Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä – Ajatuksia innostuksesta, motivaatiosta ja unelmista

Kirjoitettu 26.03.14
Esseen kirjoittaja: Katri Rutanen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Syty ja sytytä
Kirjan kirjoittaja: Aaltonen, Heikkilä ja Tuominen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.4. Tiimiliiderinä ja -valmentajana toimiminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lähdin lukemaan Syty ja sytytä -kirjaa, sillä tajusin haluavani kokeilla valmentamista. Tartuin asiaan myös siten, että lähdin mukaan Junior Team Coach -valmennusohjelmaan. Olen aina pitänyt ihmisten kanssa työskentelystä, ja siitä että pääsen keskustelemaan syvällisistä asioista. Tajusin myös kehityskeskusteluni jälkeen että minua kiinnostaa jonkintyyppinen kouluttaminen ja se voisi tarkoittaa myös valmentamista. Päätin että käyn koulutusohjelman ja teen käytännön harjoittelun sekä lisää valmennusharjoitteita. Tässä esseessä pohdin ihan vaan randomisti syntyneitä ajatuksia.

Minulle on aina ollut hankalaa aloittaa tekemään joitain asioita koska en ole niissä samantien hyvä. Esimerkiksi monet urheiluharrastukset ovat saaneet jäädä koska kärsivällisyyteni ei ole kestänyt sitä etten osaa heti kaikkea. Tämä minun on tiedostettava kun lähden opettelemaan uutta. Vaikka kuinka käyn valmennukseen keskittyvän koulutusohjelman, ei se tarkoita sitä että osaan heti valmentaa vaan minun on kärsivällisesti harjoiteltava sitä.

Kirjan alkupäässä kirjoittajat esittävät kysymyksen: tarvitseeko kaiken aina olla niin hirveän erinomaista? Itse olen ihminen joka pyrkii jatkuvasti täydellisyyteen ja hankkii sillä itselleen paljon päänvaivaa. Joskus se on hyvä asia mutta useimmiten turhaa. Ehkä sen sijaan kannattaisi keskittyä siihen, että teenkö oikeita asioita.

”Hyvä johtaminen syntyy siitä, että tekee oikeita asioita oikeiden ihmisten kanssa.”

Mikä minua sytyttää ja mistä se johtuu?

Tällä hetkellä minua sytyttää Myllytupa, Junior Team Coach ja jossain määrin myös Tiimiakatemia Official Brand Store. Se miksi kaksi ensimmäistä sytyttävät nyt enemmän, johtuu ehkä siitä että ne ovat uudempia juttuja. Syttyminen ei ole itsestäänselvä prosessi, sitä on pidettävä yllä. Olen huomannut että Brand Storessa minua sytyttää tavoitteisiin pääseminen. Olemme saavuttaneet rahalliset tavoitteemme ja se on tuntunut hyvältä. Ehkäpä lisäbuustia tuovat sitten nuo uudet ja innostavat tavoitteet jotka ovat jotain muuta kuin rahaan liittyvää.

”Haasteelliset ja selvät tavoitteet motivoivat. Kun ihmisille annetaan haasteellisia tavoitteita, he muotoilevat luonnostaan erilaisia toimintasuunnitelmia ja -strategioita, jotka auttavat saavuttamaan tavoitteet. Määritellyt, haasteelliset tavoitteet virittävät enemmän ja johtavat laadukkaampaan suunnitelmallisuuteen kuin ”tee parhaasi” -tavoitteet. Tämä on hyvä peukalosääntö esimiehelle ja valmentajalle. Tavoitteet kannattaa pitää selkeinä ja oikean kokoisina.”

Joskus mietin että miksi emme Idealekan kanssa pääse melkeinpä koskaan tavoitteisiimme. Se syö todella paljon, kun jotain päätetään niin siitä ei pidetä kiinni. Päätöksenteosta puuttuu johdonmukaisuus. Teemme päätöksen ja asetamme tavoitteen koska ”nyt on äkkiä tehtävä niin koska se on oikein”. Monesti kiireessä tavoitteet jäävät pinnalliseksi kun ei mietitä miten ne toteutetaan. Tavoitteiden asetannastamme puuttuu selkeästi SMART-mallin käyttö:

S: Specific (riittävän rajattu, erityinen)

M: Measurable (mitattavissa)

A: Achievable (saavutettavissa)

R: Relevant (tärkeä ja merkityksellinen)

T: Timebound (aikaan sidottu)

Näiden lisäksi hyvin usein jää päättämättä, kuka tavoitteiden kiinnipitämistä seuraa. Kun kaikki ovat vastuussa, kukaan ei ole vastuussa.

Innostus

Milloin olin viimeksi innostunut? Viimeisimpiä innostuksen hetkiä koin viime viikolla, kun Myllytupa vierähti taas eteenpäin ja homma tuntui konkreettiselta. Toinen asia joka innosti selkeästi oli JTC:n hyvät keskustelut.

