Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Syväjohtaminen ja mitä armeija teki minulle johtajana

Kirjoitettu 08.12.15
Esseen kirjoittaja: Otto Ilari Schmidt
Kirjapisteet: 3
Kirja: Syväjohtaminen
Kirjan kirjoittaja: Vesa Nissinen
Kategoriat: 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut

Syväjohtaminen ja mitä armeija teki minulle johtajana, 4.7 out of 5 based on 3 ratings
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 4.7/5 (3 votes cast)

 

Olin “pläräilemässä” kirjoja Dynamon kirjastossa, kun yhtäkkiä silmiini osui Vesa Nissisen Syväjohtamisen kirja. Kyseistä kirjaa tuskin löytää Ypk:stä mutta päätin ottaa sen silti lukuun. Suurimpana syynä kirjan lukemiseen on, se että ensimmäinen käymäni johtajuuden koulutusohjelma oli juuri syväjohtamisen koulutusohjelma. Koulutus tapahtui armeijassa aliupseerikurssin yhteydessä. Se on myös siksi oleellinen tekijä johtaja kokemukseni kannalta, koska heti koulutusohjelman käytyäni sain johtaa puolivuotta kahta eri kahdeksan henkistä ryhmää. Tavoitteenani on ammentaa tärkeimmät johtamisen kokemukset armeija-ajoilta. Aion myös pohtia, kuinka syväjohtamisen koulutusohjelma on vaikuttanut omaan johtamiskäyttäytymiseen ja mitä siitä säilytän tulevaisuudessa.

 


Syväjohtaminen

 

Simppelisti kuvailtuna syväjohtaminen on silta teorian ja käytännön välillä. Se on johtajan työkalu, jolla tämä välittää tiedon ja taidon johdettavalleen mahdollisimman tehokkaasti. Syväjohtamisen tavoitteena on siis saada johtaja ja johdettava täydellisen vuorovaikutuksen tilaan, jossa tieto välittyy käytäntöön sataprosenttisesti.

Kuva 1. Syväjohtamisen kulmakivet

johtaja-2012-seminaari-ysukupolven-johtaminen-pasi-tyystjrvi-16-728

Erinomaiseen vuorovaikutuskäyttäytymiseen tähdätään syväjohtamisen kulmakivien ja palautteen kautta. Syväjohtamisen kulmakivet edustavat arvoja, joita seuraamalla johtaja kykenee kehittämään mahdollisimman toimivan vuorovaikutussuhteen johdettavaan ja sen kautta luomaan pysyvää tietoa. Arvojen kautta johtaminen motivoi myös johdettavaa vastaanottamaan tietoa ja kehittymään mahdollisimman tehokkaasti. Vuorovaikutuskäyttäytymisen palautteen kautta johtaja arvioi itse itseään, millä tasolla kokee olevansa johtajana. Tärkeimpänä kerätään myös palaute johdeltavilta, jotka arvioivat johtajansa ominaisuuksia. Palautteen kerättyään johtaja arvioi kuinka hyvin omat ja johdettavien arviot vastaavat toisiaan. Tämä auttaa johtajaa ymmärtämään onko tämä samalla aallonpituudella johdettavien kanssa ja sen mukaan muokkaamaan johtamiskäyttäytymistään parempaan vuorovaikutussuhteeseen. Syväjohtamiseen kuuluu siis molempi puolinen oppiminen ja kehittyminen johtajan ja johdettavien välillä.

