teki lopulta päätöksen puolestani – lepää.

Olen taipuvainen yliajatteluun, pöhisemiseen, suorittamiseen, suunnitteluun. Rakastan hyötykäyttää jokaisen hetken parhaalla mahdollisella tavalla ja kalenterointi on yksi viikon lempihetkiä. Samalla minussa asuu stressi, joka on läsnä aina, kun voisi tehdä paremmin tai enemmän.

Siksi päätin, että parasta oppia tätä projektia varten on oppia käsittelemään stressiä. Luin kirjan nimeltä Stressitohtori.

Itsetuntemus

Synnynnäinen temperamentti ja lapsuudenaikaiset kokemukset alkavat jo muovaamaan tapaa, jolla säätelemme stressiä. Tunnelukot eli haitalliset uskomukset itsestä ovat isossa roolissa aikuisiän stressin aiheuttajina. Ymmärrän sen, sillä alitajuntaisesti uskon riittäväni vain, jos saan aikaiseksi suuria asioita.

Tärkeintä on ymmärtää, miten omasta luontaisesta temperamentista riippuen jotkut asiat aiheuttavat itselle stressiä, vaikka ne muille eivät aiheuttaisi. Syksyllä osallistuin 3 eri musiikkikurssille vapaa-ajallani. Ajattelin, että koska rakastan musiikkia, nuo kurssit olisivat palauttava vastavoima akatemian hulinoille.

Syksyn edetessä jouduin jättämään kaikki kurssit kesken, ja se oli helpottavaa. Nyt tajuan, että jo lapsena suunnitellut iltamenot olivat tuntuneet erityisen kuormittavilta. Päätin pyhittää illat spontaanille puuhastelulle klo 16 eteenpäin.

Koska asioiden kuormittavuus on yksilöllistä, täytyy tarkkailla itseään eri ympäristöissä sekä tehtävissä ja hyväksyä, jos jokin tuntuu raskaalta vaikkei ”pitäisi”. Olen huomannut myös, miten suunnitelmien peruuntuminen triggeröi, ja siksi pyrin keksimään etukäteen plan b:n, mitä tehdä, jos vaikkapa palaveri siirtyy toiselle päivälle.

Myös kodin sotkuisuus vaikuttaa mieleeni, vaikka olisinkin jossain muualla. Siksi on tärkeää, että viikossa on aikaa järjestellä tavarat paikalleen. Mitä vähemmän esineitä omistan, sitä vaivattomammin pysyykin sekä koti että mieli järjestyksessä. Mielenkiintoista, miten tärkeäksi osaksi työelämää on kodin siivoaminen ja vapaa-aika muodostunut.

Temperamentti-skaalat (ei joko-tai vaan enemmän tai vähemmän)

Sensitiivisyys (aisti- ja tunneherkkyys)
Korkea

  • Reagoit ärsykkeisiin, niin sisäisiin kuin ympärilläsi tapahtuviin
  • ”erityisherkkyys”
  • Sosiaalinen herkkyys: tunnetilojen aistiminen, ilmapiiri, eleet. Negatiivinen ilmapiiri kuormittaa helposti. Vahva empatiakyky.

Koen oman sensitiivisyyteni korkeaksi. Työympäristöllä on valtavasti väliä – onko mukava istua, onko tarpeeksi lämmin, onko tarpeeksi hiljaista. Jos jokin ei täyty, turhaudun nopeasti ja saatan lähteä nopeasti kotiin. Sitten harmittaa, kun suunnitelmat muuttuivat.

Etäaikana olen huomannut, että kotona työskentely on minulle korvaamattoman tehokasta. Minun siis panostaa kotitoimistooni. Haluan kuitenkin välillä nähdä myös tiimiläisiä ja muita ihmisiä, ja siksi voin tehdä vähemmän keskittymistä vaativia asioita Crazy Townilla, jossa tiimi hetkellä majailee. Sosiaalinen työympäristö innostaa ja boostaa tekemistä, kontaktointia ja ideointia.

