Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

TA

Kirjoitettu 04.11.13
Esseen kirjoittaja: J M
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Päätin ottaa lukaisuun Letimin kirjan päästäkseni vähän peruuttamaan ajassa taaksepäin ja mietiskelemään sekä omaa, että Innomon kasvutarinaa tämän parin vuoden aikana. Useimmat esseet onkin hyvin pitkälti käsitelleet Innomoa ja sen johtamista, mutta tämän kirjan avulla pääsi katsomaan vähän enemmän yleiskuvaa eikä tarvinnut sukeltaa ihan niin syvälle kiemuroihin kuin yleensä.

Tiimiakatemia ulkopuolisen silmin

Kirja on kirjoitettu loistavasti pinkun näkökulmasta ja tarinan muodossa. Pystyin samaistamaan itseni monessa kohtaa tämän pinkun ajatusmaailmaan ja oli hassua katsella Tiimiakatemiaa pitkästä aikaa ”ulkopuolisin” silmin.

Viime aikoina on tullut erityisesti pölytettyä pinkkuja ja nyt tämän kirjan luettuani huomaan, että Tiimiakatemia muuttuu jatkuvasti uusien ihmisten myötä. Innomonkin toiminnassa eri työkaluja on tullut kyseenalaistettua viime aikoina paljon kun esimerkiksi täpityksemme on tuntunut junnaavan paikoillaan. Viime viikko avasi silmiäni kun näin pinkkujen kehittelevän itselleen toimintamallia, jota kautta johtajuutta ja johtoryhmää lähdetään hakemaan heidän tiimiinsä. He lähtivät kehittelemään mallia rakettimallin avulla valmentajan innostamana ja mielestäni tämä uusi keino oli aivan loistava. Itse olen paljon mietiskellyt juuri rakettimallin ajatusta jokapäiväisessä toiminnassa. Se toki rajaa raamit tiimiyritysten toiminnalle, mutta silti tämä malli, johon kaikki toimintamme oikeastaan perustuu, on jäänyt ainakin meillä hyvin kaukaiseksi.

Luulen, että tämänvuotisten pinkkujen myötä Tiimiakatemia tulee taas ottamaan harppauksia eteenpäin. Monella saralla koko talon
keskuudessa muutenkin asiat on alkaneet saada hyvän pohjan kehittyä aimoharppauksia eteenpäin ja tästä esimerkkinä vaikkapa viimeaikaiset brand managerimme ja nykyinen kv-liiderimme. Etenkin kv-liiderille on luotu hyvä pohja, mutta viime vuosina toteutus on ollut aika niukkaa. Toivoisin itse ainakin näille tärkeille päälliköille enemmän tukea, jotta he voisivat toteuttaa toimintasuunnitelmiinsa kuuluvia tavoitteita, koska näiden avulla koko talon toiminta saadaan taas uudelle asteelle ja olemme kovassa nousussa. Johtajuudesta kokeneena voin sanoa, että tukea ei voi koskaan saada liikaa ja erityisesti talon visiota kohti jos haluamme mennä, on toimintaa jo saatavakin uusille ulottuvuuksille. Itse aion pitää tästä huolen omalta osaltani ja tehdä
käytännön tekoja tähän suuntaan jo lähitulevaisuudessa kun Innomon toiminta laajenee mahdollisesti ulkomaille.

Tiettyjä Tiimiakatemian perinteitä tulisi vaalia enemmän ja tulisi myös pitää huoli, että nämä arvokkaat asiat tulevat säilymään arjessamme vaikka meistä tulisi kuinka glocallya. Tästä vastuu on tietysti meillä kaikilla tiimiyrittäjillä, niin talossa kuin valmistuneillakin. Itseäni esimerkiksi vahvarit ja muut talon tapahtumat on mietityttäneet paljon ja näille tulisi pyhittää oikeasti aikaa, jotta ne saataisiin pysymään ja onnistumaan parhaalla mahdollisella tavalla. En vieläkään ole keksinyt tähän sopivaa keinoa, koska alati vaihtuva ”vastuuryhmä” ei ole mielestäni oikea keino pitää esim. vahvareita mukana toiminnassamme. Nyt vuodeksi jaetut vastuut vahvareista ovat toistaiseksi toimineet, mutta mielestäni jatkoa ajatellen niin valmentajien kuin tiimiyrittäjien pitäisi kiinnittää huomio tapahtumien jatkuvuuteen ja kaikista tärkeintä on antaa kaikki tuki niille.

