Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti

Kirjoitettu 03.12.13
Esseen kirjoittaja: Janina Lindroos
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+helvetti
Kirjan kirjoittaja: Mikä Mäkeläinen & Terho Puustinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Lukusuunnitelmaa laatiessani listasin sinne kirjan Taivas + helvetti inspiraatiota antamaan. Siinä kirja totisesti onnistui. Kirjan takakannessa luvattiin yrittäjien tarinoita iloisemmin, kipeämmin ja avoivemmin kuin koskaan, sen lupauksen kirja lunasti ja teki minuun samalla suuren vaikutuksen.

Itselleni kirjasta nousi kolme pääpointtia:

  • Menestys tulee kun tekee sitä mitä oikeasti haluaa
  • Kova työ, aina
  • Joskus on viisaampaa heittää hanskat tiskiin

Esseessäni avaan jokaisen kohdan siltä kannalta, miten itse olen tämän kaiken ymmärtänyt.

Menestys tulee kun tekee sitä mitä oikeasti haluaa

Olen tässä kirjan lukemisen jälkeen hehkuttanut minulle aiemmin tuntematonta yritystä nimeltä Supercell OY. Supercellin perustaja Mikko Kodisoja kertoo tarinassaan, kuinka hän kiinnostui peleistä jo nuorena. Vähän väliä vanhemmat nuhtelivat hänen pelaamistaan, eikä koulukaan oikein sujunut. Lisäksi hän oli auttamattoman ujo ja päätyi lopulta pelialalle sen takia, koska hän kuvitteli että siellä ujoudesta ei ole haittaa. Hän siis teki oikeastaan vain niin kuin hyvältä tuntui.

Vuonna 2012 Supercell OY tahkosi huikean 39 miljoonan euron liiketuloksen. Ujoudesta Mikko on jo päässyt, mutta pelaaminen pysyy edelleen intohimona. Hänen mielestään koskaan ei voi olla valmis, aina on kehitettävää. Hänen työhönsä kuuluu pelaaminen ja pelien kehittäminen, edelleen. Juuri se asia mikä on ollut hänen intohimonsa nuoresta pojasta lähtien.

Mikon tarina antoi minulle intoa etsiä sitä omaa intohimoani. Joskus sen löytäminen tuntuu vaikealta, kun vähän kaikki kiinnostaa muttei koko sydämestään oikein sitten mikään. Joskus olen miettinyt jopa, että onko sillä työllä niin väliä, kunhan vain jostain tulee rahaa niin ihan sama mitä sitä tekee. Muistelen silloin viime kesääni työpaikassa, joka oli minulle suoraansanottuna pakkopullaa. Ehkä sittenkin haluan löytää oman intohimoni.

Viime keväänä kun tulin junalla Kuopiosta kohti Jyväskylää, listasin asioita mitkä minua kiinnostaa. Kaikkiin näihin kohtiin liittyi tavalla tai toisella kansainvälisyys. Kansainvälisyys minulle ei ole enää pelkkää matkustelua, enkä edes haluaisi sellaista työtä missä olen koko ajan tien päällä. Millaisia piirteitä unelmatyössäni olisi? Asiakkaina paljon erimaalaisia, erilaisia ja eri kulttuurista tulleita ihmisiä. Ympärilläni työkavereina olisi toimiva tiimi, en siis halua tehdä mitään työtä yksin. Kuitenkin työ saisi olla suhteellisen itsenäistä. En halua viedä töitä kotiin, joten haluan kiinteän paikan työlleni. Minua ei haittaa vaikka työajat olisivat jotain muuta kuin kahdeksasta neljään, kunhan saisin joustavasti itse päättää työvuorojani. Haluaisin työn jossa voin puhua englantia, mutta olisi mahtavaa jos työssäni kannustettaisiin opiskelemaan ja puhumaan myös muita kieliä. Ja hyvä palkka pitää tietenkin olla. Hyvän palkan määrittelen sillä, että minulla on rahaa kaikkiin perustarpeisiin ja sen lisäksi matkusteluun.

