Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taichi, Zen ja jousipyssy

Kirjoitettu 06.12.14
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 3
Kirja: Zen ja jousella ampumisen taito
Kirjan kirjoittaja: Eugen Herrigel
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.5. Oppimisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mikä ihmeen zen? No minun ymmärrykseni perusteella Zenillä tarkoitetaan hengellistä harjoitusta, tavallaan meditaatiota. Tilaa, jolloin kaikki tapahtuu ilman tarkoitusta. Aloittelija tarvitsee tämän zenin ymmärtämiseen erilaisia keinoja, mutta mestarilla se on läsnä kokoajan. Zen harjoituksilla pyritään tuntemaan maailma sellaisenaan, ilman minää ja ilman itse luotua maailmankuvaa. Tai näin minä sen tulkitsen. En ole juurikaan perehtynyt Zeniin, joten olen todennäköisesti aivan kuutamolla, mutta se kuuluu asiaan. Kun sanoin ”pyritään tuntemaan maailma sellaisenaan”, en tarkoita että luopuisimme vain itse kehittämistämme käsityksistä maailmasta, vaan myös aistihavainnoistamme. Vaikka näköaistimme kautta saamamme informaatio vaikuttaa hyvin totuuden mukaiselta, se on oikeastaan vain meidän aivojemme tuottamaa kuvaa maailmasta. En väitä etteikö se olisi paikkaansa pitävää informaatiota, mutta sen avulla päädymme helposti erottelemaan osia kokonaisuudesta. Minä elän ”maailmassa” vai minä olen osa ”maailmaa” (maailmalla tarkoitan kokonaisuutta, jota en kuitenkaan pysty selittämään)? Ehkä zenissä on kyse juuri tästä.

Kirjan tarina oli kiehtova ja pohdinkin, että miksi en itse lähde ”opiskelemaan” zeniä samalla tavalla. Toistaiseksi en kuitenkaan näe sitä aiheelliseksi, mutta täytyy lukea aiheestaa kuitenkin lisää. Olen törmännyt vastaavanlaiseen ilmiöön, jota kirjassa kuvataan jousella ampumisessa myös erilaisissa konteksteissa. Kirjassa The Art of Learning, kuvataan hieman vastaavanlaista ilmiötä TaiChi:n ja shakin parissa ja luulen, että molemmissa kirjoissa puhutaan samasta asiasta. Kuten edellä mainitun kirjan päähenkilö kuvaa, tietyssä vaiheessa hän tajusi pelaavansa shakkia pelaamatta shakkia. Kaikki vain tapahtui luonnostaan, eikä hänen enää ajatellut siirtojaan, myös samanlaisia kokemuksia hän kuvasi TaiChi:n parista. Tästä vedänkin johtopäätöksenä, että harjoittelemalla mitä tahansa tarpeeksi paljon ja oikealla tavalla, voit löytää tämän Zenin. Toki edellä mainitun kirjan tapauksessa TaiChi:n harjoittaminen on hyvin lähellä Zen- harjoituksia. Sillä TaiChi on peräisin kiinasta, kuten myös zen buddhalaisuus, mutta ei siitä sen enempää.

Täytyy myöntää, että odotukset kirjaa kohtaan olivat etukäteen vähän turhankin korkealla. Kymmenet akatemialaiset hypettivät, kuinka loistava kirja on kyseessä ja onhan 3 kirjapistettä alle 100 sivun kirjasta aika älytöntä. No täytyy sanoa, että kirja oli valtava pettymys, mutta kun sitä nyt on sulatellut muutaman päivän, niin pettymys johtui oikeastaan omista odotuksistani. Jos oletat kirjan olevan paras lukemasi kirja ja se on vain hyvä, niin tottakai tulet pettymään. Eihän tässä sinällään mitään väärää ole, mutta huomasin että se vaikutti asennoitumiseeni kirjaa kohtaan, varsinkin kirjan loppupuolella. Pyrin jatkossaa asennoitumaan kirjoihin avoimin mielin alusta loppuun, ilman suurempia olettamuksia. Otamme kirjoista kuitenkin vain ne asiat, jotka sopivat maailmankuvaamme ja loppu informaatio jää taka-alalle, tämän takia täytyykin varmaan palata kyseisen kirjan pariin myöhemmin, kun olen rakentanut maailmankuvani muutamaan kertaan uudelleen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!