Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syty ja sytytä Keskimaassa (siinä fantasiamaailmassa)

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Kati Tikkanen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Syty ja sytytä, Management by Sauron
Kirjan kirjoittaja: Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen, Kallu Tuominen & Harri V.Hietikko
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Jos vaikealukuisiin, monimutkaisiin ja paljon omaa ajattelua sisältäviin esseisiin pitäisi laittaa varoitusteksti, liittäisin sellaisen tähän. Varoitan siis sinua, lukija, ettei tämän esseen tarkoitus ole olla helppo tietopaketti lukemistani kirjoista. Kirjoitan tämän esseeni lähinnä jäsennykseksi omille ajatuksilleni, jotka tuntuvat leijailevan välillä vähintäänkin Keski-Maan haltiametsissä enemmän kuin siinä tietyssä hetkessä. Haluan oppia ymmärtämään enemmän johtajuutta ja erityisesti valmentavaa johtajuutta, josta niin paljon akatemialla puhutaan. En tiedä, tuleeko minusta ikinä johtajaa, mutta tiedän että jonain päivänä haluan omata tarpeellisen tiedon ja käytännön kokemuksen että oikealla hetkellä pystyn astumaan niinkin suuriin saappaisiin kuin yrityksen johtoon – oli yritys sitten omani tai jonkun muun. Tänään en ole vielä valmis siihen. Tulevaisuudelleni olen kuitenkin asettanut vision: Tiimiakatemialta valmistuessani olen oman elämäni tunnustettu johtaja. Tällä tarkoitan juuri noita taitoja, tietoa ja käytännön kokemusta johtajuudesta sekä sitä että olen saanut näistä taidoista tunnustusta joko työ- tai vapaa-aikanani.

Miksi siis valitsin kaksi johtajuuskirjaa samaan aikaan? Management by Sauron – kirja oli jo nimensäkin puolesta tällaiselle Taru Sormusten Herra-fanille kiinnostava. Syty ja sytytä – kirjaa taas moni pitää valmentavan johtamisen perusopuksena. Molemmat kirjat antoivat runsaasti uusia ajatuksia, joita pyrin nyt aukaisemaan tarinan voimalla. Miellän itseni tarinankertojaksi sillä jo pienestä tytöstä lähtien olen rakastanut erilaisia tarinoita. Lempimuistojani lapsuudestani oli hetket jolloin mummoni luki minulla satuja. Kirjoitin itse paljon tarinoita ennen yläasteelle menoani. Yleensä ne liittyivät hevosiin tai kaukaisten maiden prinsessoihin. Taattua kirjallisuuden nobel-laatua tietenkin.

Management by Sauron – kirja käy läpi erilaisia johtajuushahmoja peilaten niitä Keskimaan henkilöhahmoihin. Kirjasta löytyy niin Saruman kuin Frodokin sekä erittelee heidän johtamistyyliensä positiiviset ja negatiiviset puolet. Kirjassa ei ole olemassa äärimmäisen pahaa johtamistyyliä vaikkakin esimerkkinä toimiva Sauron on oikeassa Taru Sormusten Herrasta- kirjasarjassa itse antikristukseen verrattava voima. Olin jopa hieman hämmästynyt, miten saatoin löytää melkein jokaiselle esitellylle hahmolle vastaavan omasta tiimistäni. Toki voin kuvitella, ettei toinen välttämättä arvostaisi, jos kutsuisin hänen johtamistyyliä hyvin Sauronimaiseksi, mutta tässä esseessä moinen pikkuseikka anteeksi annettakoon.

Toinen lukemani kirja eli Syty ja sytytä toimi ihan varsin kelvollisena parina tälle toiselle kirjalle, tuohan se esitellyt teoriat eloon tarinan voimalla. Siinä nuori sankari Filos joutuu pelastamaan prinsessan ilkeän lohikäärmeen vallasta. Aika peruskauraa siis. Vaikka tarina ei kaikkein mielikuvituksellisin ollutkaan, löysin valtavasti uusia teorioita ja ideoita omaan valmentavaan johtajuuteeni. Kuten kirjassa todetaan ”valmentaja johtajuus on asenne, ei yksittäisiä kikkoja.” Näin ollen en avaa tässä esseessä yksittäisiä kohtia vaan yritän tuoda esiin kokonaiskuvaa esimerkein, jotka poimin suoraan Management by Sauron – kirjasta.