Tiimiakatemialla kannustetaan kokeilemaan paljon erilaisia juttuja. Kun sain purettua tulevan unelmatyöni piirteitä paperille, pystyn etsimään niiden viitoittamia juttuja jo akatemian aikana. Kun kirjoitin nuo asiat ihan konkreettisesti ylös, itseeni virtasi oikea energialataus! Ehkä en olekaan niin hukassa siitä mitä haluan ja onko se edes niin paha jos olisi vähän hukassa.

Kova työ, aina

Niklas Hed on Rovio Entertainment OY:n perustajajäsen. Hän harrasti nuorena kilpauintia, jolloin hänelle valkeni kuinka paljon sitä täytyykään tehdä töitä menestyäkseen. Hän ei missannut yksiäkään harjoituksia, hänessä paloi halu menestyä ja olla hyvä hullunlailla. Saman hän on siirtänyt yritykseensä Rovioon, jossa hän toimi ensin operatiivisena johtajana, mutta siirtyi paikalta pelatakseen enemmän pelejä. Rovio teki vuonna 2012 77 miljoonan euron liiketuloksen. Kovalla työllä.

Tiimissämme on ollut paljon keskustelua siitä, kuka tekee eniten töitä, toisinsanoen kuka saa eniten arvostusta tiimissämme. Tiimiläisestämme tuntui, että tiimin jäsenet kilpailevat keskenään siitä kuka on kovin työntekijä ja näin saa kunnioitusta muulta tiimiltä. Itse näen asian hieman erilailla.

Arvostus tiimissämme tulee auttamisesta, ystävällisyydestä ja siitä, että on täysillä mukana tiimin toiminnassa. Täysillä mukana ei tarkoita sitä, että tekee 80 tuntista viikkoa koko syksyn, tai että raahautuu treeneihin kipeänä. Jotta voi olla täysillä mukana, täytyy myös itsestään pitää huolta. Kovaa työtä voisi mitata jotenkin muutenkin kuin tunneissa. Jos tunteja kertyy päivältä yhdeksän, mutta mitään ei ole saanut tehdyksi, voisi kovan työn määreenä olla tehokkuus. Sitä mielestäni jokaisen meidän tiimissä pitää opetella, varsinkin minun, miten saada työtä tehokkaammaksi niin ettei tarvitse enää iltasin istua tietokoneen ääressä kirjoittelemassa koonteja. Joskus tietenkin työajat vaatii tällaista, mutta silloin on hyvä ottaa vapaata silloin kun sille on sopiva väli (ja sille löytyy kyllä sopiva väli kun lopettaa tekosyiden keksimisen).

Täysillä tekeminen tarkoittaa sitoutumista ja halua tehdä parastaan. Mielestäni juuri tämä halu ohjaa kovaan työhön. Menestys ei tule ilman ponnisteluita. Kovaan työhön kuuluu myös yrittäminen täysillä. Meillä oli vähän aikaa sitten Valokeilassa lukio niminen tapahtuma. Sitoutumisen tiimiltämme huomasin silloin, kun pyysimme apua ja todella moni tiimistämme suostui auttamaan. Lisäksi tienasimme juuri hyvän summan kun olimme eräässä messutapahtumassa narikassa, infossa ja tekniikkavastaavina töissä. Siellä kaikki paiskivat lujasti töitä kolme päivää, jonka jälkeen saatiin hengähtää. Hienointa näissä tilaisuuksissa on, että silloin ympäröivä tiimi ja sen vahvuus näyttää todella kyntensä. Ei yksin jaksaisi 15 tuntia seistä narikassa.

