Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + Helvetti

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Iina Tiihonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen, Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen ollut akatemialla hädin tuskin kahta kuukautta, mutta olen jo monta kertaa kuullut tarinoiden voimasta. Siitä kuinka tarinat myy ja herättää tunteita. Luettuani kirjan Taivas + Helvetti en voi olla eri mieltä. Kirja kertoo 21 suomalaisen yrittäjän tarinan. Sain heiltä ihan mielettömän paljon inspiraatiota ja ajateltavaa. Yhteistä näissä ihmisissä on intohimo omaan tekemiseen, viisaus, sinnikkyys ja voima. Kaikilla oli paljon viisaita sanoja kerrottavana, mutta valitsin heistä muutaman joista sain eniten irti.

Satu Kontinen

Satu opetti minulle ihan uudenlaista näkökulmaa elämään. Olen monesti kuullut sanottavan ”elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi” mutta olen pitänyt sitä mahdottomana. Eihän nyt kukaan voi joka päivä viettää aikaa rakkaidensa kanssa ja tehdä niitä siisteimpiä juttuja mitä on aina halunnut tehdä elämänsä aikana. Paitsi Satu. Satu matkustaa perheensä kanssa ympäri maailmaa katsomaan huikeimpia paikkoja mitä maapallolta löytyy. Iltaisin hän avaa läppärinsä ja tekee graafisen suunnittelijan töitä ja ohessa kaikkea muuta mikä tuntuu kivalta. Satu on nainen joka tekee mahdottomasta mahdollista. Mutta Sadun asenne onkin että ”ei se ole ongelma jos asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu”. Se on ongelma jos ongelmaan ei löydetä ratkaisua.

Helposti ajattelee että Satu on onnekas saadessaan viettää tällaista elämää. Mutta kirjassa Satu sanoo itsekin että eihän se juttu ihan niin ole: ”… eihän me ollakaan onnekaita. Me olemme tehneet ihan helvetisti töitä ja hoitaneet järjen avulla talouttamme, jotta voimme olla täällä (Wellington, Uusi-Seelanti). Onnella ei ole asian kanssa juuri mitään tekemistä.” Kuka vaan voi halutessaan elää niin kuin Satu, jos vaan tekee töitä ja uskaltaa. Vaikka liiketoiminta kukoistaa, ei säästöjä valtavasti jää. Se ei haittaa, koska Satu perheineen haluaa sijoittaa elämään.  Se onkin aika fiksu ajatus. Miksi kukaan olisi elämänsä lopussa onnellinen pulleasta pankkitilistä, kun sen sijaan voisi olla onnellinen kaikista upeista asioista joita on elämänsä aikana tehnyt.

Sadun elämäntyyli ei ehkä sovi kaikille. Vaikka maapallon näkeminen houkuttelee, en jättäisi millään hinnalla pois ihan tavallista arkea. Pystyn kyllä samaistumaan Sadun ajatusmaailmaan siinä, että jokainen on vastuussa omien unelmiensa toteutumisesta ja niiden unelmien toteuttamista ei kannata lykätä loputtomiin. Vaikka en kuolisikaan huomenna tai ensi viikolla, en voi koskaan tietää kauanko aikaa niitä haaveita on lopulta toteuttaa. Sadun sanoissa ja opeissa on paljon viisautta jonka aion pistää mieleen.

 

Sirpa Jyrkkänen

Ihmiset ajattelevat liian usein: ”Minä en pysty enkä voi. He ovat vain tavallisia ihmisiä, eivät yrittäjiä. Eikä heillä ole rahaa eikä varsinkaan osaamista.” Sirpa Jyrkkänen torppaa nämä ajatukset välittömästi. Yrittäjät ovat ihan tavallisia tyyppejä, ihminen oppii aina uutta  ja lainan saa pankista. Helppoa. Näin akatemian alkutaipaleella Sirpan sanat lohduttaa kummasti. Ei tarvitse olla mikään superihminen pärjätäkseen yritysmaailmassa ja kaiken tarvittavan voi oppia.

Sirpa on muutenkin itseäni inspiroiva tyyppi. Hän on Turun menestynein kosmetologi, mutta se ei koskaan ollut hänen haaveammattinsa. Sirpa haaveili sen sijaan kauppakorkeakoulusta ja päätyi kosmetologilinjalle puolivahingossa ja sattumalta löysi oman juttunsa. Työn, jossa hän on hyvä, ja jossa saa jutella päivät pitkät ihmisten kanssa, helppoa ja kivaa. Syy miksi Sirpa inspiroi minua on juuri oman jutun löytäminen. Minulla ei ole koskaan ollut haavemmattia, mutta Sirpan tarina antoi minulle toivoa siitä, että kyllä se oma juttu vielä löytyy. Täytyy vaan kokeilla kaikkea mahdollista ja lähteä rohkeasti mukaan erilaisiin juttuihin. Sirpa antaa myös ihan konkreettisia vinkkejä, jotka helpottavat yrittäjän  arkea. On tärkeää pitää kirjanpitäjään, pankkiin ja vakuutusyhtiöön hyvät välit. Asiantuntijoiden apua kannattaa hyödyntää ja omaa jaksamista vaalia: kaikkea ei ole pakko tehdä itse.

