Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suurin niistä on rakkaus

Kirjoitettu 10.04.21
Esseen kirjoittaja: Moona Lymi
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suurin niistä on rakkaus
Kirjan kirjoittaja: Ulla-Maija Paavilainen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 4. Johtaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen pitkään kokenut painetta siitä, etten ole asiantuntia oikeastaan missään asiassa. Teen paljon erilaisia asioita ja opin uutta, mutta en ole koskaan keskittynyt yhteen asiaan tavoitteena tulla siinä törkeän hyväksi. Olen keskustellut lähiaikoina samasta asiasta monen tiimimme jäsenen kanssa ja se tuntuu vaivaavan useampaa meistä. Yksi syy on tähän asiaan on se, että olemme nuoria, emmekä ole vielä löytäneet omaa juttuamme. Toinen syy on se, että ymmärrämme Tiimiakatemialla viettävämme ajan hupenevan ja haluaisimme käyttää tämän ajan parhaalla mahdollisella tavalla. Luettuani Kirsti Paakkasen tarinan, en koe asian vaivaavan minua enään. Ymmärsin kirjan avulla oman erikoisosaamiseni, jota kehitän koko ajan ja jota tulen varmasti kehittämään koko työurani ajan.

Kirsti Paakkanen tunnetaan ensimmäisen naisten mainostoimisto Womenan perustajana ja naisena, joka nosti Marimekon kukoistukseen. Paakkasen työura on olut hyvin pitkä ja moni on seurannut sitä kuumeisesti eri sanomalehtien välityksellä. Koska itse olen niin nuori, tietämykseni Paakkasen mielenkiintoisesta elämästä oli ennen kirjan lukemista hyvin pieni. Kirsti on luonut itselleen henkilöbrändin ja hänet tunnetaankin mustasta ylellisestä pukeutumisestaan, tiukasta ja suorasta olemuksestaan, sekä tavastaan tehdä töitä ja ottaa riskejä.

 

Mikä on minun erikoisosaamiseni?

Tullessani Tiimiakatemialle olin todella hyvä tekemään voileipiä. Tämän opin työskennellessäni sandwich artistina Subwayssa. Jos joku olisi halunnut todella hyvän voileivän, olisin osannut auttaa. Mitään muuta en kokenut osaavani. Pahinta oli se, ettei mikään asia tuntunut kiinnostavankaan erityisemmin ja voileipien teko alkoi jo puuduttaa. Näin ihmisten olevan kiinnostuneita eri aiheista ja kehittävän tätä osaamista erilaisten projektien parissa. Ajatus siitä, etten ikinä olisi todella hyvä missään, tuntui kunnianhimoisesta Moonasta pahalta. Päätin kuitenkin aloittaa jostain. Huomasin johtamisen kiinnostavan minua jonkinverran, joten aloin lukea aiheesta. Innostuin siitä ja halusin oppia sitä käytännössä. Päädyin tiimiliideriksi.

Paakkasen tarina sai minut kuitenkin ajattelemaan. En minä halua olla todella hyvä jossain yhdessä asiassa. Ensiksikin, tylsistyisin kuoliaaksi. Toiseksi, en halua todella hyväpalkkaista työpaikkaa jostakin hienosta firmasta. Haluan työllistää itseni. Olen hyvä hallitsemaan kokonaisuuksia ja olen myös hyvä verkostoitumaan. Haluan Paakkasen tavalla olla todella hyvä johtamaan ja hallitsemaan suuria kokonaisuuksia. Haluan saada mielettömiä päähänpistoja ja haluan osata tuoda yhteen juuri ne ihmiset, jotka tekevät näistä hulluista päähänpistoista totta parhaalla mahdollisella tavalla.

Vaikka Paakkanen olikin hyvä johtaja ja rohkea yrittäjä, hänellä oli vierellään useampi luottohenkilö, jonka ammattimaiseen osaamiseen hän luotta täydellisesti. Nämä ihmiset auttoivat häntä parhaansa mukaan, eivätkä jättäneet häntä yksin suurien päätösten kanssa. Vaikka Paakkanen olikin aikanaan Womenassa ja Marimekossa julkinen keulakuva räiskyvällä olemuksellaan, seisoi hänen takanaan useampi luottohenkilö, joka uskoi häneen ja hänen visioonsa.

En usko, että ikinä alan yksinyrittäjäksi. Olen Tiimiakatemialla oppinut sen, että jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa mennä yhdessä tiiminä. Haluan työpäivieni olevan inspiroivia ja motivoivia jo itsessään. En halua elää vain viikonloppuja odotellessa. En usko, että tällainen elämäntilanne omalla kohdallani syntyisi työskennellessä jollekkin muulle, tai tehdessäni töitä yksin. Jotta olen paras itseni, tarvitsen motivoivaa tekemistä ja hyvän tiimin, jonka kanssa luottamus on kohdillaan. Paakkanen luotti työntekijöihinsä ja antoi heille mahdollisuuksia todistaa oma osaamisensa. Haluan olla tulevaisuudessa tällainen luottava ja innostuva johtaja ja haluan saada samanlaista kohtelua myös itse.

