Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + Helvetti

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas + Helvetti

Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen

 

Oli kiva lukea tämä TH (Taivas+Helvetti) kirja. Aika sellaista mukavan leppoista lukemista. Hyvä oli varmasti lukea kirja myös siitäkin syystä, että meidän yrityksellämme on tämä kirja myynnissä. Huomasin myös, että lukunopeus on hivenen parantunut tämän ensimmäisen syksyn aikana. Onko minusta sitten yrittäjäksi? On ja ei ole. Itsekurissa ja itseluottamuksessa on vielä töitä, että voin olla tasapainoinen yrittäjä. Tavallaanhan minä olen jo yrittäjä, meidän osuuskuntamme avulla, mutta ensimmäiset kuukaudet ovat osoittaneet, että yrittäjyys ei ole helppo asia. Palkkatyöläisenä on siinä mielessä helpompaa, että kun kello lyö 17.00, voi lähteä kotiin ja aamulla riittää kun tulee 09.00 takaisin työpaikalle. Joku muu henkilö on järjestänyt töitä sinulle, ei tarvitse kuin saapua työpaikalle. Juuri tämä puoli, että kukaan muu henkilö ei ole järjestänyt töitä, on alussa ollut minulle hankalaa. Nyt vasta alan tottua siihen ajatukseen. Myös siitä syystä oli kiva lukea tätä kirjaa niin sai kuvan siitä, millainen yrittäjän arki on. Sittten itse tarinoihin.

 

Haluan ensimmäiseksi lainata Satu Kontisen sanat:

 

”Mä menen rohkeasti mukaan sellaiseen, mitä en ole ennen tehnyt. En kuitenkaan sano sitä asiakkaille.”

 

Samaa asennetta haluan jäljitellä Tiimiakatemialla. Lähteä sellaisiin projekteihin mihin en normaalisti lähtisi. Vakuutusmyynti on hyvä esimerkki tästä. Olen aina halunnut kokeilla vakuutuksien myyntiä. Koska en tiedä, olenko siinä hyvä vai huono, en ole koskaan uskaltanut perustaa yritystä ja kokeilla vakuutuksien myyntiä. Nyt minulla on yritys, joten mikä minua estää kokeilemasta? Ei mikään. Uskon että kokeilemalla eri aloja ja eri työtehtäviä mahdollsimman paljon löytyy jossain vaiheessa sellaista työtä mistä pitää. En tiedä onko se vakuutuksien myyntiä, mutta millä muullakaan konstilla se selviää kuin kokeilemaalla? Tähän myös osittain liittyy Juhani Lehtisen kommentti:

 

”Enkä nähnyt sellaista mahdollisuutta, että voisin epäonnistua. Nollasin sen pois mielestäni.”

 

Kun kokeilee eri aloja ja työtehtäviä, pitäisi muistaa, että ei heti luovuta, kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Tässä en tuodellakaan ole hyvä, olen nimittäin aika nopeasti valmis lyömään pillit pussiin. Mietin tuossa samalla, että jos esimerkiksi lopetan heti vakuutuksien myynnin kun tulee vaikeuksia, niin kokeilu ei tee tehtävänsä. Vaikka se ei olisikaan minun alani, mitä se ei välttämättä olekaan, niin pitäisi antaa aina kokeilulle mahdollisuus. Vaikka en olekaan vielä mennyt epämukavuusalueelleni, niin uskon, että sieltä ne parhaat opit jossain vaiheessa löytyvät. Alkaa huomata asioita kuten ettei asiakkaalle soitteleminen olekaan niin vaikeata.

 

Sitten vaihdetaankin aihetta ja tehdään se taas kommentin avulla:

 

”Yönsä pitää (yrittäjän) nukkua hyvin. Ei hyvä, jos on sellainen ihminen, jota huolet valvottavat. Taipumusta masennukseen ei saa olla yhtään.”