 

 

Kuva 2 Johtamiskäyttätymisen viitekehys

lataus

Syväjohtamisessa keskitytään juuri siihen olennaiseen, eli johtamiseen. Kuvassa 2 kuvataan oppimisen jatkuvuutta, eli syväoppimista johtajan näkökulmasta. Valmius tarkoittaa sitä, mitä jo osaa eli ammattitaitoa. Käyttäytyminen on sitä, miten johdetaan. Käyttäytymiseen sisältyy syväjohtamisen kulmakivet eli:

  • Luottamuksen rakentaminen
  • Inspiroiva tapa motivoida
  • Älyllinen stimulointi
  • Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen

Siihen sisältyy myös johtamisen kyseenalaiset puolet, eli kontrolloiva ja passiivinen johtaminen. Vaikutus kertoo johdettavien näkökulman ja sen kautta johtaja saa palautteen johtaja käyttäytymisestään. Ulkoisenpalautteen saatuaan johtaja reflektoi käyttäytymistään ja siirtää uutta oppimaansa valmiuteen ja kartuttaa samalla ammattitaitoaan. Johtamiskäyttäytymistä seurataan siis johtajaprofiilin avulla, jossa pisteytetään 0-4 pisteellä eri johtajakäyttäytymisen ulottuvuuksia:

  1. Ammattitaito
  2. Luottamuksen rakentaminen
  3. Inspiroiva tapa motivoida
  4. Älyllinen stimulointi
  5. Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen
  6. Kontrolloiva johtaminen
  7. Passiivinen johtaminen
  8. Tehokkuus
  9. Tyytyväisyys
  10. Yrittämisen halu

Mitä useampi johtajan kanssa työskentelevä henkilö täyttää johtajaprofiilin, niin sitä toden peräisempi keskiarvo tulee johtajakäyttäytymisestä. Johtajaprofiili on siis työkalu reflektoitaessa omia johtajan ominaisuuksia. Mikäli mahdollista johtajaprofiilin kannattaa täyttää itse, alainen, vertainen ja esimies, jotta saisi mahdollisimman realistisen kuvan omasta johtajakäyttäytymisestään.

 

Omakohtainen kokemus, reflektiota menneisyyteen. Miksi intti oli oman elämäni menestystarina?

 

Syväjohtamisen koulutusohjelma oli tosiaan minulle ensimmäinen konkreettinen koulutusohjelma johtamisesta. Ennen armeijaa itselle oli toki kerääntynyt jo jonkin verran johtajakokemusta yhdistystoiminnasta ja yleisesti tietysti omasta persoonallisuudesta, jossa johtaminen tuli luonnostaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Ensimmäistä kertaa armeijassa siis opetettiin konkreettisia työkaluja johtamiseen. Uusia asioita tuli esiin, kuten tavoitteet, reflektio ja oman toiminnan seuranta. Silloin tuli kyllä mietittyä, että olipa turhaa hihhulointia ja eipä tullut kauhean syvällisesti ymmärrettyä mitään koko koulutuksesta tai johtajakäyttäytymisen seuraamisen merkityksestä.

Uskon silti armeijasta tarttuneen paljon hiljaista tietoa johtamiseen. Oli aika haastava paikka lähteä johtamaan seitsemää samaan aikaan armeijaan tullutta henkilöä, jotka kyseenalaistivat kaiken johtamisen. Se oli siis pitkälti kaverijohtamista. Jo silloin tuli ymmärrettyä kantapään kautta, että esimerkin kautta johtaminen on käytännössä tärkein johtamisen keino. Yksi suuri haaste oli myös tottakai se, että tuli vietettyä noin 70% ajastaan johdettaviensa kanssa. Piti olla siis lähes koko ajan tietynlaisessa johtaja moodissa ja tasapainotella kaveruuden ja esimieheyden rajalla.