Innomon jälki

Toivon Innomon jättävän jäljen taloon rajoja rikkovana tiimiyrityksenä ja haluaisin meidät muistettavan nimenomaan talon verkostoja laajentavana tiimiyrityksenä, koska pohjaa tälle meillä on jo aika paljon ja lisäksi tiimistämme löytyy talon kv-liideri. Meillä onkin vielä rutkasti aikaa näyttää taitomme verkostoissa ja olla esimerkkinä tällä saralla. Uskon kovasti, että tällaisena tiimiyrityksenä meidät nähdäänkin talosta lähtiessämme.

Ensimmäisen vuoden Innomo näytti isolta ja hajanaiselta, josta pian rupesikin lähtemään selkeästi väärässä paikassa olevia henkilöitä pois. Kävimme paljon ”menetyksiä” läpi koko ensimmäisen vuoden ajan, joten johtoryhmällä oli suurimpana huolenaiheena saada loppuporukka pysymään kasassa parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän lisättynä se, että liiketoiminta olisi pitänyt saada toimivaksi oli rankkaa, emmekä me ainakaan tiiminä hirveästi auttaneet asiaa kun poukkoilimme mielipiteinemme eri suuntiin. Teimme myös mielestäni ensimmäisen vuoden kuluessa ehkä liian suuria päätöksiä ilman riittäviä taitoja ja käytänteitä. Vuosi oli erittäin opettavainen, ja esimerkiksi tavoitteiden seuraamatta jättäminen ja Innomon kehityksen seuraamisen puutos ovat näkyneet myöhemmin pienenä kitkana välillämme.

Toisena vuonna emme oikein vieläkään tienneet mitä voimme toisiltamme odottaa ja vaatia. Tavoitteita ja keskustelua Innomon tilanteesta kuitenkin puskettiin läpi, jotta saimme yhteisen kuvan toimintakulttuuristamme ja mielestäni tätä kautta yhteiset arvotkin on muodostuneet ja niitä osataan arvostaa lähes kaikkien toimesta. Arvojen noudattamista tukee myös se, että olemme oppineet tuntemaan toisiamme paremmin. Tässä vaiheessa käytänteet on siis aikalailla olleet kasassa, mutta talouden kanssa olemme joutuneet painimaan jo puoli vuotta. Talouteen on nyt kiinnitetty huomio ja sille on tehty suunnitelma, jotta se saadaan sellaiseen kuntoon, että uuden joryn on hyvä aloittaa seuraamaan käytänteitä. Teimmekin Innomona päätöksen vaihtaa talouspäälliköä aiemmin kuin muuta jorya, jotta paras mahdollinen alku saadaan sitten marraskuun lopulla koko johtoryhmälle.

Kolmas vuotemme näyttää itsestäni loistavalta niin haasteiden kuin yhdessä tekemisen saralla. Olemme alkaneet ottamaan isoja vastuita itsellemme ja meillä on myös isoja asiakkaita. Lisäksi rikomme rajoja projekteissamme ja olemme mielestäni vihdoin yhteenhitsautunut tiimi. Tästä asetelmasta on todella hyvä lähteä liikkeelle ja tällä hetkellä Innomossa on sellaisia henkilöitä, joista tiedän, että tulee jotai suurta. Me emme tule varmasti kukaan tyytymään tulevaisuudessa vähään vaan haluamme olla huipulla.
Kolmantena vuotena meidän on hyvä keskittyä toimimaan käytänteiden mukaisesti ja siinä sivussa pyhittää aikamme kehittämällä polkumme huipulle. Toivon meidän tekevän yhteisen matkan vielä tämän vuoden puolella, jotta saamme tsempattua itsemme huippukuntoon ensi kevättä ja viimeistä vuottamme kohti. Tämän jälkeen myös mym alkaa houkuttaa enemmän ja jaksamme tsempata kukkaromme sille tolalle, että kierrämme maailman.