Joskus on viisaampaa heittää hanskat tiskiin

Berndt von Frenckell oppi, että yksi menetys on uuden alku. Hänen sukunsa oli omistanut Frenckellin painon jo vuodesta 1761 lähtien. Monia vuosia myöhemmin Berndt peri tämän suvun ylpeyden. Vaikeudet alkoivat kun kilpailijat investoivat tehokkaisiin ja nopeisiin koneisiin, mutta Frenckellin kirjapainossa tämä ei onnistunut aikaisempien virheinvestointien vuoksi. Berndt tunsi velvollisuudekseen vaalia yritystä ja viedä sitä eteenpäin. Uudistaminen kuitenkin jäi kun uusia digitaalisia kirjapainoja tuli tuon tuostakin. Berndt itse kertoo, että he eivät olleet yhtä uudistumiskykyisiä. Lopulta 2008 Frenckellin kirjapaino ajautui konkurssiin ja se oli Berndtille helpotus.

Mikä olikaan tarinan opetus? Joskus ei vain onnistu, vaikka yrittäisi kuinka. Meidän tiimistä hyvä esimerkki on Jyväskylän Design Week. Projektiryhmä väänsi ja väänsi tapahtumaa, vaikka se ajan myötä kutistui koko ajan pienemmäksi. Lopulta tiimikaverini sanoi minulla, että hän pitää tuota akatemia-aikansa isoimpana epäonnistumisena. Vaikeinta oli kuulemma katsoa asiakasta silmiin ja kertoa, että emme pysty tätä toteuttamaan. Mielestäni tämä projektiryhmä teki hienon päätöksen. Me muut näimme miten JDW söi heidän energiaansa, eikä kenelläkään ollut enää puhtia järjestää sitä. Aivan kuten Von Frenckell, myös JDW:n projektiryhmä tajusi lopulta ajaa koko homman alas. Näin jää tilaa niille asioille, mistä enemmän nauttii ja aikaa löytyy taas jollekin uudelle.

Samoin mietin myös niitä, jotka lopettavat Tiimiakatemian kesken. Se ei ole heikkouden merkki, vaan osoitus siitä että kykenee tekemään päätöksiä, eikä ne ole aina helppoja. Jos tuntee ettei vie tiimiä omalla panoksellaan eteenpäin, tai jopa jarruttaa tiimin kehitystä, on oikea päätös lähteä vaikka se saattaa pahalta niin itsestä kuin tiimistä tuntuakin. Tärkeintä on olla rehellinen. Meidänkin tiimi on kutistunut 19 henkilöstä 14 henkilöön. Olen pitänyt mielessäni, että kun väki vähenee, niin pidot paranee. Loppujen lopuksi on kyse yksilöstä ja siitä, mikä tekee kenenkin onnelliseksi. Joka tapauksessa tiimi seisoo aina yhdenkin tiimiläisen päätöksen takana.

Jari Sarasvuo on erilaisten bisnesideoiden kuningas. Hän omistaa yrityksen Trainers’ House, joka keskittyy yritysvalmentamiseen. Sitä ennen hän on toiminut muun muassa toimittajana, tarinoiden kertojana, työskennellyt mainostoimistossa sekä suoramarkkinoinn alalla. Hän on onnistunut, epäonnistunut ja aloittanut alusta.

Luovuttamisen, tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua, jälkeen tärkeintä on ettei jää tuleen makaamaan. Tottakai epäonnistumista täytyy vähän kaivella, jotta oppisi seuraavaa kertaa varten. Mutta sitten on syytä jättää se siihen ja aloittaa jokin uusi projekti. Näin kävi juuri tuon aiemmin mainitsemani JDW:n kohdalla.

Akatemialla on myös hyvä olla samaan aikaan useampia juttuja meneillään. Jos yksi juttu kuolee pois, voi samantien laittaa lisää höyryä johonkin toiseen projektiin. Projektien määrästä onkin meidän tiimissä käyty paljon keskustelua, onko porukalla tarpeeksi projekteja. Lopputulos on aina että ei ole ja siksi meidän asiakassolu kehittikin näille viimesille viikoille ennen joululomaa KKK:n. Paljon asiakaskäyntejä, tarjouksia ja kauppoja ja sitä kautta lisää tuottavia projekteja meidän tiimille.

Suosittelen Taivas + helvetti kirjaa kaikille, jotka etsivät inspiraatiota mihin tahansa elämän aiheeseen liittyen. Nautin kirjasta todella paljon!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!