 

Sosiaalisuus eli seurallisuus (ekstroversio)

Matala:

  • Latautuu parhaiten omien ajatusten ja askareiden parissa
  • Tekee päätöksiä mieluiten ajattelemalla asiaa itsekseen ennen niistä keskustelua
  • Ulkoiset ärsykkeet ylivirittävät

Rakastan sosiaalista ympäristöä, koska kuten sanoin, se innostaa. Mutta tarvitsen omaa aikaa paljon, koska se palauttaa. Tästä combosta seuraa, että mulle tärkeää on vapaa-ajan ja työajan selkeä erottaminen, spesifit ajat ja tehtävät olla milloin kotona duunailemassa, milloin vilkkaammassa paikassa.

Sopeutuminen

Matala:

  • Haluaa ennakoida ja valmistautua tulevaan
  • Muutokset häiritsevät ja rasittavat
  • Ei tarvetta vaihteluun, ei kyllästy helposti
  • Haluaa ympärilleen pysyvyyttä
  • Yleisesti pieninä pidetyt muutoksetkin voivat rasittaa paljon

Minulle tuli osittain yllätyksenä, että tunnistan sopeutumiseni matalaksi – ennakoinnin tarve on selkeä ja vahva, mutta samalla koen itseni nopeasti kyllästyväksi ja vaihtelu innostaa. Olen aina kaivannut vaihtelua paljon enemmän kuin ystäväni.

Mitä jos kuitenkin pysyvyys tekisi minulle hyvää? Huomasin viime viikolla hermojen olevan koetuksella, kun minulla oli samaan aikaan uusi puhelin ja uusi älykello. Uudet työvuorot, uudet tehtävät. Palaveri peruuntui. Maha tuli kipeäksi ja googlasin vatsahaavan oireet.

Minulla on bullet journalissani lista asioista, jotka innostaa. Joka ikinen päivä yksi sama asia pääsee listalle – kirjojenlukurutiini. Hauskaa on se, että en edes lue niitä kirjoja säännöllisesti ja olen tavoitteesta jäljessä.

Mutta prosessi on selkeä – 2 kirjapistettä viikossa, ja pääsen tavoitteeseen. Samaten salirutiini innostaa – 3x viikossa: kädet, jalat, keskikroppa. Nuo ennakoitavat, luotettavat asiat tekevät onnelliseksi.

Häirittävyys

Korkea:

  • Havaitsee ympärillä tapahtuvia asioita hyvin
  • Mutta keskeytyy helposti

Matala:

  • Syventyessään tekemiseen ei huomaa ympärillään hälinää tai reagoi puheeseen
  • Keskeytyessään tarvitsee aikaa syventyäkseen uudelleen

Kun päätän keskittyä johonkin, en huomaa edes jos minulle puhutaan. Samaten, jos liikun kaupungilla ajatuksissani, en huomaa vastaantulijoita. Kun joku kysyy ”huomasitko asian x”, vastaus on yleensä, että en.

Häirittävyyttäni ohjaa oma päätös keskittyä. Tykkään kyllä katsella ympärilleni, kun keskityn tekemään jotain – joko liikkuvia ihmisiä tai ulos ikkunasta.

Olen iloinen, että häirittävyyteni vaikuttaa olevan matala. Ymmärrän nyt, että päättäessäni keskittyä johonkin, se onnistuu. Keskeydyn siis yleensä omien ajatuksieni takia. Jos yritän opetella jotain vaikeaa, kuten vaikkapa pianon soittamista, oma uskomukseni siitä, etten kumminkaan voi oppia, keskeyttää. Luulin aina, että se on jokin ärsyke, mutta ongelma onkin omissa tunnelukoissani.

Jotta keskityn, minun siis kannattaa

  1. ottaa oma aika tekemiselle
  2. aloittaa asioista, joihin realistisesti uskon kykeneväni, ja pilkkomaan pienemmäksi, jos jokin tuntuu vaikealta
  3. tehdä yksi asia kerrallaan ja päättää mikä se on

Rytmisyys

Korkea:

  • Pitää mielellään saman päivärytmin
  • Pitää tavarat järjestyksessä
  • On ajoissa
  • Vaihtelevat vuorot tuntuvat raskailta
  • Ajatustenkin tulee olla järjestyksessä

Aarre Store on sotkenut kunnolla päivärytmini. Kuukausia kului, ennen kuin saimme aikaiseksi ottaa säännöllisen viikkopalaverin käyttöön! Se aiheutti mielettömästi stressiä. Haluan, että kaikelle mikä pitää tehdä säännöllisesti, on prosessi. Tärkeää on myös tyhjä tila kalenterissa, liikkumavara, jolla voi kiriä missattuja tehtäviä tai jonne ottaa akuutteja asioita.