 

Ihmisten motivoiminen

 

”Kirsti uskoo sataprosenttisella varmuudella, että suomalainen ihminen tekee työtä jollekin toiselle ihmiselle, ei instituutiolle. Silloin hän tekee työtä tosissaan ja motivoituneena. ”

 

Olemme puhuneet lähiaikoina tiimissä motivoimisesta. Tuntuu, että osa on hyvin motivoituneita ja tekevät kovaa työtä tiimin eteen, kun taas osalla tuntuu motivaatio olevan täysin hukassa. Haluamme panostaa vielä enemmän tiimiläisiin. Antaa porkkanoita ja keksiä uusia tapoja tehdä asioita. Olemme yrittäneet johtoryhmän kanssa löytää keinoja, joilla saataisi ihmiset löytämään motivaatiota yhdessä tekemisestä. Siitä, että asia tehdään tiiminä. Onnistutaan tiiminä, hävitään tiiminä. Olisi mahtavaa jos tiimimme jäsenet tekisivät töitä sen eteen että opimme uutta ja kehitymme tiiminä. Niin kuin Pakkanenkin sanoi, ihminen tekee töitä ihmiselle.

Korona on vaikuttanut paljon yhdessä tekemisen fiilikseen. Emme ole nähneet koko tiimi livenä melkein puoleen vuoteen. Tämä on todella outoa, sillä olimme tottuneet näkemään koko porukalla useamman kerran viikossa. Zoomin välityksellä työskentely, vie kauemmas ajatuksesta, että teen tätä näiden ihmisten kanssa yhdessä. Lisäksi yhteinen työjuttujen välissä tapahtuva pölinä on käytännössä poissa, kun jokainen kökkii kotona tekemässä omia juttuja. Pelkään tämän laskevan luottamusta tiimin sisällä, joka vaikeuttaa monien asioiden tekemistä ja valitettavasti monilla ihmisillä laskee myös motivaatiota tehdä töitä. Onneksi olemme nyt lähdössä yhdessä mökille, sillä onnistuimme yhteisessä suoritushaasteessa. Olen todella tyytyväinen, että yhteisen tekemisen mahdollisuudesta tuli porkkana, jonka avulla onnistuimme yhdessä tiiminä.

 

Tasapainoinen elämä

 Paakkasen elämä on ollut hyvin mielenkiintoinen. Hän on noussut kovalla työllä köyhyydestä yhdeksi menestyneimmistä ja vaikutusvaltaisimmista naisjohtajista. Hän nauttii työstä ja rahasta, mutta ei ole unohtanut vaatimattomia juuriaan. Yksi suuri asia, mikä minulle jäi kirjasta käteen, oli ajatus siitä, että vaikka haluankin olla menestyvä yritysjohtaja Paakkasen tavoin, en halua olla niin yksinäinen ja haluan tasapainoisemman elämän. Kirstin ja Jorman avioliitto loppui vuonna 1974. Ja vaikka hänellä oli joitain kumppaneita myöhemmin elämässään, nousi kirjasta minulle ajatus hänen olleen yksinäinen. Ehkä hän ei kaivannut ketään ja olihan hänellä ystäviä. Kuitenkin kirjassa sanotaan hänen sanoneen Marimekolle ”tahdon” vuonna 1991. Vaikka haluankin olla menestyvä ja nauttia työstäni, en halua työni olevan koko elämäni. Ajatus siitä, että työ menisi elämässäni kaikkien ihmissuhteideni edelle, tuntuu surulliselta.

Paakkanen piti heinäkuut vapaata. Nämä lomat hän vietti yleensä talossaan Ranskassa. Vaikka tällainen kesäloma tuntuukin kiehtovalta, pelkkä kesäloma ei minulle riitä. Tarvitsen ehdottomasti useamman loman vuoteen. Olen huomannut tasaisten lomien oikeasti kehittävän työskentelyäni. Kun en aktiivisesti ajattele töitä, saan usein yhtäkkiä aivan uusia ideoita ja ratkaisuja ongelmiini. Aivoni siis selvästi käyvät hieman ylikierroksilla. Kun ne ehtivät pysähtyä, saan aivan uusia näkökulmia.

 

 

Halusin vielä loppuun lisätä tekstin, jonka Kirsti kirjoitti kirjan lukijalle. Tämä puhutteli minua todella paljon ja kertoo hyvin millainen Paakkasen elämä oli.

 

”Rakkaus on ollut elämäni suurin ja rankin asia. Sen takia tein nuorena naisena päätöksen, jota yhä suren ja muistelen. Silti päätös on ollut mielestäni ainoa oikea, ainoa mahdollinen. Ilman sitä elämässäni olisi kenties ollut vähemmän kerrottavaa. Olisinko ollut onnellisempi? Sitä en voi tietää. Sen tiedän, että jokaisen nuoren pitää valita oma polkunsa, ja siihen haluan tällä elämäntarinallani rohkaista.”

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!