Tämä johtajuustyyliluokitteluni on leikkimielinen, eikä kenenkään tuli jumiutua siihen automaattisena oikeana. Totuus on, että voimme oppia vaihtamaan johtajuustyyliämme tilanteesta toiseen sillä kaikki ei käy kaikille. Odotamme erilaista johtajuutta kriisihetkinä kuin suuren voiton äärellä. Silti voimme huomata, että on monenlaisia tapoja johtaa hyvin. Vanhakantainen ajatus että vain yhdenlaisella johtajuusmallilla saavutettaisiin tuloksia. Sen sijaan tarvitsemme niin valmentavaa johtajaa kuin voimakasta visioiden rakentajaakin.

Mutta ehkä aloittaisin kertomalla sinulle tarinan. Tässä ei ole kyseessä prinsessan pelastamisesta hädästä. Sen prinsessan on nimittäin aika opetella itse laittamaan vastaan sille lohikäärmeelle. Tämä tarina kertoo ihan tavallisesta palaverista, jonka tarkoituksena on ratkaista päivän polttava ongelma. Ryhmällemme annetaan neljä tuntia aikaa tehdä ehdotuksia, miten saadaan hobitit ymmärtämään ikävä tilanne ja hyväksymään tosiasiat. Piippukadun haltiakaupunki on hajoamassa käsiin ja hobiteille on löydettävä uusi asuinpaikka. Ainoa vaihtoehto on Mordoriksikin kutsuttu Onkapannu, joka tuntuu kovin kaukaiselta maalta mukavuudenhaluisten hobittien mielessä. Ikävä kyllä Elrond sairastui, eikä näin ollen päässyt osallistumaan neuvonpitoon, joten käytännössä sankarimme joutuvat suuremman kysymyksen äärelle jokaisen kokeillessa johtajuutta vuorotellen.

Löysin tiimini jäsenistä niin Sauronin, Aragornin, Sarumanin, Frodon kuin Theodeninkin. Löysin myös sisäisen Galadrielini, joten tarinassa esiintyvä Galadrielissa on sekä omia ajatuksia ja toimintatapojani kuin haltiavaltiattaren manööverejä. Valmentajani Letim on selvästi kuka muukaan kuin korkeatasoinen velhojohtaja eli Gandalf. Kokeneena oppivan organisaation johtaja hänelle on kehittynyt ilmiömäisiä kykyjä kuten tuoda esiin uudenlaisia näkökulmia mutkikkaisiin tilanteisiin.

Huomioithan, hyvä lukija, että tämä tilanne on fiktiivinen mutta sidottu tosielämän tapahtumiin ja ihmisiin. Näin ollen olen ottanut palasia todellisuudesta, kirjoista, Tolkienin mielikuvituksesta sekä vähän muualtakin joten kukaan hahmoista ei ole täydellisenä itsenään siirrettävissä todelliseen maailmaan ja omaan tiimiini. Tämä on vain minun oma näkemykseni, miten nämä johtajuushahmot (ja hiukan myös miten omat tiimiläiseni) toimisivat vastaavassa tilanteessa.

Mutta palataanpa tarinaan.

Piippukadun haltiakaupungin rauhassa hobitit saivat toteuttaa jokapäiväistä, ahkeran työnteon värittämää yltäkylläistä elämäänsä rauhassa kenenkään häiritsemättä. Ikävä kyllä talon sisäinen rauha järkkyi, kun yhä useampi alkoi saada ikäviä oireita. Lopulta viisaimmat päättivät, että oli aika hyljätä ennen niin mahtava Piippukatu ja etsiä vaihtoehtoisia asuinsijoja. Tehtävä ei ollut helppo. Loppujen lopuksi kaukainen maa Onkapannu vastasi hätähuutoon ja toivotti hobitit tervetulleeksi. Ikävä kyllä maa sijaitsi kaukana ja vaivalloisen puolenpäivän matkan takana joten hobitit eivät varsinaisesti hyppineet riemusta uutisen kuullessaan. ”Mordoriin? Oletteko ihan järjiltänne?” He napisivat. Niin osuuskunta Mittava päätti tarttua Sarumanin sauvaan ja järjestää neuvonpidon talossa.