On johtajuushaaste saada projektikaverit pitämään kiinni sovituista ja erityisesti säännöllisistä tapaamisista.

Uuteen asuntoon muuttaminen, josta on itseasiassa jo yli 2kk, on rasittanut yllättävän paljon. Se, ettei kaikilla tavaroilla ollut paikkaa, vei joka ikinen päivä energiaa. Jatkossa haluan huomioida muutokset paremmin ja antaa niille tilaa, sekä hoitaa tilanne alta pois mahdollisimman nopeasti.

Lähestyminen

Korkea:

  • Lähestyy ihmisiä, tilanteita ja paikkoja innokkaasti
  • Kokeilee ennakkoluulottomasti

Matala:

  • Tarkkailee uusia ihmisiä ja tilannetta ennen lähestymistä
  • Ei ole ensimmäisten joukossa kokeilemassa uutta asiaa

Olen aina ollut varautunut uusissa tilanteissa. Ensireaktioni uuteen on ahdistus. Olen kuitenkin opetellut innostumaan uudesta, koska nautinnollisin asia jonka tiedän on oppiminen. Vain uudesta voi oppia. Siksi asenteeni tasapainottaa temperamenttipiirrettäni.

Jotkut asiat saattavat ahdistaa siksi, että ne ovat jollain tapaa uusia. Sitä ei välttämättä itse tajua, vaan tulkitsee reaktionsa niin, että ei halua tehdä kyseistä asiaa. Haluan olla empaattinen itseäni kohtaan ja näissä tilanteissa muistaa kysyä itseltäni, mikä oikeastaan jännittää.

Tiedän että ahdistunut reaktio on osittain myös epäonnistumisen pelkoa, mutta koska tunnistan matalan lähestyvyyden aivan lapsuudesta asti, tiedän ettei se ole pelkästään sitä.

Kirjassa puhuttiin myös tunnelukkojen vaikutuksesta stressin määrään. Erityisesti vaativuuden ja riittämättömyyden tunnelukot voivat saada aikaan kierteen, jossa mikään tekemisen määrä ei tuo fiilistä, että nyt on oikeus levätä. Tällöin kannattaa tutkiskella lapsuuden kokemuksia, jotta voi ymmärtää haitallisten uskomusten alkuperän.

Itseluottamuksen ja itsetunnon rooli stressissä

Luin jostain, että stressi syntyy epätasapainosta vaatimusten ja resurssien välillä. Vaikka yleisesti ongelma johtuu siitä, että aikaa ei ole tarpeeksi, muodotuvat ”resurssit” paljosta muustakin. Nimittäin oma uskomus omista taidoista vaikuttaa fiilikseen siitä, mitä kaikkea voi saada aikaiseksi. Tätä kutsutaan myös itseluottamukseksi. Heikko itseluottamus voi täten lisätä stressiä.

Yhtälön ”vaatimukset” ei sekään ole yksiselitteisesti esimerkiksi tehtäviä, jotka koulu tai työpaikka on määrännyt. Hyvässä tapauksessa jotakin sellaista. Me ylisuorittajat nostamme riman nimittäin niin korkealle, että emme itsekään oikein osaa selittää, milloin vaatimukset on täytetty. Tämä taas liittyy itsetuntoon, joka on kokemus omasta arvokkuudesta. Stressitohtorin mukaan sekä itsetunto että itseluottamus liittyvät stressiin tunteeseen – heikko jompikumpi aiheuttaa stressiä.

Löysin pari hyvää pointtia. Itsetunto ja -luottamus ovat siis ensinnäkin kaksi eri asiaa. Erityisesti combo, jossa itseluottamus on korkea mutta itsetunto on matala ajaa suorittamaan burnouttiin saakka. Lisäksi, itseluottamus ei ole pysyvä ominaisuus. Se voi vaihdella tilanteiden ja tehtävien mukaan. Itsetunto pysyy samana tilanteesta riippumatta, joskin voi parantua ajan myötä.

