Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Sulaa jäätä

Kirjoitettu 02.10.17
Esseen kirjoittaja: Teemu Kukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Jäävuoremme sulaa
Kirjan kirjoittaja: John Kotter, Holger Rathgeber
Kategoriat: 3.4. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen, 4.4. Johtamisen haasteet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Jäävuoremme sulaa – kirja olikin mukaansa tempaiseva, harmiton ja näkökulmia avaava. Tarina siitä miten uusi muutos on tuotava seisahtuneeseen yhteisöön ympäristön muuttuessa nopeammin ja vaarantaen yhteisön perustuksia myöten. Tämä on oikeastaan aika tuttu tarina. Sitä pyrkii aina sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Aina keksii ratkaisuja vastaan tuleviin haasteisiin. Kiehtovaa tässä on se, miten se onnistutaan tekemään yhteisössä, porukassa, organisaatiossa, eli monen erilaisen mielen kanssa. Miten saadaan kaikki näkemään sama polku, kun tulee pimeää ja vain yhdellä on valo? Tarvitaan johtajuutta, organisointia, rohkeutta ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Mistä tiedetään muutoksen olevan tarpeen? Onko uhka todellinen ja miksi ketään pitäisi se kiinnostaa? Tarinan pingviineillä kaikki lähti todisteista ja vakuuttamisesta. Kukaan ei ole meedio ja näe tulevaisuuteen, joten 100% varmoja ei voida koskaan olla. Kun uhka on tarpeeksi suuri ja todennäköisyydet tarpeeksi korkealla, täytyy muuttaa kurssia. Kapteenikaan ei aja laivaa ja miehistöänsä myrskyyn, vain koska tästä ollaan seilattu aina ennenkin. Vanhaan kunnon aikaan tähystäjä mastosta ilmoittaa myrskyn näkyvän edessäpäin. Kapteeni tekee laskelmat uuden kurssin määrittämiseksi ja ilmoittaa perämiehelle uuden suunnan myrskyn väistämiseksi.

Myrsky on helpompi havaita, kuin hitaasti hiipivä vaara. Muutos tapahtuu usein hitaasti, niin hyvässä kuin pahassa. Tykkään ajatella yritysten/organisaatioiden tarvitsevan jatkuvaa kehittymistä ja muutoskeskeisyyttä, vaikka sitä ei aina nähtäisiinkään tarpeen. Ihan vain ennaltaehkäisyksi. Pingviinit ottivat tämän uudeksi elämäntavakseen muuttaessaan joka vuosi uudelle jäävuorelle, vaikka monien mielestä tämä jo toinen uusi koti voisi olla aivan kelpo paikka jäädä paikoilleen. He ennaltaehkäisevät sen vaaran, mikä heitä aikaisemmin uhkasi. Itsekin olen oppinut ennaltaehkäisemään monia asioita omassa yrityksessäni nimeltä elämä. Joudun muuttamaan tapojani tilanteiden niin vaatiessa, vaikka monesti vasta viimeisellä minuutilla ennen kuin seilaamani jäälautta on täysin sulanut pois alta. Yksin olen sellainen omassa toiminnassani. Muutos tarvitsee kuitenkin johtoryhmän. Jokaisella on sellainen ja se voi koostua ystävistä, työkavereista tai perheestä. Näin se menee ja hieman huomaamattakin silmiemme alla. Aika huomaamatta se meni pingviineilläkin. Johtaja pingviini valitsi loistavan tiimin johtamaan heidän muutostaan.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Johtaja pingviinin kokoama ydinporukka oli kuin unelmaa. Niin erilaisia ihmisiä pingviinejä, ketkä kaikki näkivät tämän porukan olevan se oikea, mutta eivät heti ymmärtäneet, miten he voivat toimia parhaiten yhdessä. Heillä oli sama usko ja tarve tehdä samalle asialle jotain. Sieltä löytyi:

  • kokenut ja kärsivällinen johtaja, mutta vanhoillinen
  • käytännöllinen ja tekevä, mutta aggressiivinen
  • luotettu ja karismaattinen, mutta ei niin älykäs
  • luova ja järkevä, mutta nuori
  • looginen ja kirjaviisas, mutta ei sosiaalinen

Heidät koulutettiin huomaamaan toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Näin he oppivat tukemaan toinen toisiansa alueilla, joissa toinen ei ole omiaan ja kannustivat käyttämään heidän vahvuuksiaan hyödyksi muille. Näin toimiessaan heistä tuli tiimi. He menivät ja tekivät yhdessä. Luova keksi ajatuksia mitkä voisivat olla ratkaisuja ongelmiin, looginen toi teoriansa ajatusten tueksi, käytännöllinen pisti vauhtia päätöksen tekoon, johtaja teki päätöksen ja jakoi tehtävät, luotettu kertoi kaikille muille mitä johtoryhmä on saanut aikaan.

