Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas + Helvetti vol. 2

Kirjoitettu 01.03.15
Esseen kirjoittaja: Anna Rönkkä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+Helvetti vol. 2
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen & Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 3. Yrittäjyys, 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin Karo Hämäläisen ja Mika Mäkeläisen kirjan Taivas + Helvetti vol 2:n, koska halusin hieman kevyempää luettavaa. Aluksi suhtauduin hieman epäileväisesti kirjaan, sillä ensimmäinen osa ei kolahtanut minuun niin kovasti kuin se tuntui kaikkiin muihin kolahtavan. Tämän kakkososan yrittäjien tarinat osoittautuivat kuitenkin mielenkiintoisemmiksi kuin ensimmäisen osan.

 

”Yrittäjyys vaatii itsekkyyttä, mutta maksaako unelman tavoitteleminen liian kovan hinnan?”

 

Tätä kysymystä on pohtinut Susanna Rantanen, Heebo-nimisen rekrytointifirman toimitusjohtaja. Se on suuri kysymys, jota tuskin pohtii kukaan muu kuin yrittäjä itse. En usko, että edes kovin moni aloitteleva yrittäjä ymmärtää ajatella kyseistä asiaa. En minäkään osannut pohtia sitä vuosi sitten kun lähdin Laivuriin yrittäjäksi. Yksi kesä Pielavedellä, mitä siitä? Ehtiihän noita kavereita näkemään myöhemminkin. Mutta tiesinkö tekeväni töitä kellon ympäri joka päivä, iltaisin meneväni nukkumaan miettien työasioita ja jaksamatta soittaa ystävilleni? Ei, en tiennyt.

 

Viime kesänä jäin paitsi monista asioista Laivurin takia. Suunnitelmat ystävieni kanssa eivät osaltani toteutuneet ja jouduin kesällä esimerkiksi miettimään, että menenkö velipuoleni häihin vai olenko töissä Tommi Läntisen soittaessa Laivurissa? Olin töissä, sillä halusin tehdä oman osani kesän toisiksi tärkeimmän päivämme eteen, etteivät yrittäjäkollegani minun takiani olisi joutuneet pulaan. Muutenkin tuntui koko viime kesän, että pystyin näkemään ystäviäni ja perhettäni vain silloin, kun minulle sopii. En pystynyt joustamaan työvuoroissani, sillä vaikka talossa ei ollut asiakkaita, meillä oli aina töitä tehtävänä. Silti läheiseni ymmärsivät, tukivat ja auttoivat meitä, ja olemme edelleen ystäviä! Moni ystäväni tuli meille töihin kun tarvitsimme kipeästi apua ja äitini auttoi kovasti alkuvalmisteluissamme. Yrittäjän tulee olla itsekäs, mutta myös nöyrä läheisiään kohtaan, ettei jää yksin.

 

Minuun eniten kolahtanut tarina oli Heikki Salmelan, Hesburger-konsernin perustajan, tarina. Hän kertoi kokemuksiaan ravintola-alalta, ja se ala on lähimpänä minunkin tekemisiäni ja unelmiani. Salmela vaalii kovasti omavaraisuutta; niin paljon kun pystytään, tehdään itse. Hänen mielestään töiden ulkoistaminen on laiskojen johtajien tapa toimia. Jos se, jolle ulkoistat esimerkiksi siivouksen, ei tee töitään kunnolla, ravintolasi on likainen. Tämä on täysin totta ja ymmärrän ravintolayrittäjänä tämän pointin. Myös Laivurissa teemme kaiken mahdollisen ja vähän mahdottomiakin asioita itse.