Toimin johtajana kolmessa erilaisessa vaiheessa. Alokas ja erikoiskoulutuskauden jälkeen alkoi johtajakoulutus kausi. Johtajakurssillemme (eli aukkiin) valittiin yhteensä kuusitoista henkilöä. Puolessa välissä johtajakautta lähetettiin kolme “parasta” kouluttautumaan reserviupseerikurssille. Alkuaika aukissa oli ryhmäytymistä ja vahvimman persoonallisuuden omaavat henkilöt erottautuivat selkeästi porukastamme. Pari muuta henkilöä, jotka pääsivätkin selkeästi reserviupseerikoulutukseen (eli rukkiin) olivat selkeästi itseään pönkittäviä persoonallisuuksia. Kolmas rukkiin päässyt henkilö, jolla oli kilpaileva pistemäärä kanssani oli persoonaltaan hyvinkin tunnollinen, eikä kovinkaan huudellut itsestään. Hänestä tulikin lopulta joukkueen varajohtaja, eli kalustovastaava. Itse olisin siis tahtonut myös päästä rukkiin ja monet muut ryhmäläiset ihmettelivät kouluttajien valintoja.  Näin jälkeenpäin ymmärrän kuitenkin melko hyvin, miksi kouluttajamme teki kyseiset valinnat. Itse olin alusta asti ihmisjohtaja ja ansaitsin nopeasti muiden kunnioituksen aukin aikana. Osasin myös hyvin liittoutua näiden vahvojen persoonallisuuksien kanssa ja hivuttamaan omia ajatuksiani mukaan heidän johtaessa parrasvaloissa. Pää kouluttajamme kertoikin valintojen aikana, että halusi minusta vahvan ryhmänjohtajan, joka toimisi joukon veturina valittujen ollessa rukissa (he palasivat vasta muutaman kuukauden kuluttua kuvioihin käytyään joukkueenjohtaja koulutuksen Haminassa).

Rukkilaisten lähdettyä alkoikin itsellä ensimmäinen konkreettinen johtajakausi ja toimin loppu aukin selkeänä kurssimme veturina. Jo tässä vaiheessa ymmärsin selkeästi esimerkin voiman ja se mikä armeijassa oli hienoa, niin suurimmat kiitokset tulivat fyysistä suorituksista. Paineensietokyky ja fyysisen rasituksen kestäminen ovat aina olleet suurimpia vahvuuksia itselläni. Toimin siis aina veturina ja tsemppaajana kaikilla raskailla marsseilla ja parhaana suorittajana sain ansaittua muiden kunnioituksen. Aukki loppui ja sain ryhmämme parhaat pisteet.

Aukin jälkeen alkoi toinen ja kaikkein eniten johtamiskäyttäytymiseeni vaikuttanut vaihe eli aikani ensimmäisen ryhmän ryhmänjohtajana (miehistönkoulutuskausi). Aukin jälkeen siis siirryimme johtamaan sodan ajan joukkoamme, eli näitä henkilöitä jotka olivat aloittaneet samaan aikaan kanssamme, mutta olivat jääneet miehistöön, silloin kun itse siirryimme johtajakoulutukseen. Kokoonpanomme oli siis yksi joukkue, johon sisältyi neljä yhdeksän hengen ryhmää ja komentoryhmä. Viime saapumiserän “vanhat” johtajat olivat koulineet miehistöstämme osaavia sotilaspoliiseja. Voi siis kuvitella sen johtamishaasteen, jonka tämä miehistö toi mukanaan, koska he olivat jo ryhmäytyneet keskenään ja etenkin sen, että meiltä puuttui se niin sanottu “vanhempien” johtajien uskottavuus, koska olimme tulleet samaan aikaan miehistön kanssa. Käytännössä siis kaikkea johtamiskäyttäytymistämme tarkkailtiin suurennuslasin avulla ja pienikin virhe tuotiin esille ja käskemistä kyseenalaistettiin. Ainut keino siis johtaa uskottavasti oli esimerkillisyys ja tietynlainen kaverijohtaminen. Itselläni tuli tässä kohtaa vielä vastuu joukkueen johtamisesta, ennen kuin rukkilaiset palasivat joukkueenjohtaja koulutuksestaan.