Ikävä kyllä neuvonpidon järjestänyt Elrond sairastui yllättäen ja vetäytyi muiden tavoittamattomiin. Haltia unohti huolehtia järjestämälleen neuvonpidolle vetäjää, joten maanantaiaamun soppa oli valmis. Sauron saapui ensimmäisenä, ihmetteli ääneen miksi suuri Haltia ei ollut vielä saapunut alustamaan neuvonpitoa. Seuraavana paikalle saapunut Saruman oli hänkin ihmeissään, toki todeten että tätä oli odottanut Elrondin tapaiselta huithapelilta. Sarumanin virheensietokyky ei ole hänen positiivisimpia taitojaan, mutta hän piti kielensä kurissa.

Frodo oli edellisiltana päätynyt paikalliseen kestikievariin naukkailemaan muutamia mutta tuttuun tapaansa saapui paikalle ajoissa, joskin hiukan huonovointisen oloisena. Tähän mennessä Sauron sekä Saruman olivat varsin näreissään Elrondin toiminnasta. Frodo tyynnytteli tilannetta ja päätti että tässä tilanteessa tarvittiin toimintaa, ei turhaa napinaa. Näin ollen hän tarttui luuriinsa ja soitti Elrondille. Puhelu ei tavoittanut kohdettaan ja Frodokin alkoi pikkuhiljaa ärsyyntyä. Minuuttien kuluessa Frodo vaipui yhä syvemmälle edellisiltana hankittuun ahdistukseen.

Aragorn tuli paikalle itsevarmana itsenään, juuri numeroa tekemättä. Hänestä ei voinut ulkoapäin nähdä miten tämä oli Frodon tavoin, tai jopa kahta kovemmin vetänyt miestä väkevämpää edellisenä iltana. Hän ymmärsi muiden närkästyksen, ja pyrki kannustamaan toisia malttamaan vielä mielensä. Elrondin käytökselle löytyisi varmasti looginen selitys, Aragorn perusteli itselleen.

Theoden saapui heti Aragornin jälkeen paikalle komealla hevosellaan. Hän totesi olevansa pettynyt haltian käytökseen mutta luottavan siihen, että tämä vielä ilmestyisi. Theoden halusi kuitenkin selvittää tilanteen juurta jaksain ja pyysi Aragornia aloittamaan neuvonpidon ilman varsinaista johtajaa. Aragorn teki työtä käskettyä ja niin virallinen neuvonpito saatiin aloitettua.

Galadriel saapui kokoukseen muutaman minuutin myöhässä, mikä ei jäänyt Sauronilta huomaamatta. Pahoitellen tapahtunutta Sauron kuitenkin päätti kääntää Suuren Silmänsä kohti neuvonpidon tapahtumia. Suuri velho Gandalf tuli myös hänkin vähän myöhässä tuttuun tapaansa hiukan naureskellen ja kertoen osanottajille hyvän tarinan siitä miten hänen velhohevosensa oli aamulla päättänyt osoittaa eriävän mielipiteen matkasta neuvonpitoon. Hyvä tarina sulatti neuvonpidon hiukan jäistä alkutunnelmaa ja sai osanottajat rentoutumaan. Gandalf harmitteli mielessään, ettei piippukessua saanut poltella Piippukadun sääntöjen mukaan.  Tällainen tilanne olisi selvästi kaivannut hermojen lääkitsijää.

Kaikki alkoivat luovuttaa Elrondin suhteen ja päättivät sen sijaan että ottaisivat haltian myöhemmin puhutteluunsa, kunhan vain saisivat sen rontin käsiinsä. Gandalfia moinen lähinnä nauratti ja hän päätti tyytyä vain toteamaan että Elrondille tulisi vielä tuntemaan Tuomiovuoren polttavan kuumuuden Sauronin ja Sarumanin ristikuulustelussa.

Tähän mennessä Aragorn oli saanut luonnosteltua paperille alustavan suunnitelman. Neuvonpito jakaantuisi kahdeksi ja puolen tunnin päästä molemmat ryhmät esittäisivät omat ehdotuksensa muuton suhteen toisille. Näin tehtiin ja Aragorn, Sauron ja Theoden sekä Saruman, Frodo ja Galadriel löivät viisaat päänsä yhteen tilanteen ratkaisemiseksi.

”Kumppanini” Aragorn aloitti ”meidän on aika miettiä vaihtoehtoja. Olen miettinyt että kokoaisimme tiedustelujoukon joka selvittäisi tilanteen Onkapannussa. Näin saisimme hobiteille selkeän kuvan tilanteesta.”.

