Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti

Kirjoitettu 06.12.13
Esseen kirjoittaja: Tiia Lehtinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas + helvetti on koonnut yhteen monen monta loistavaa tarinaa yrittämisestä. Kirja täyttyikin ajatuksia herättävistä lainauksista, joista valitsin sattumanvaraisesti muutaman pureskeltavaksi.

 

”Ihminen on luonnostaan ylpeä ja laiska”

Sille minustakin välillä tuntuu. Kannan silti ajoittain syyllisyyttä siitä, että en tee asioita niin rivakasti ja aktiivisesti kun voisin. Puhun kierrellen hedonismista koska laiskuus on rumaa. Sitä paitsi se tarttuu – toisen laiskuudella on helppo oikeuttaa itselleenkin hetki ”omaa aikaa, koska asiat joutaa tekemään sitten myöhemminkin”.

En halua antaa minkään kaatua kohdallani laiskuuteen. Olen oppinut tunnistamaan asioita laiskuuden takana, ja usein se on puhdas motivaation puute. Jos en pysty selittämään itselleni, miksi teen asioita, en todennäköisesti tee niistä yhtäkään. Asioilla tulee olla merkitys. Se voi olla lupaus itselle, haave, tai arvo – kunhan siitä saa syyn toiminnalle niinäkin hetkinä, kun ei yhtään huvita.

 

”Minä uskon, että ihminen saa eniten, kun hän tarttuu kiinni intohimoihinsa ja antaa niille aikaa ja rakkautta”

Toisena Akatemiavuonna puhuin paljon intohimojen ja unelmien puolesta. Olin itse saanut pitkästä aikaa kiinni haaveilusta ja aloin ymmärtää, että on mahdollista a) unelmoida ja b) nähdä unelmansa toteutuvan. Rakkaus liittyi olennaisesti siihen, miten näin työn – lähes kaiken piti olla nautittavaa ja uskoinkin paljon, että oikean työn osuessa kohdalle, sen vain tunsi. Elin hieman tulevassa, ja takeltelin tämän hetken kanssa. Saavuttaakseen haaveensa, nyt oikeasti pitikin tehdä jotain – eikä kaikki välttämättä miellyttänyt niin paljon. Ajalla ja rakkaudella saa paljon aikaan, mutta nyt miellän ne ehkä hieman eri tavalla. Minulla on työstä riippumatta halu saada aikaan hyvää jälkeä – olen tainnut avata silmiäni entistä enemmän tulokselle.

Intohimokaan ei sitä paitsi ole itsestäänselvyys. Minulla ei ollut sitä vuosiin juuri mihinkään, ja palloilin vuodesta toiseen olemalla kohtalaisen hyvä monessa asiassa. Joskus se voi löytyä säikähtämällä, joskus vain hiljentymällä. Myös tekeminen auttaa. Intohimon löydettyään täytyy vakuuttaa ensin edes itsensä siitä, että pystyn tähän, ja päättää, mihin on valmis unelmani toteutumiseksi.

 

”Tahdon avulla on mahdollista tehdä ihmeitä, mutta ei mitä tahansa”

Varmasti lukuisat yrittäjät ovat joutuneet toteamaan saman asian vuosien mittaan. Minäkin, vaikka en itseäni vielä yrittäjäksi kutsuisikaan. Olen välillä ylioptimistinen – huomaan uskovani silloin tällöin siihen, että ihmiset haluavat jokainen parhaansa mukaan auttaa (varmaan siksi, että itse mielellään auttaisin), ja sen seurauksena se joka uskaltautuu kokeilemaan, saa kyllä asioita aikaan. Aina ei kuitenkaan riitä se, että tahtoo. Liiallinen puristaminen voi lopulta tukahduttaa kaiken – sinut, ne, kenen kanssa toimit, ja yhteiset päämääränne.

Jotkut myös erehtyvät luulemaan, että pelkkä tahto riittää. Vaikka yrittäjä monesti nähdään ihmeidentekijänä, on kyse kuitenkin lopulta ihmisestä itsestään, hänen unelmistaan, ja ennenkaikkea raa’asta työstä. Pelkällä tahdolla ei tee mitään, ellei se johda toimintaan.

 

”En tiedä mitään upeampaa hommaa kuin sen, että luodaan tyhjästä jotakin uutta. Se luottamus, mitä voi saada asiakkailta ja omalta tiimiltä, on hurjan arvokasta”

Minusta upeimpia hommia on luoda jotain, jolla on merkitystä. Turha työ on kaikin puolin tyhmää – se ei palvele ketään, ei lopulta edes tekijäänsä. En sanoisi, että uutuus itsessään on tärkein seikka asioiden luomisessa. Joskus on parempi mennä virran mukana, mutta tehdä vain asiat paremmin kuin muut.

Luottamus auttaa luomisessa. Oli sitten luomassa uutta tai parantamassa vanhaa, huomaan itse ainakin lukkiutuvani epäilyjeni kanssa täysin. Mitä jos muut eivät ymmärräkään tai halua, että onnistun? Luottamuksellisessa ilmapiirissä uskaltaa antaa mahdollisuuden myös niille kokeiluille, joiden onnistumisesta ei ole täysin varma. Niistä voi kuitenkin poikia lopputuloksen kannalta jotain hillittömän arvokasta, ja siksi niitäkin tarvitaan. Ne joko avaavat uusia näkökulmia tai sulkevat jotain pois – ja todennäköisesti molemmat ovat hyödyksi.

 

”Ihminen voi saada tavattoman paljon, kun hän on niin sanotusti auki: vastaanottaa uutta tietoa ja avaa itsensä uusille tilaisuuksille.”

Olen itse päätynyt kokemaan mielettömiä asioita vaan sillä, että olen uskaltanut tarttua tilaisuuteen. Olen usein alussa jännittänyt sitä, että en oikeastaan tiedä juuri mitään siitä, mihin olen juuri ryhtynyt. Jännitän edelleen. Tiimimestarien ensimmäisessä kohtaamisessa pelkäsin kuollakseni – olin sulkeutunut ja jännittynyt. Ympärilläni oli vieraita ihmisiä puhumassa asioista, joissa minun odotettiin olevan asiantuntija, mutta oikeasti tiesin, että minulla oli valtava tiedollinen aukko paikattavana. Onneksi en ennen prosessiin mukaan hyppäämistä edes ajatellut, kuinka kamalaa se aluksi olikaan – tuskin olisin lähtenyt mukaan, jos olisin tiennyt. Se kannatti silti. Alun jälkeen avasin itseni uusille ihmisille, tiedolle ja tilaisuuksille, ja sain aivan valtavasti. Toivottavasti myös annoin.

Aina voi myös tsempata itseään sillä, että sulkemalla silmänsä tältä hetkeltä ja  pitämällä kiinni jostain vanhasta voi saada aikaan suurempaa vahinkoa, kuin ryhtymällä tekemään jotain sellaista uutta, josta ei vielä tiedä kaikkea.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!