 

Itselläni huolet välillä valvottaa. Se ei varmasti ole hyvä asia yrittäjyyden kannalta. Olen pyrkinyt vähentämään stressin ja huolien aiheuttajat elämässäni minimiin. Mutta aina joku huoli tulee esille jostain, se on elämää. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut tärkeän asian. En ole lukenut enkä kirjoittanut elämässäni oikeastaan koskaan yhtään mitään. En siis ole todellakaan lukuihmisiä. Näiden kuukausien aikana, kun nyt olen lukenut ja kirjoittanut, sielu on vähän levännyt. Olen saanut lukea kirjaa ja analysoida itseäni kirjan avulla, se on ollut jotenkin terapeuttista, uskokaa tai älkää. Sen jälkeen kun olen kirjoittanut esseen ja peilannut asioita omaan elämääni, olen huomannut itsestäni uusia piirteitä. Olen kehittynyt paljon näiden kuukausien aikana. Ihmisen pitäisi enemmän kirjoittaa ja lukea. Sen avulla ongelmat ja asiat eivät pyöri enää niin pahasti mielessä, vaan ne ovat paperilla. Ne eivät ole enää ilmassa vaan paperilla, ja silloin ne eivät usein näytä yhtä pahalta kuin mielessä.

 

Nyt kuitenkin markkinoinnin puolelle. En ole vielä löytänyt kirjojen avulla montaakaan hyvää markkinointikeinoa, mutta tässä kirjassa löytyi kyllä hyvä esimerkki markkinoinnista. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas näytti hyvän esimerkin, miten tehdään uutiskynnyksen ylittävä mainoskampanja:

 

”Kerran Transit purki kuorman Erottajan puistoon, josta otettiin puhelu paikallisradion suoraan lähetykseen: ”Täällä soittaa yksi kaupunkilainen, joka vain haluaa kertoa, että joku on tainnut unohtaa koreittainen kaljaa Erottajan puistoon. Keksittekö te, mitä niille pitäisi tehdä?””

 

Ihan loistava tempaus! Voin vain kuvitella, mitä on tapahtunut puhelun päätteeksi. Ihmiset ovat varmasti lähteneet juoksemaan kohti Erottajan puistoa. Näitä hyviä markkinatapauksia pitäisi muistaa myös jatkossa kirjata ylös, samantyylisiä kikkoja voimme varmasti käyttää myös omissa projekteissamme. Yksi syy lisää taas lukea kirjoja. Toisaalta kirjassa on myös toinen hyvä näkemys, joka on Jukka Jokiniemen käsialaa:

 

”Jos kilpailijat tekevät jollakin tavalla, mä sanon, että me ei ainakaan tehdä noin.”

 

Liian paljon ei kannata yrittää matkia, luo mielummin itse uusia raikkaita markkinointi-ideoita. Minun mielestäni ”jos vaimo ei kiinnosta, tule sporttipäiville” -idea oli uusi ja rohkea kokeilu. Aika moni kehui videota. Video kuulemma herätti tunteita. Silloin mielestäni markkinointi on tehnyt tehtävänsä, kun se herättää tunteita ihmisissä.

 

Lopuksi vielä vähän asennekoulutusta Suvi Widgrenin, Mika Mäkeläisen sekä Jaan Apajalahden tapaan:

 

”Widgren sanoo, että jos hän haluaisi järjestää itselleen tapaamisen esimerkiksi Nokian johtokunnan jäsenen kanssa, hän luultavasti saisi sen. Hän saa asiat järjestymään, koska ei edes ajattele mahdollisuutta, että ne eivät tapahtuisi – ja koska hän ei välitä paljoakaan siitä, mitä muut ajattelevat hänestä.”

 

”Olen urani aikana saanut tuhansia ja taas tuhansia pakkeja.” -Mika Mäkeläinen

 

”Pystyisikö Apajalahti fiksaamaan ongelman? Totta kai onnistuu.”

 

Näiden ihmisten kommentteja pitäisi aina lukea ennen kuin aloittaa uutta työviikkoa. He ovat ymmärtäneet, että ne tekevät joilla on kovin asenne. Ja jos asiakas sanoo ei, hän ei sano ei heille vaan asialle. Ei pitäisi ottaa asioita liian henkilökohtaisesti, silloin vain masentuu ja itseluottamus kärsii. Pää pystyyn kohti seuraavaa ei-vastausta. Mikään ei ole niin paha kuin asenneongelma, sillä ei ainakaan tehdä kauppaa.

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että sitä ei malta millään laittaa sivuun. Tämä kirja oli sellainen, teki aina vaan mieli lukea seuraava tarina.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!