Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + Helvetti

Kirjoitettu 21.03.15
Esseen kirjoittaja: Pasi Suojala
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Taivas + Helvetti 1

Kirjassa Terho Puustinen ja Mika Mäkeläinen kertovat lyhyesti mutta innostavasti 21 yrittäjän tarinan. Valitsin tämän kirjan keventämään varsin teoreettista lukuohjelmaani. Välillä lienee hyvä ottaa rennosti ja lukea jotain kevyempää. Monet tarinat olivat inspiroivia ja innostavia. Jokaisella meistä on oma tarinamme, toisilla se on jo kirjoitettu loppuun kun taas toisilla se on vasta alkamassa.

Kirjassa oli monia kolahduksia joista voisi kirjoittaa olen kuitenkin valinnut kirjoittaa avointa pohdintaa kahden kolahduksen aiheuttamista ajatuksista.

Eniten kirjassa kolahti lähes jokaisen tarinan kohdalla se, että on ollut joku ajatus jota kohti mennä ja pieni aavistus siitä mitä haluaisi joskus saavuttaa. Muutamana esimerkkinä mainittakoon tarina Niklas Hedistä, hän halusi tehdä pelin joka olisi yksinkertainen mutta syvä, näin karkeasti sanottuna syntyi Angry Birds. Supercellin Mikko Kodisoja halusi, että heidän pelitalonsa olisi maailman paras. Se oli se pieni aavistus mitä haluaisi saavuttaa, nyt he ovat tehneet Hay Day ja Clash of Clans pelit.

Jokaisella yrittäjällä on lähtökohtana joku pieni idea, keksintö tai palvelu. Jokaisella yrittäjällä on myös pieni aavistus siitä mihin haluaa elämän matkalla päästä, tai mihin liikeideansa kuljettaa.

John C. Maxwell sanoi kirjassaan Johtajuuden 21 kiistatonta lainalaisuutta kohdassa jossa hän puhuu jokaisen elämän matkasta ja sen tärkeydestä; ”Ilo ei ole määränpäässä vaan matkassa sinne.”

Nuorena sitä helposti ajattelee että elämä on parasta sitten kun on saavuttanut jotain tai on päässyt määränpäähän. Olen tietoisesti pyrkinyt eroon sitten kun –ajattelutavasta, haluaisin osata elää hetkessä tai ainakin nauttia ja osata iloita vaikka en ole päässyt maaliin asti. Olen visionääri ja aktiivinen suunnittelemaan tulevaisuuttani, siksi hetkessä eläminen on minulle äärimmäisen vaikeaa, ehkä vielä joku päivä opin. Hetkessä eläminen on kliseistä ja jokseenkin jopa naurettavaa, mutta minulle se on tärkeää, sillä olen huono siinä. Joku saattaa nauraa sille, mutta minun täytyy tehdä töitä, että löydän jotain positiivista tekemisestäni vaikka en ole vielä lähimainkaan päässyt edes ensimmäiseen välitavoitteeseeni. Onneksi minulla on vaimo joka on taas aivan toisenlainen, hän löytää positiivista kaikesta, olen niin siunattu ja onnellinen kun hän on rinnallani kirjoittamassa yhteistä tarinaa ja opettamassa minua.

 

Toinen kolahdus tai oivallus kirjaa lukiessa oli se, että olemme kaikki niin erilaisia ja omalaatuisia persoonia! Erilaisuus on rikkautta ja parhaimmillaan saa aikaan upeita kokonaisuuksia. Jari Sarasvuon tarinassa kerrotaan erittäin avoimesti hänen elämästä, valinnoista ja virheistä. Kiitos hänelle siitä, että oli valmis olevaan todella avoin haastattelijoille. Hän kertoo monista virheistään ja yhden sellaisen jälkeen hän toteaa ehkä siihen liittyen, että; ”On riskinhaluisia ja on turvallisuushakuisi ihmisiä. Riskinhaluiset luovat tilanteita ja turvallisuushakuiset siivoaa sotkut.” Karkea linjaus mutta minut se sai ajattelemaan, että olenko minä valmis kantamaan riskiä yrittämisestä. Konepaja yrittäjä Juhani Lehti sanoi myös, että ei todellakaan suosittele yrittäjyyttä kaikille. ”Päinvastoin. Heikkohermoisten on parempi jäädä palkkatöihin suuriin yrityksiin tai julkiselle sektorille. Yöt pitää nukkua hyvin, ei ole hyvä jos on sellainen ihminen jota huolet valvottavat lisäksi taipumusta masennukseen ei saa olla yhtään.” Tiimiakatemialla ja piirit joihin olen opinahjomme kautta ajautunut romantisoivat yrittämistä ja yrittäjän elämää. Helposti saa kuvan, että yrittäminen on ihanaa ja epäonnistumiset kasvattaa. Entä jos epäonnistuminen murskaa, miksi kukaan ei kerro heistä jotka ovat totaalisesi hajonneet ihmisinä alkaessaan yrittää? Yrittäjistä esillä on yleensä vain jäävuorenhuippu loput heistä jotka ovat pinnan alla jäävät sinne ehkä lopullisesti. Yrittämään ei todellakaan kannata lähteä kevyin perustein.

 

Kun pohdin itseäni joudun toteamaan, että en oikein osaa päättää uskallanko kantaa yrittämisen riskin, olenko valmis ottamaan taloudellisen taakan eli pankkilainan aloittaakseni harrastuksen joka ei välttämättä koskaan lyö leiville? On paljon asioita joita pitää miettiä ennen kuin lyö nimensä lainapaperiin, juuri mikään muu ei pelota kuin taloudellinen tappio. Ei minua niinkään pelota maineen menetys tai alusta aloittaminen. Jokainen meistä on erilainen, toista huolettaa maine, seuraavalle tärkeintä on se ettei tule tehtyä liikaa töitä ja minua sekä monia muita hirvittää jos joutuu taloudellisesti pulaan.

Huoli taloudesta johtuu minun kohdalla siitä, että olen todistanut pitkää lamaa koko minun nuoren aikuisuuteni ajan ja luottoni markkinoihin on todella mitätön. Kukaan ei voi ennustaa sitä lähteekö suomen ja euroopan markkinat vetämään nyt vai ei koskaan. Toiset taloustieteilijät lupaavat hyvää toiset taas maalaavat piruja kaikkialle, kuka on se jota minun tulisi uskoa? Vanhalla kansalla oli tapana sanoa, että valtion leipä on pitkä mutta kapea. Se olisi kaikkein turvallisin vaihtoehto elämälle, mutta vaakakupissani painaa halu kokeilla ja näyttää itselleen sekä muille, että kyvyt riittävät paljon pidemmälle kuin virastoon istumaan. En halveksi niitä jotka valitsevat pitkän leivän leveän sijaan, koska voi olla, että minulle jää hapankorppu kouraan.

Kai sitä on jotenkin hullu kun kaiken pohdinnan jälkeen vaakakuppi on kallellaan siihen suuntaan, että on lähdettävä yrittäjäksi ja tehtävä jotain merkittävää. Sisäinen palo ajaa yrittämään.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!