Oma jälkeni

Kun astelin taloon pinkkuna, oli reaktioni paljon pahempia kuin Letimin kirjassa seikkailevalla pinkulla. Olen aikalailla sydän edellä
menevä tyyppi ja hakeminen Tiimiakatemialle tapahtui myös täysin tuntemusten vallassa. En ollut suunnitellut hakevani, mutta halusin opiskelemaan ja jostai syystä Jyväskylän vaihtoehdot kartoitettuani (pelkän opinto-oppaan avulla) tiesin, että Tiimiakatemia on se paikka jonne haluan. Laitoin hakemuksia muuallekin, mutten koskaan mennyt pääsykokeisiin.

En selvittänyt Tiimiakatemiasta mitään ennen kuin saavuin taloon. En edes tiennyt mitä maailmanympärysmatka tarkoitti, mutta kuulin, että moni oli sen takia taloon hakenut. Minulta kun kysyttiin syytä tänne tulemiseen, vastasin, että haluan olla luonteeltani yrittäjä. Asia mitä siis talosta tulin hakemaan on yrittäjäluonne, jota olen vähän aina ollutkin, mutta haluan kehittyä. Kuulin ensimmäisinä päivinä jonkun sanovan lavalla, että jos haluat olla tradenomi niin voit mennä Rajakadulle (sitä vähättelemättä), mutta
jos haluat olla tiimiyrittäjä niin jää tänne. Silloin tiesin olevani oikeassa paikassa.

Ensimmäisenä vuotena jo huomasin, että en olekaan ihan niin tiimipelaaja mitä olin luullut. Lukuisat joukkuelajit elämässäni tekivät minusta sellaisen, että tarvitsen aina ihmisiä ympärilleni, mutta nyt kun minulla oli heille vastuita enemmän kuin kenellekään aiemmin, tuntuikin yhtäkkiä vaikealta. Pinkkuvuosi oli todellinen kasvunpaikka. Taistelin jatkuvasti muutosta vastaan, koska olin muka täydellinen tiimipelaaja taustani vuoksi. Lisäksi olin kova tekemään taustojeni vuoksi. En siis tiennyt pystyväni parempaan. Reflektoidessani itseäni pinkkuvuoden lopulla huomasin, että olin saanut tärkeitä päätöksiä aikaan niin työssä, koulutuksessa kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Olin tehnyt päätöksiä varmaan enemmän kuin koko sen aikaisessa elämässäni. Hämmästys
muutoksesta oli valtava ja vähän jopa pelkäsin tätä ”aivopesulaa”, mutta sitten vihdoin annoin luvan itselleni olla avoin muuttumaan vaikka joka päivä.

Toisena vuonna päätin, että tämä on minun vuoteni kehittää itseäni töiden merkeissä etenkin ja halusin nähdä mihin minusta on. Pääsin parhaaseen projektiini, Innomon tiimiliideriksi. Tein myös messuja, yhteistyötä sairaanhoitopiirin kanssa ja järjestimme rakettipäivätkin. Haastavinta ja opettavaisinta on ollut olla tiimiliiderinä. Innomo on käynyt vuotemme aikana läpi sellaista myllerrystä, että välillä olen hukannut itseni ja omat asiani uppoutuessani Innomoon. Tämäkin vaihe oli kuitenkin välttämätön ja nyt
jälkeenpäin ajatellessa on hyvä, ettei asiat tulleet helpolla ja iskuja on tullut otettua vastaan. Kaikesta olemme kuitenkin selvinneet ja olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen tiimimme tilanteeseen. Nyt syksyn mittaan kun päätimme lähteä kulkemaan kohti Innomon ja meidän jokaisen huippua, tuli myös palautettua mieleeni omia elämäni tavoitteita ja unelmia, joiden en olisi koskaan uskonut kuuluvan Tiimiakatemiaan millään tavalla. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että tulen saamaan tärkeimmät eväät elämääni tästä talosta, jotta uskallan toteuttaa itseäni täysillä. Kolmas vuosi on siis hyvä aloittaa näin ja oma tieni näyttää juuri sellaiselta millaiselta sen haluankin näyttävän. Tiettyjä kohtia on vielä selvitettävänä, jotta pääsen perille, mutta tiedän selviäväni mistä vain.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!