Miehistönkoulutuskausi on ollut tähän mennessä haastavin johtajakokemukseni. Se on ollut kyllä samaan aikaan kaikkein antoisinta aikaa. Kerran tuli otettua aika pahastikin yhteen ryhmäläisten kanssa. Konflikti eskaloitui hetkessä niin suureksi, että oli vähällä muuttua nyrkkitappeluksi. Kyseinen konflikti on jäänyt erittäin vahvasti mieleeni, mutta samalla se on ollut ensimmäisiä konkreettisia tapahtumia, jonka vuoksi olen (tiedostamattani) harjoittanut itsereflektiota. Konflikti sai minut kyseenalaistamaan johtajuuttani ja etsimään syitä miksi kaikki se tapahtui. Yhteenotto tapahtui viimeisissä harjoituksissa ennen miehistön kotiutumista, joten käytännössä reflektoin johtajana toimimistani koko miehistönkoulutuskauden ajalta. Merkkasin vahvuuksia ja heikkouksia siltä ajalta:

Plussia

  • Ryhmän sisäisen kulttuurin kohentaminen
  • Vastuun jakaminen ryhmäläisille / johtamisen delegointi
  • Roolien jakaminen ryhmäläisten vahvuuksien mukaan
  • Kaikkien tasa – arvoinen osallistuttaminen ja kohtelu
  • Tilannetiedon jakaminen
  • Ryhmän osaaminen oli hyvällä tasolla

Miinuksia

  • Palautteen kerääminen johtamisesta
  • Esimerkillä johtaminen olisi voinut olla parempaa
  • Arkuus, epäröinti, kiltteys tietyissä tilanteissa
  • Teoriatiedon puute johtamisesta
  • En sisäistänyt kovin vahvasti syväjohtamisen periaatteita
  • Ryhmän toiminnan purku/ palaute ryhmäläisille
  • Kulutin itseni johtajana loppuun, en ymmärtänyt antaa tilaa muille ryhmille toiminnassa (näkyi etenkin viimeisessä harjoituksessa)

Kaikkia plussia ja miinuksia voi siis selkeästi verrata syväjohtamisesta tuttuun johtajaprofiiliin. Jos olisin käyttänyt johtajakäyttäytymisen viitekehystä (katso kuva 2.) ja johtajaprofiilia työkaluina, olisin selkeästi voinut entisestäänkin kehittää johtajana toimimista.

Kolmas vaihe johtajana toimiessani tuli, kun sodanajan miehistömme kotiutui ja siirryimme kouluttamaan uusia alokkaita. Hyvänä johtajana sain vastuulleni uuden kokeilun, eli minusta tuli tiedusteluryhmän ryhmänjohtaja. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että samalla kun ryhdyin kouluttamaan uusia ryhmäläisiäni jouduin opettelemaan kaiken tiedustelutoiminnasta lennossa. Henkistä ja fyysistä haastetta ei yhtään helpottanut se, että samalla kun muut vertaiseni johtajat ottivat aurinkoa kouluttaessaan perus miehistöä itse vedin ryhmäni kärjessä maaliskuussa neljä asteisessa purossa. Nautin tottakai erityisestä haasteesta, jonka sain ja se on ollut yksiä itsetuntoa vahvistavia kokemuksia. Uusia ryhmäläisiä kouluttaessa huomasin samalla vahvasti, sen uskottavuuden eron vanhemman ja nuoremman saapumiserän välillä. Johtaminen kävi siis helpommin. Ainoana haasteena oli kuitenkin, se että ryhmäläiseni olivat kaikki käytännössä lähes koko varuskunnan parhaassa kunnossa, koska tiedusteluryhmään oli erillinen haku ja itse olin vain ihan hyvässä kunnossa. Lopputulemana kävi niin, että viimeisillä viikoilla meinasi kehon voimat pettää täysin ja jo punkasta nouseminen oli haastavaa. Onneksi kaikki konkreettiset suoritukset oli jo käyty ja kotiuduin kersanttina ja koko sotilaspoliisi vuosikurssin priimuksena. Sisulla siitä sitten selvittiin ja ensimmäistä kertaa elämässäni olin jossakin paras kaikista.

