Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä

Kirjoitettu 27.01.13
Esseen kirjoittaja:
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä – valmentavan johtajan filosofia
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen & Kallu Tuominen
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Me emme tunne Innomossa ollenkaan toinen toisiamme. En tiedä mitä esimerkiksi Karoliina haluaa, ja minkälaiset arvot hänen toimintansa takana oikein ovat. En tiedä tuota, vaikka olemme viettäneet kokonaisen kesän samalla työpaikalla Laivurissa. Hän on silti ihmisiä, jonka tunnen kaikkein parhaiten koko tiimistä. Miten sitten voisin mitenkään tietää esimerkiksi Jukan arvoja, sitä mitkä asiat häntä ajavat eteenpäin päivittäin?

 

Puhumme paljon aina Innomon päämääristä ja arvoista. Mitkä ovat meidän pelisääntömme. Ne ovat sääntöjä, jotka eivät pohjaudu yhtään mihinkään, koska emme ole ikinä keskustelleet tiimitasolla mitkä kunkin arvot ovat, ja miten ne liittyvät meidän tiimimme arvoihin.

 

Uskon, että siksi päätöksen tekeminen tiimimme kanssa on aina yhtä vaikeaa ja aikaa vievää. Joka kerta sama ”musta tuntuu”- keskustelu joudutaan aloittamaan alusta, koska emme ole ikinä keskustelleet asioista jotka vaikuttavat päätöksiemme takana.

 

Itselle oma arvokeskustelu on mielettömän vaikeaa, koska en todellakaan tiedä mitkä ovat minun arvojani. Yhtä lailla tätä kirjaa, kuin Menestys ja onnellinen elämä- kirjaa lukiessa turhauduin älyttömästi. En yksinkertaisesti tiedä mitkä ovat todellisia tavoitteitani, minkälaisiksi etapeiksi ne olen pilkkonut ja kuinka pääsen niihin.

 

Ehkä en tiedä niitä siksi, koska en osaa edes määrittää arvojani, jotka ohjailevat toimintaani. Mikä oikeasti on minulle tärkeää, ja minkälaisia asioita vaadin työtovereiltani… En tiedä kuin yhden vastauksen tuohon: luottamus ja rentous. Ja nekin tulevat mututuntumalta. Kuinka tarkasti ihmisen oikein loppujen lopuksi pitää määritellä arvonsa?

 

 

Mutta takaisin tiimiini… Omat arvot ovat järjettömän vaikeita määrittää ja listata. Ja sen jälkeen ne pitäisi vielä muistaakin. Kaiken tämän urakan näen kumminkin äärimmäisen tärkeänä, totta kai yksilön kannalta, mutta ennen kaikkea tiimin kehityksen. Emme nimittäin ikinä voi sitoutua tiimimme pelisääntöihin ja arvoihin, jos jonkin ihmisen omat arvot sotivat yhteisiä vastaan erittäin verisesti. Ja tämä taas johtaa siihen, että emme ikinä pääse nopeuttamaan päätöksenteon prosessia.

 

Olen kuumeisesti treeneissä miettinyt sitä, miksi aina lykkäämme päättämistä viikko tolkulla, tai emme yksinkertaisesti päätä mitään ja sitten kaikki alkavat toimia kuin villissä lännessä konsanaan. Ymmärrän ettei hätiköityjä päätöksiä saa tehdä, mutta sentään ratkaisukeskeisyyteen pitäisi pyrkiä. Itse olen kamalan nopeasti kiivastuva ihminen, jos päätöstä ei saada aikaiseksi. Olen aiemmin menettänyt hermojani treeneissä, ja ihmetellyt kovaan ääneen: ”mikä helvetti siinä on kuin jenkeistä tulee vaatteet nopeammin Suomeen, kuin meidän tiimissä päätös saadaan tehtyä?”

 

Nyt ymmärrän mikä tuossa prosessissa on mennyt mönkään. Arvokeskustelu on jäänyt pois. Ennen olisin ajatellut, että mitä hiton väliä tuolla on, jos arvoista ei keskustella, mutta nyt vasta älysin kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen tuossakin asiassa.

 

Muita asioita joita en tiimitovereistani tiedä ovat muun muassa unelmat, vahvuudet ja viime aikojen onnistumiset. Haluaisin tietää, koska silloin voisin paremmin ymmärtää ja auttaa heitä etenemään kohti visiotaan. Mutta kuinka voin ikinä mennä kysymään toiselta, jos en pysty kertomaan edes omaa visiotani? Tuntuu siltä, että minun täytyy aloittaa toden teolla oman tavoitteeni muodostaminen, ja pyrkiä sitä kohden päivittäin. Enää en voi vain lykätä ja lykätä tätä asiaa, vaan nyt pitää tarttua arvoja sarvista.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!