Olen keskittynyt aina itseluottamuksen kehittämiseen, vaikka perusta eli itsetunto ei ole ollut kunnossa. Olen myös pettynyt itseeni ja päätynyt identiteettikriisiin, jos jossain tilanteessa itseluottamukseni ei olekaan ollut korkea enkä uskallakaan tehdä jotain.

Pidin itseluottamusta jatkuvasti kasvavana ominaisuutena, jonka pitäisi siis olla aina vain parempi. Takapakit tuntuivat raskaalta. Oikeastihan itseluottamus saattaa vaikkapa väsyneenä olla matala, ja se on hyvä asia – ikään kuin sisuksemme sanoisivat, että ei, tänään ei pysty, koska tänään tulee levätä.

Mitä stressi on?

Stressissä itsessään ei ole mitään pahaa. Esimerkiksi rankka liikunta ja innostuminen stressaavat. Stressi on vireystila, joka antaa meille voimia. Ongelma onkin siinä, kun emme anna mielen tai kehomme palautua stressistä.

Voin heti myöntää, että olen stressaantunut stressistä. Olen reagoinut tunteeseen kielteisesti, koska olen ajatellut sen olevan puhtaasti pahaksi itselleni. Stressin synnyttämä vireystila on oikeasti todella boostaava fiilis, jonka avulla saan aikaiseksi monia tärkeitä asioita. Ärsyttää, kun vaikkapa illalla kun koen fiksuksi ihan vaan chillata, nostaa tuo vireystila päätään ja kysyy, joko olisi aika tehdä vielä tuo yksi juttu pois alta. Miksei stressi voisi olla hereillä vain arkipäivisin kasista kolmeen?

Koemme stressiä enemmän, kun vaatimuksia on paljon. Kun stressiä on liikaa, meidän kannattaa purkaa vaatimuksia. Onko jollakin oikeasti niin kiire, tarvitseeko tätä tehdä täydellisesti, olemmeko keksineet itse nämä vaatimukset tunteaksemme olon riittäväksi? Onko meillä itsellemme vaatimuksia, joita emme osaa edes muotoilla sanoiksi ja täten käsitellä?

Tunteiden säätely, ajatuksiin suhtautuminen

Joskus tuntuu, että on niin kiire että ikävät tunteet täytyy työntää pois tieltä. Pahimmillaan ne unohtuvat ja liittyvät huomaamattamme siihen stressimöykkyyn, joka ne alun perin karkotti pois!

Sen sijaan että antaisi niiden kasaantua möykyksi, niille voi antaa hetken.

  1. Pysähdy ja tunnustele: mistä tunnereaktio tuli, toisesta ihmisestä, ajatuksesta?
  2. Nimeä tunne: ahdistaako, hävettääkö vai pelottaako?
  3. Hyväksy tunne ja anna sen olla: elä tunne läpi, älä yritä poistaa sitä.
  4. Vapaaehtoinen vaihe: kerro tunteesta toiselle.

Sisäinen puhe voi myös aiheuttaa huonoa henkistä hyvinvointia. Jos olet lapsesta asti opetettu vaikkapa pelkäämään tai kritisoimaan asioita, teet sitä todennäköisesti vielä tänäänkin.

Ajattelen erityisesti, että voisinko tehdä jotain tärkeämpää tai enemmän. Nämä ajatukset ovat erityisen painavia, ja käytän niissä elämiseen enemmän energiaa kuin mihinkään tekemiseen!

Ainoa tapa korjata sisäinen puhe on tunnistaa, kun sitä tekee, ja miettiä, edistääkö tällainen ajattelu hyvinvointiani. Ajatuksia ei kannata kieltää, koska sitten ne vain taistelevat vastaan ja vahvistuvat.

Palautuminen

Palautuminen voi olla myös aktiivista. Esimerkkeinä mainittiin käsillä tekeminen ja vaikkapa vieraan kielen opettelu, yllättäen. Olen jo pitkään halunnut tehdä jotain käsilläni pitkän tauon jälkeen, mutta en osaa enää ajatella tekemistä vain tekemisenä. Harrastin joskus hopeaketjujen punomista, ja korujen tekeminen oli luovaa ja palkitsevaa tekemistä.