Kun tarkastelee näiden pingviinien matkaa kohti päämääräänsä, tärkeäksi pointiksi ilmeni pientenkin saavutusten palkitseminen näkyvästi. Näin he saivat sen onnistumisen tunteen yhdenkin palasen loksahtaessaan paikoilleen, saman kuin suurta palapeliäkin rakentaessa. Eteneminen asia kerrallaan luo rauhallisuutta, mutta voi räjähtää kaaokseksi, jos ei ehdi pysähtymään hetkeksi ja näkemään saavutuksia. Itselleni kävi juuri tämä ja minulla on paha tapa lamaantua kaaoksen keskellä. Onneksi oman ydinryhmäni sai minut taas näkemään palakerrallaan ajattelun ja nyt taas mennään.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 

Meillä Driimissä on muutos hiipinyt meidän oman muuntautumiskykymme edelle. Jäävuoremme on sulanut, tiimimme on hajonnut pirstaleiksi ja talvi on vasta tuloillaan. Jos tästä aiomme yhdessä vielä selvitä, täytyy meidän kouluttautua uudestaan yhtenäiseksi. Toinen vaihtoehto on kouluttautua itsenäiseksi. Pahin vaihtoehto on jäädä näiden välimaastoon. Päätös pitää tehdä ja pian. Ehkä se olen vain minä kuka on vielä välimaastossa, muiden ollessa jo muutoksen harjalla. Ei voi tietää, sillä kaikista näkee vain pirstaleita.

Olemme yhdessä kokeneet monia muutoksen vaiheita ja selviytyneet niistä aika samaan kaavaan, kuin pingviinitkin kirjassa. Uskon meidän löytäneen jonkun jäävuoren ja jääneen sinne, sillä nyt seilaamme vain pienillä jäälautoilla. Virta kuljettaa meitä samaan suuntaan silti, joten mahdollisuuksia on. Jos vain hetkeksi tai kahdeksi saisimme jäälauttamme yhteen kohdataksemme edessä siintävän myrskyn (24h), voisi meillä olla paremmat mahdollisuudet saada taas jotain yhteistä, jos ei onnistumisen niin saavuttamisen aihetta.

Suoraan sanottuna minulla ei ole vastausta tähän, miten ongelma ratkaistaan. Voin vain toivoa, että joku isoista herroista kuuntelee ja ottaa todesta tämän myrskyn. Ehkä yhdessä sitten keksimme ratkaisun, miten vakuuttaa loput isoista pampuista, että meidän pitää muuttaa kurssia hieman enemmän samaan suuntaan.

 

Lopuksi haluan todeta, kuinka hyvä pingviini tarina on. Aijon varmasti lukea kirjan uudestaan erilaisessa elämäntilanteessa ja takuulla näen tämän hetkiset ongelmat aivan eri tavalla. Teksti on tämän hetken miellekuvani muutoksen tarpeesta ja siitä epävarmuudesta yrittääkään ottaa johtajuutta muutokseen. Ehken näe sitä roolikseni ja olen yksi niistä pingviineistä, kuka nyökyttelee päätään, muttei halua vaarantaa itseään menemällä syvemmälle soppaan. Taidan uskoa meidän menneen jo niin pitkälle, ettemme voi palata entiseen. Silti vaatimukset ovat samaa kuin ennen. Helpommaksi tämä ei tule ilman jonkin sortin muutosta toimintaan. Joku sanoi kerran muutoksen lähtevän itsestä. Pitäisi vain osata päättää suunta. Yhdessä vai erikseen. Yksin on helpompi suunta, sillä siihen olemme ajautuneet, mutta on se samalla pelottavampi. Yhdessä on vaikeampi suunta saada toteutumaan, mutta on se tuottavampi. Jäävuoremme on jo sulanut ja sen vaikutukset ovat näkyvät. Tätä skenaariota ei tainnut kirjassa olla. Saisimmekohan tästä jatko-osan kirjalle.

 

Teemu Kukkonen

teemu@driimi.fi

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!