 

Liikennemyymälässä työskennellessäni muistan pomoni joskus sanoneen, että jos me kaikki työntekijät olisimme tehneet työmme ajatellen, että omistamme koko paikan, kaikki olisi sujunut täydellisesti. No, itse hanttihommina töitä siellä tehneenä en sisäistänyt asiaa lainkaan saati toiminut sen ajatuksen mukaan. Nyt yrittäjänä itsekin toivoisin Laivurin työntekijöiden tekevän työnsä niin kuin omistaisi paikan – ja niin valtaosa meistä varmasti tekeekin, onhan meitä viisi yrittäjää. Haluamme kuitenkin palkata yhden ulkopuolisen työntekijän Pielavedeltä. Suurin syy miksi palkkaamme ulkopuolisen työntekijän on se, että kesällä 2014 vedimme koko projektiryhmän aivan äärirajoilleen ja ensi kesänä haluamme turvata oman jaksamisemme. Ensi kesään meidän on helpompi valmistautua ja tehdä esimerkiksi työvuorot, kun meillä on tietoa ja taitoa viime kesältä. Seuraava haasteemme onkin etsiä remmiimme sellainen työntekijä, joka tekee työnsä tunnollisesti ja hyvin. Viime kesänä meillä oli työntekijänä tyyppi, joka oli ollut Laivurissa jo kaksi edellistä kesää. Laivuri on hänelle itselleenkin hyvin tärkeä paikka, joten hänen motivaatiossaan ei ollut parannettavaa – hän teki työnsä kuin olisi ollut itsekin siellä yrittäjänä.

 

Epätoivo. Se on tunne, jota varmasti jokainen yrittäjä tuntee monta kertaa uransa aikana. Heikki Salmela kuvaa kirjassa erään perjantain epätoivon, kun neljäs työntekijä soitti saaneensa sairauslomaa. Viikonloppu tulossa ja neljä työntekijää on sairauslomalla, mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä?

 

Meillä on JYPin projektissa sellainen käytäntö, että jos itse ei pääse työvuoroonsa, joutuu itse hankkimaan tuuraajan. Muutaman kerran tämä on kuitenkin kaatunut projektipäällikön, allekirjoittaneen, niskaan. Tuuraajaa ei löydy, mutta vuoro on tehtävänä. Entä jos vuoroon ei saada tuuraajaa ja kukaan ei mene tekemään töitä? Koen sen helposti minun vastuukseni loppupeleissä hankkia se tuuraaja vaikka kiven alta, vaikka olemme projektiryhmän kanssa muuta sopineet. Näissä tilanteissa meinaa usein epätoivo iskeä, mutta onneksi akatemia on niin suuri verkosto, että sieltä aina työntekijä löytyy. Toinen mieleen painautunut epätoivon hetki on viime kesältä. Lauantaina meille oli tulossa esiintymään suosittu artisti Tommi Läntinen, ja perjantai-iltana kahdentoista aikaan tajusimme, että olimme unohtaneet hankkia pohja- ja vaihtokassat lauantaille. Mitäs tehdään, kun lauantaina on pankki kiinni ja vaihtorahalaatikko huutaa tyhjyyttään? Ei muuta kuin aamulla soittelemaan Pielaveden yrittäjille ja nöyränä kyselemään vaihtorahoja. Siitäkin selvittiin. Kyllä yrittäjällä täytyy olla kova nahka, paineensietokykyä ja pitkää pinnaa pärjätäkseen. Kaikesta huolimatta epätoivon ja –onnistumisien hetkistä oppii kaikista eniten.

 

”Ei me koskaan olla mitään hirveästi osattu. Me ollaan vaan tehty tarpeeksi töitä.”

– Hesburger-konsernin perustaja Heikki Salmela

 

Jos tuollaisesta lähtökohdasta syntyy maanlaajuinen pikaruokaravintolaketju, laittaa se väkisinkin miettimään, että mitä itse voi vielä saavuttaa tulevaisuudessa. Minulla on kuitenkin se onnekas tilanne, että olen päässyt Tiimiakatemialle ja saan oppia täällä mitä parhaassa ympäristössä yrittäjyyttä. Tosin on Laivurikin hyvä esimerkki siitä, että kokemattomatkin yrittäjät voivat tehdä uskomattomia tuloksia. Edellisenä kesänä projektiryhmästämme löytyi n. 2 vuotta ravintolakokemusta yhteensä. Liikevaihtomme nousi 35K edellisestä kesästä (aloittelijan tuuria vai tietoisia tekoja?), joten kaikki on näköjään mahdollista!

 

Anna Rönkkä

Ideaosuuskunta Into

 

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!