 

Mikko Kodisoja

Kun lueskelin juttua Mikko Kodisojasta ensimmäistä kertaa, ei minulle jäänyt mieleen mitään suuria ajatuksia. Joku mitään sanomaton pelialanyrittäjä jonka pelejä Hay Dayta ja Clash of Clansia en edes ollut koskaan pelannut. Pari päivää sen jälkeen kun olin lukenut kirjan, kuuntelin töissä radiota. Siellä sanottiin että suomalainen peliyhtiö Supercell on myyty Japaniin 1.1 miljaridilla eurolla. Silloin loksahti muutama pala paikoilleen pienessä päässä ja mitäänsanomaton mikko muuttui ennätyskaupat tehneen yrityksen luovaksi johtajaksi. Tämän jälkeen luin Mikon tarinan uudelleen ja löysinkin aika fiksuja juttuja.

Poimin Mikon parhaat vinkit tulevaisuuden (peli)yrittäjille ja sovelsin niitä tiimiyrittäjän arkeen:

1.”Idean täytyy olla hyvä, mutta tiimi on vielä tärkeämpi”

Mikon idea oli, että yhteispelin pitää toimia, jotta idea saadaan toimimaan. Myös tiimissä tai projektiryhmässä on tärkeää että kaikki pelaa samaan maaliin. Yhteistyö ei aina toimi ihan näin helposti, mutta sitä voi opetella ja erilaistenkin ihmisten kanssa on mahdollista saada aikaan hyviä tuloksia.

2. ”ihmiset yltävät parhaisiin tuloksiin silloin, kun he saavat mahdollisimman paljon vapautta ja vastuuta”

Tiimiakatemialla tämä toteutuu aika hyvin. Jokaisella on vapaus tehdä niitä juttuja joista tykkää ja vastuuta on mahdoton pakoilla. Sen lisäksi että on vastuussa omista opinnoista, on myös vastuussa projektiryhmälle siitä,  että oma osuus hoituu ja kokonaisuus on hallinnassa. Vapaus tuo vastuuta ja toisin päin.

3.”Läpinäkyvyys: kaikki firman solut tietävät, mitä muissa soluissa tapahtuu ja miten se liitty kokonaisuuteen.”

Soluja voisi verrata projektiryhmiin. Liian helposti käy niin, että muulla tiimillä ei ole juuri mitään käsitystä mitä projektien sisällä tapahtuu. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että projekteista kerrotaan edes pääpiirteittäin muille tiimeille. Silloin oppeja on helpompi jakaa puolin ja toisin. On myös ihan kiva tietää missä päin maailmaa ja minkä juttujen parissa tiimikaverit matkustaa päivät pitkät.

4.”Ota opiksi. Supercell tarjoaa aina shamppanjapullot tiimille, joka esittelee pieleen menneen tuotelanseerauksen. Yhdessä katsotaan mikä meni oikein, mikä väärin ja mitä opitaan.”

Akatemialla tätä kutsutaan motorolaksi, tosin useimmiten ilman skumppapulloja. Itse en ole vielä oikein päässyt motorolaa tekemään  onnistuneista tai epäonnistuneista projekteista, koska suurin osa on vielä kesken. Motorolan teko on kuitenkin tärkeää juuri oppimisen kannalta, ja myös niitä epäonnistumisia kannattaa puida yhdessä tiimin kanssa. Virheistä oppii.

Lopussa Mikko sanoo vielä, että raha ei saa olla tekemisessa ainoa motivaattori, vaikka olisi valhe myöntää etteikö se olisi yksi. Kirjan kirjoittamisen jälkeen Mikosta on tullut niin rikas mies että sitä on vaikea käsittää. Ainakaan enää rahaa on huono käyttää työn motivaattorina, kun sitä on jo enemmän kuin yksi mies voi kuluttaa.  Kirjassa puuseppä Ola Kukkasniemi kuitenkin sanoo: ”Jos joku on yrittämisellä tiennannut paljon, niin hän on varmasti ansainnut sen kaiken”. Hurja määrä rahaa yhdelle ihmiselle ansaittavaksi, mutta täysi kunnioitus Mikko Kodisojalle. Hieno bisnes ja kiitos että Supercell maksaa jatkossakin verot Suomeen.

 

Taivas + Helvetti oli inspiroiva ja koskettava kirja. Haluaisin lukeaa lisää juuri tälläistä, oikeita tarinoita oikeista ihmisistä. Sadulta opin rohkeuttaa toteuttaa unelmia. Sirpalta sain toivoa että oma juttu löytyy tekemällä ja kokeilemalla. Mikolta sain monta hyvää vinkkiä tiimiyrityksen arkeen. Yrittäminen voi olla välillä vaikeaa, mutta ei koskaan mahdotonta. Tarvitaan vain oikea asenne.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!