 

”Kokoan joukon tällä viikolla.” Sanoi Sauron määrätietoisesti ja teki suunnitelmia päässään. Theoden mietti hänkin hyviä miehiään ja halusi itse ehdottomasti olla mukana tiedustelemassa. Hän ei antaisi miestensä mennä yksin.

”Lähetän Onkapannuun parhaat ja nopeimmat ratsumieheni sekä itseni. Aragorn, onko sinulla enempää tietoja kuin minulle tällä hetkellä kerrot?” Theoden katsoo kuningasta kysyvästi.

”Ystäväni, tietoni ovat yhtä vajavaiset kuin teidänkin.” Miehet nyökkäävät ja seurue alkaa kokoamaan tiedustelujoukkoa jotka voisivat lähteä matkaan lyhyellä varoitusajalla. Sauron tekee suunnitelmat ja etsii nopeimmat hevoset ja vahvimmat miehet toisten miettiessä tavoitteita matkalle.

Toisaalla Saruman miettii itsekseen mahdollisuuksia, puntaroi ja pähkäilee. Galadriel tutkailee sydäntään ja yrittää kuunnella, mitä intuitio sanoo tähän tilanteeseen. Uusi tilanne voi olla kaikille turhauttava ja Galadriel miettii keinoja saada porukkaa innostumaan uusista haasteista. Frodo esittää voivansa lähteä matkaan vaikka heti, jos sitä vaaditaan.

”Näkisin yhden miehen lähettämisen viisaimpana ratkaisuna.” Saruman nyökkää hyväksyvästi Frodon ajatukselle. ”Tarvitsemme yhtä lailla väkeä täällä sekä viestinviejiämme, jotka tekevät tällä hetkellä sinnikästä työtä asiakkaissa.”

”Mutta Frodo – ei kukaan odota että hoitaisit työn yksin.” Huokaa Galadriel. ”Ota mukaasi luotettavin kumppanisi, joka auttaa sinua matkalla.” Valtiatar jatkaa.

”Sam on ollut luotettava puutarhurini eikä hän ole osuuskuntamme jäsen joten säästämme resursseja.” Frodo toteaa ja laittaa juuri valitulle matkakumppanilleen tekstiviestiä varmistaen että tämä suostuu tehtävään.

Näin nämä kaksi vaihtoehtoa esitellään toisilleen. Theoden esittää haluavansa edelleen lähteä matkalle johon Saruman ottaa puheeksi taas tarvittavat resurssit. Vanha kuningas ei ole täysin tyytyväinen ratkaisuun, mutta muu neuvonpito päättää kannattaa Fordon ehdotusta. Sauron muuttaa tekemänsä suunnitelmat sopimaan kahdelle matkalaiselle vaikkakin hiukan närkästynyt viimehetken muutoksista.

Näin koittaa torstai ja Frodo sekä Sam päättävät lähteä matkaan. Galadriel toivottaa hyvää matkaa ja kannustaa heitä rohkeuteen. Hobitit ovat uuden haasteen edessä. He aloittavat matkansa ja jättävät tutut kuviot taaksensa.

Matka Onkapannuun on pitkä ja kivinen, mutta urheat hobitit selviytyvät matkasta kunniallisesti.

”Oli tämäkin yhtä häsellystä.” Totesi Sam puhkuen, kun hän ensi kertaa astui sisään Onkapannun ovista. Frodo naurahti ja nyökkäsi. Heillä olisi vielä paljon tehtävää, mutta he voisivat olla ylpeitä itsestään.

He olivat voittaneet haasteensa yhdessä.

Toivottavasti tämä kaunis tarina avasi hiukan niitä erilaisia johtamisrooleja, joita hiukan erikoisemmat ystävämme edustivat. Mikäli tarina jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, voin suositella sinua lukemaan jommankumman. Mikäli tämän tyyppinen tarinankerronta ei sovi sinulle, kannattaa nämä kirjat kiertää kaukaa. Mutta meille muille ne voivat aukaista tällaisenkin luovan kirjoittamisen halun.

Kiitos sinulle joka jaksoit tämän lukea. Minulla oli totisesti hauskaa tätä kirjoittaessani. Välillä elämän ei tarvitse olla niin vakavaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!