 

Armeija tuli suht hyvin rokattua. Mitenkäs sitten täällä Tiimiakatemialla?

 

Niin sanottua siviilielämää ja armeija elämää ei voi nyt suoraan verrata toisiinsa. Johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna omasta armeija ajasta voi kuitenkin ottaa paljon pointteja elämään Tiimiakatemian aikana. Suurin kysymys kuuluukin, että intti tuli rokattua ja vastuu kannettua. Miksi nyt Tiimiakatemialla massin sisääntuonti ja kirjapisteet laahaavat? Hetken aikaa pohdittuani nousi yksi syy selkeästi esiin: Eipä kuumottele. Intissä kuumotti paljon. Kouluttajien auktoriteetti tehosi itselle todella tehokkaasti. Täällä ainoa kuumotus tulee siitä, kun deadline paukkuu ja pakko saada kasattua kirjapisteet ja opintojenkirjaukset kasaan.  Johtajaprofiilistakin löytyvä passiivinen johtaminen ja tässä tapauksessa etenkin itsensäjohtaminen on suurin tekijä saavuttomattomuudelleni. Eli nyt kun ei kukaan ole käskemässä mitä tehdä ja etenkin se, ettei pelkää epäonnistumisen seurauksia on ajanut itseni siihen tilanteeseen, etten ole saanut motivoitua itseäni tekemään asioita määräajassa tai teen ne puoliteholla.

Etenkin kaikki henkistä voimaa vaativa työ, kuten kirjojen lukeminen ja niiden reflektointi ovat olleet haastavia kohteita löytää motivaatiota. Liikunnan harrastaminen taas päinvastoin on henkilökohtaisesti kasvanut merkittävästi ja olen siinä onnistunut rikkomaan rajoja kehittämällä kuntoani paremmaksi kuin se koskaan ennen on ollut. Nyt tarvitaan siis selkeästi selkärankaa asioiden aikaansaamiseksi, myös henkisellä puolella. Tämä on itsensä johtamista.

Johtamista olen kokeillut muutamassa projektissa. Etenkin ensimmäisen vuoden Joulu pop-up projektia voi helposti reflektoida syväjohtamisen näkökulmasta. Etenkin passiivinen johtajuus saisi liikaa pisteitä, eli jätin liikaa asioita hoitamatta. Toinen johtajuus oli asiakaspäällikön hommat, jotka kuolivat täysin nyt syksyllä. Viime aikoina olen huomannut, että juuri tuo passiivinen johtaminen on ollut liian suuressa roolissa. Asioiden loppuun vienti on ollut suurimpana ongelmana ja olen yrittänyt korjata tätä ongelmaa aina etsimällä uutta tekemistä jättämällä vanhan tekemisen taka-alalle. Asioiden loppuun vienti on johtamisen kannalta erityisen tärkeää. Ei voi olla uskottava johtaja, jos ei saa mitään aikaiseksi. Nyt pitää löytää “finisher” eli loppuunviejä itsestäni.

Työkalupakkiin


Syväjohtaminen on siis yksi koulutusohjelma, jonka kautta olen vienyt eräänlaisen johtaja uran alusta loppuun. Siihen uudelleen tutustuminen oli hyvinkin mielenkiintoista ja olen jopa yllättynyt, kuinka hyvin pystyin reflektoimaan asioita menneestä elämästäni. Syväjohtamisesta tarttuu mukaan ainakin johtamiskäyttäytymisen viitekehys(kuva 2.) ja sen myötä johtajaprofiili ja kymmenen johtamisen ulottuvuutta. Eli toisinsanoen palautteen saamisen ja vastaanottamisen merkitys kasvaa johtamiskäyttäytymisessäni, kuten myös palautteen kautta reflektointi. En pidä myöskään mahdottomana käyttää johtajaprofiilia palautteena ja kehitystyökaluna tulevaisuudessa  jossakin projektissa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!