Tällä hetkellä minut sytyttäisi pääsy ensi syksyn VTL:ksi ja huomenna hyvä myynti BS:n myyntipäivässä. Ja tietenkin se että saisimme tiimimme kanssa kesän projektit ja palkka-asiat selville.VTL-hommat tukisivat tätä valmennushommien aloittelua loistavasti. Tällä hetkellä motivaatiotani hieman syö se, että en tiedä miten meidän kesän palkkaus tulee menemään, inhoan epätietoisuutta. Teimme palkanmaksua ajatellen päätöksen että kesän palkat budjetoidaan ja jos budjetoitua summaa ei saada kasaan, otamme lainaa. Tätä on minun hyvin vaikea käsittää enkä näe enää selkeäksi sitä että saan kesältä asiaankuuluvaa korvausta. Ensinnäkään en koe varmaksi että pankki myöntäisi lainaa, ja toisekseen meillä on vielä edellisetkin palkat maksamatta.

Motivoinnista

Koen itse olevani melko huono motivoimaan. Motivointi on taito joka olisi tärkeä opetella jos meinaan olla hyvä projektipäällikkö. Ensimmäinen steppi tähän on uusien tavoitteiden synnytys Brand Storelle. Minun tulisi myös miettiä miten palkitsemme projektiryhmäläisiä, sillä ”Hyvin tehty”-kommentti ei aina vain riitä. Tämän viikon myyntipäivien menestyjän palkitsenkin yllätyskahveilla (toivottavasti pojat eivät lue tätä!). Motivointi lähtee pienistä ja toistuvista asioista, on myös tärkeää että yksilöllä itsellään löytyy sisäistä motivaatiota.

Kirjassa puhutaan paljon siitä että pakon tilalle olisi asetettava innostus ja halu asettaa sytyttäviä päämääriä ja pyrkiä niihin. Tuo taito on tärkeä opetella ja aionkin sitä harjoitella varsinkin Brand Store -projektissa. Aiomme rahallisten tavoitteiden lisäksi synnyttää vision, mission, arvot ja muita tavoitteita. Olen hieman erimieltä kirjan kirjoittajien kanssa siitä että sana ”pakko” olisi poistettava työskentelystä. Joskus asioita on vain yksinkertaisesti PAKKO tehdä. On pakko huolehtia taloudesta. On pakko tehdä töitä jotta asiat rullaavat eteenpäin. Itseäni joskus pakko jopa buustaa.

Unelmat ja visio

Omia unelmiani on saada mielekäs työpaikka akatemian jälkeen josta tienaa mukavasti rahaa. Lyhyemmän tähtäimen unelma on tehdä onnistunut kesä Mylliksellä josta tulee paljon oppia ja hyvä rahallinen korvaus. Yksi unelma on muuttaa kivaan kämppään Tommin kanssa syksyllä ja lähteä kahdestaan New Yorkin reissulle tuottoisan kesän jälkeen.

Ensimmäinen noista on vielä vahvasti unelman tasolla ja minun tulisikin miettiä että kuinka teen siitä vision ja mitkä ovat teot sen saavuttamiseksi. Täytyy sanoa että tällä hetkellä ei ole vielä kovinkaan paljoa aavistusta mikä tuo työpaikka voisi olla.

Olen ehkä vieläkin hieman kuohuvassa tilassa tuon kesäpäätöksemme jälkeen, enkä ole sitä vielä sisäistänyt. Tuntuu että maailma on kääntynyt minua vastaan (vaikka näin ei tietenkään ole). Siksi tuntuu vaikealta kirjoittaa nyt jostain unelmista kun ne menivät yhtäkkiä epäselviksi. Vaatii vähän aikaa tämän sulatteluun. En selkeästi luota tiimiläisiimme koska minulla on tällaiset fiilikset. Miksi luottaisin, olemme tunteneet kuitenkin aika vähän aikaa? En haluaisi olla se vastarannan kiiski, mutta on ihan helvetin vaikeaa laittaa omia tunteita sivuun. Tuntui pahalta treeneissä kun puhuttiin siitä että niiden jotka eivät ole samaa mieltä eivätkä pysty asiaan sopeutumaan, pitäisi lähteä tiimistä. En halua lähteä tiimistä mutta en myöskään halua että teemme jotain ihan älytöntä ja vastuutonta vaikka se kuinka tehtäisiin yhdessä! Yritin aloittaa kirjoittamisen noihin syksyn unelmiin pääsemisestä mutta tilalle tuli ahdistus ja epätietoisuus. Ehkä on siis väärä hetki kirjoittaa niistä.

Kirjasta

Pitkästä aikaa hyvä kirja. Lukeminen on vielä kesken, sillä aion lukea sitä pikkuhiljaa. Seuraavaksi aion lukea Esimies ja coaching -kirjan, sillä sitä on kehuttu paljon. Tästä kirjasta seuraavana on tuo viimeinen luku edessä, mikä käsittelee itse valmentajaa. Nyt täytyy kyllä myöntää että tuli aika sekava essee mutta selkeästi uusia ajatuksia heräsi. Ehkä seuraavan kerran kun kirjoitan niin fiilis kesästä on huomattavasti parempi ja ei tule tällaista avautumista.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!