Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + helvetti

Kirjoitettu 16.02.20
Esseen kirjoittaja: Aleksi Luukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+helvetti
Kirjan kirjoittaja: Terho Puustinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin kirjan nimeltä taivas + helvetti. Siinä kerrotaan yrittäjyystarinoita yrittäjistä, jotka ovat lopulta menestyneet ja kehittäneet toimivan bisneksen. Tie huipulle on usein haastava ja täynnä vastoinkäymisiä. Taivas + helvetti kirja kertoo yrittäjien tarinat niin kuin ne ovat mitään pois jättämättä. Kirjan ydin avautui minulle niin, että kuka vaan voi ryhtyä yrittäjäksi ja menestyä siinä, kunhan on valmis tekemään paljon töitä, valmiina sietämään epävarmuutta ja tietämättömyyttä sekä ottamaan riskejä. Kokonaisuutena kirja oli ihan kivaa luettavaa, mutta mitään suuria kolahduksia en omaan elämääni saanut. Samanlaisia yrittäjä tarinoita on tullut kuitenkin luettua jo paljon aikaisemmin ja, vaikka kirja toki sukeltaa välillä syvälle yrittäjien tunnetiloihin jäi kirjasta silti itselleni puuttumaan jotain. Ajattelin ensin, että en edes kirjoita tästä kirjasta esseetä, koska mietin päässäni, että miten lähden tätä nyt purkamaan ja reflektoimaan omaan oppimiseeni, mutta koska kirjapisteet kuumottelevat jo oven takana niin yritetään nyt jonkinlainen tekstin pätkä näppäillä.

Ensimmäiseksi haluan kertoa, kuinka yllätyin positiivisesti, kun yksi yrittäjyystarina, koski entistä tiimiakatemian opiskelijaa. Suvi Widgren on tiimiakatemian alumni ja hän perusti Jyväskylään oman VILA-liikkeen ollessaan 22-vuotias. Suvi lähti erittäin rohkeasti kokeilemaan, että miten omat siivet kantavat yrittäjämaailmassa ja loppujen lopuksi hyvinhän ne kantoivat.

En ala tässä nyt kertoman sen tarkemmin yhdestäkään yrittäjästä ja hänen tarinastansa, koska niitä voi lukea muiden esseistä tai vielä parempaa lukemalla tämän kirjan. Keskityn tässä nyt hieman laajemmin yrittäjyyteen, jota kirjassa tuodaan esille, sekä itseeni.

Kirjassa hyvää oli ehdottomasti sen rehellisyys ja läpinäkyvyys. Yrittäjät kertoivat niin ilot kuin surut ja sitä juuri yrittäjyys mielestäni on. Kovaa työtä, johon kuuluu iloja ja suruja. Yrittäjyys on elämäntapa, joka pyörii mielessä jatkuvasti. Olen jo nyt huomannut akatemialla, että ajatukset projekteista ja kaikesta akatemiaan liittyvästä pyörii mielessä päivittäin kellonajasta riippumatta. Tämä ei välttämättä ole huono asia, jos osaa suhtautua siihen oikein ja varsinkin, jos tunnelma ajatuksissa on ennemminkin odottava ja innostunut, eikä ahdistunut ja pelokas. Itse en ainakaan tietoisesti pysty laittamaan ajatuksiani akatemiaan liittyen tauolle vaan siihen vaikuttaa eniten muut ihmiset ympärilläni. Jos esimerkiksi vietän vapaa-ajallani aikaa pelkästään muiden tiimiakatemialaisten kanssa, jutut pyörivät paljon akatemian ympärillä. Sitä ei vaan oikein pysty olemaan puhumatta siitä varsinkin niiden kanssa, jotka ovat kokemassa tätä samaa tunnetta kanssani. Se on vähän niin kuin silloin kun meni armeijaan. Suurin osa keskusteluista pyöri silloin intti juttujen ympärillä, koska se oli uutta ja koko elämä pyöri sen ympärillä. Tämän takia itselleni on tärkeää viettää myös aikaa niiden kavereiden kanssa, jotka eivät opiskele akatemialla. Heidän kanssaan en edes halua puhua omista työ/koulu asioista ellei joku erikseen kysy jotain niistä. Heidän kanssaan unohdan koko akatemian ja keskityn täysin muihin asioihin.

Mietin paljon lukiessani tätä kirjaa, että mistä yrittäjät ovat saaneet sen kaiken rohkeuden tehdä isoja päätöksiä ja riskeerata oma tulevaisuus. Vaikka itsekin olen kiinnostunut yrittämisestä, en ainakaan tällä hetkellä koe, että olisin valmis tekemään suuria riskejä yrittämisen suhteen. Tämä toki todennäköisesti johtuu siitä, että minulla ei vielä ole mitään kristallin kirkasta ajatusta mielessäni siitä, että mitä ylipäätään haluan lähteä tekemään. Onneksi selkeää visiota ei vielä tarvitsekaan olla ja jos sellaisen joskus löydän niin, ehkäpä sitten suuret muutokset ja riskit eivät enää tunnu niin pelottavilta.  Yrittäminenhän usein on sitä, että lähtee seuraamaan unelmiaan, joten eihän se niin pelottavalta ajatukselta kuulosta. Mutta sitten, kun eteen kolahtaa ne isot ongelmat, joiden yli on tavalla tai toisella päästävä, silloin punnitaan, että ketkä osaavat tehdä ne oikeat suuret päätökset, joka usein tarkoittaa luopumista jostain. Vaikka päätös, jonka tiukassa paikassa tekee, olisi väärä, ei se välttämättä tarkoita, että peli olisi menetetty. Kirjassa tuodaan esille myös niitä yrittäjiä, jotka ovat menettäneet lähes kaiken, mutta silti taistelleet tiensä menestykseen. Tämmöiset henkilöt ovat mielestäni niitä suurimpia sankareita, jotka todellakin ansaitsevat onnensa. Näitä tuhkimotarinoita on aina ilo lukea. Itse arvostan suuresti henkilöitä, jotka uskaltavat laittaa kaiken peliin unelmansa puolesta ja tekevät kaikkensa, jotta homma lähtisi lentoon.

Olen huomannut itse akatemian aikana, että olen kehittynyt todella paljon erilaisissa asioissa, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja ylipäätään liiketoimintaan. Alussa olin aika hukassa, että mitä täällä pitäisi tehdä ja kaikki pienetkin uudet asiat jännittivät paljon. Esimerkiksi mitään soittopelkoa minulla ei ole koskaan ollut, joka tuntuu olevan yksi yleisimmistä ilmiöistä akatemialla, mutta sen sijaan asiat kuten esiintyminen tai ylipäätään puhuminen isomman porukan edessä jännitti paljon. Ja toki se jännittää edelleen, mutta ei enää niin paljon ja osaan suhtautua siihen eri tavalla. Myös ensimmäiset asiakaskäynnit jännittivät paljon, mutta nykyään niitä ei tule edes hirveästi ajatelleeksi. Oma itsevarmuus on kasvanut paljon akatemian aikana ja uskallan nykyään rohkeammin tuoda esille omia ajatuksiani ja mielipiteitä. Akatemia on ollut minulle mahtava oppimisen ympäristö ja olen kiitollinen, että pääsin juuri tänne opetelemaan yrittäjyyden ensiaskeleita.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!