Nyt tekemisen pilaa ajatus, että nämäkin voisi kaupallistaa ja brändätä, ja se hidastaa tekemisen flowta. Tästä yritän päästä eroon säännöllä, että vapaa-ajallani en saa tavoitella mitään.

PUITA-malli: mitä tarvitaan onnelliseen elämään?

Positiivisia tunteita: myönteiset kokemukset, niiden huomioiminen ja tunteista nautiskelu – hetkessä olemista.

Uppoutumista: flow, keskittyminen. Jonkun itselle luontaisen asian tekeminen.

Ihmissuhteita, joissa voi jakaa ilot ja surut.

Tarkoitusta: tarvitsemme sen, että olemme muille tärkeitä, saamme auttaa, meillä on väliä.

Aikaansaamista: konkreettisten askeleiden ottaminen huolettavan asian korjaamiseksi auttaa jo paljon!


Miten aarre-projektista voisi tehdä sellaisen, joka antaa enemmän energiaa kuin ottaa?

  1. Töiden tekeminen yhdessä muiden kanssa – kirjanpito, kirppistely, hinnoittelu. Kaikki, mikä ei tapahdu varsinaisella työajalla.
  2. Aikaansaaminen: ottaa asiaksi tehdä 1 asia valmiiksi kerrallaan ja unohtaa muut. Ei onnistu työvuorossa, vaan tehtävä aukioloaikojen ulkopuolella.
  3. Osata asiat, joita tekee, jotta saa aikaan flowta: kahvien valmistus, asiakaskohtaamiset, prosessi vaatelainaajille ja second hand-shoppailijoiden rahastamiselle.
  4. Lisätä tarkoituksen tunnetta arvoilla ja niiden viljelemisellä asiakkaille asti – miksi tehdään mitä tehdään? Miksi olemme tärkeitä asiakkaille ja miten teemme heidän elämästään parempaa?
  5. Pienten asioiden juhliminen -> lisää myönteisiä kokemuksia. Nostan esille onnistumiset, kehityksen ja hyvän palautteen palavereissa ja myyntiraporteissa. Annan palautetta muille.

 

Arvojen mukainen tekeminen

Yksinkertaista elämääsi niin, että karsit merkityksettömät aikasyöpöt ja luot aikaa aidosti tärkeille asioille. Minulla olisi varaa karsia suunnittelusta ja itseni pakottamisesta nukkumaan, kun voisin iltaisin tehdä jotain merkityksellisempää. Yliajattelu ja -suunnittelu vie aikaa ja energiaa tekemiseltä. Haluaisin oppia tekemään impulsiivisesti ja huolettomasti asioita, pilkkomaan vaikeita osiin ja tehdä ne pois alta. Pelkään liikaa, että väsytän itseäni. Ja pelkoni väsyttää minua.

Ärsykevirta. Kuormittaa aivoja, stressaa, vaikuttaa jaksamiseen ja ärsyttää. Mistä se koostuu päiväni aikana?

  • Whatsapp-viestit. Tulee myös kelloon. Ratkaisu: Puhelin lentotilaan kun sitä ei tarvitse, kirjojen lataaminen offline-tilaan.
  • Epäsäännöllinen aikataulu niin työvuorojen kuin itsenijohtamisen kanssa. Unirytmistä olen saanut säännöllisen, mutta ajatus töiden aloittamisesta aikaisin aamulla jotenkin masentaa ja aamupala venähtää. Pitäisi pakottaa 8.30-9.30 task list ja orientoitumisrutiini ja tehdä siitä mukava ja tehokas! Pieniä onnistumisia heti aamuun.
  • Läppärin työpöydän task-list! Aina esillä ja täynnä kaikkea. Pitäis olla max 5 asiaa listalla, ettei lamaannu. Muut pois silmistä Trelloon tai delegoida muille.
  • Pihalla oleva äänekäs työmaa. Onneksi on kuulokkeet 🙂

 

Idea: yksi hiljainen hetki päivässä. Illalla on aina hiljainen hetki bulletjournalin kanssa, mutta työpäivän jälkeen tekisi varmaan hyvää vuodattaa ajatukset ulos ja siirtää mieli jotenkin vapaa-ajan viettoon.

Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!