Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Suurisieluisuus

Kirjoitettu 23.02.15
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Suurisieluisuus - Johtajuus elämänihanteen
Kirjan kirjoittaja: Alexandre Havard
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.04. Johtaminen, 9.08. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Suurisieluisuus

Johtajuus elämänihanteena

Kirjan on kirjoittanut Alexandre Havard, joka on tullut kuuluisaksi hyvejohtajuus kirjan kirjoittamisesta.

Valitsin kirjan siksi, koska suurisieluisuus on valloittava hyve. Se mitä suurisieluisuus tarkoittaa on tietenkin meidän jokaisen omassa päässä. Miten se on minulle auennut, tulkoon esiin jollain tavalla seuraavien ajatuksien kautta. Suurisieluinen persoona vangitsee ryhmän tarinoillaan, läsnäolollaan ja ilolla! Suurisieluisuus yhdessä heittäytymisen kanssa on upea kombinaatio jota haluaisin nähdä enemmän elämässäni. Kirja määrittelee suurisieluisuuden hyveen näillä sanoilla; ”Suurisieluisuus on tottumus tavoitella suuria asioita” Kirja antaa ymmärtää, että suurisieluisuuden taustalla ei ole itsekkäät pyrkimykset vaan se on sydämen hyve joka yhdessä nöyryyden ja palvelemisen kautta puhkeaa kukkaan ja luo ympärilleen mahdollisuuksia, välittäen ja kannustaen.

Kirjan mukaan on suurisieluista ja ihannoitavaa haluta pyrkiä eliittiin ihmisenä jotta voisi palvella tehokkaammin. Suurisieluisuus ei jätä ketään kylmäksi se herättää intohimoa meissä ja inspiroi ympärillään olevia, toisaalta taas se voi saada meidät tuntemaan itsemme niin pieneksi, että emme halua olla tekemisissä suurisieluisten persoonien kanssa. Se koskettaa jokaista. Suurisieluinen johtaja on palveleva, innostava ja nöyrä johtaja. Johtajuus on elämän asenne eikä riipu asemasta yrityksessä, yhteiskunnassa tai harrastuksissa, jokainen on johtaja omassa elämässään. Jos odotamme asemaa jonka seurauksena alamme johtaa olemme auttamattomasti myöhässä.

Suurisieluisuus on jotain sellaista jota itse haluaisin olla ja omistaa.

Kirjassa oli ajatus joka jäi ajatuksiini muhimaan, se meni kutakuinkin seuraavasti.

”Suurisieluisen sielun suurin kärsimys on tilanteen ja mahdollisuuden käyttämättä jättäminen

johtuipa se sitten pelosta tai laiskuudesta”

Puhumme Tiimiakatemialla paljon pelosta ja sen voittamisesta. Jaamme kultamunaus palkinnon siitä syystä, että epäonnistuminen on hyväksi ja koska se opettaa. Olen kuullut lukemattomia kertoja siitä kuinka yrittäjien on voitettava pelkonsa jotta heidän ajatuksensa voi muuntautua tuottavaksi liiketoiminnaksi. Kaikki tämä on totta, mutta minua ei niinkään pelota, olen vain joissain asioissa laiska. En viitsi enkä halua. Koen myös olevani suurisieluinen persoona ja kärsin siitä, että olen laiska ja en saa itseäni motivoitua tekemään asioita täydellä potentiaalillani. Voisin antaa enemmän mutta en jaksa ja kärsin siitä. Joku nokkela voi tähän heittää, että ala tekemään niin se on sillä selvä, helppo sanoa mutta kun vastaus ei ole siinä. Vastauksen tulee löytyä jostain muualta ja syvemmältä kuin vain ”tekemisen meiningistä”.

Suurisieluisuus vaatii intohimoa jotta se kukoistaa. Mistä löydän sen kadotetun intohimon jonka joskus omistin? Tiedän pystyväni paljon parempaan suoritukseen, mutta en saa kaivettua itsestäni esiin koko potentiaalia. Haluan tähdätä henkilökohtaiseen erinomaisuuteen, jossa erilaiset hyveet täydentävät toisiaan. Ilman suurisieluisuutta joka on toiminnan hyve saavutan vain sen johon jokainen pystyy, onko väärin sanoa näin ja väittää samalla olevansa parempi? Havard kirjoittaa kirjaansa ajatukseen johon aion pohdintani päättää, ”Tasa-arvo ihmisyydessä on kaikille sama, mutta lahjakkuudessa tasa-arvoa ei tunneta” Jokainen on ihmisenä samalla viivalla, mutta jos tiedän, että pystyn parempaan ja en saavuta sitä kärsin siitä sielussani.

Mitä aion tehdä jotta en enää jättäisi asioita puolitiehen, on kysymys joka on mielessäni alituiseen. Kuulin jonkun sanovan joskus, että jos yritän rakentaa kahta tietä samaan aikaan et tule onnistumaan. Tällä hetkellä minulla on aivan liian monta rautaa tulessa. Teen vaativia projekteja, vastaan taloudesta, olen kahden yrityksen hallituksessa, kannan vastuun urheiluseurasta, yms. Olen päättänyt karsia elämästäni kaikki asiat jotka peittävät alleen niin sanotun sisäinen äänen joka ohjaa minua kohti sitä mitä oikeasti haluan. Liiallinen meteli, että ei ole aikaa ajatella ja toimia rauhasta käsin on saatava pois. Intohimoni löytyy siitä kun löydän ”sisäisen ääneni” sen motivaation ja todellisen halun tehdä ja olla jotain. Pelkästään intohimosta käsin, unohtaen rahan ja maineen joka niin helposti sotkee ja vaientaa todellisuuden.

Kun hiljaisuuden keskeltä löydän intohimoni, rakennan tietä vain sitä kohti.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!