Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas+ Helvetti vol 2

Kirjoitettu 07.12.15
Esseen kirjoittaja: Ella Hurskainen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+ Helvetti 2
Kirjan kirjoittaja: Karo Hämäläinen ja Mika Mäkeläinen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Usein näkee vain pintapuolen ihmisistä, jotka ovat päässeet elämässään pitkälle. Helposti eksyy haaveilemaan siitä, että olisinpa itsekin samassa tilanteessa kuin esimerkiksi joku huippu lumilautailija. Kaikkien menestyjien takana on kuitenkin aina myös kasa ylä ja alamäkiä, ja niiden lukeminen jos mikä tuo uskoa lisää myös itseensä.

Riku Korhosen tarina, siitä kuinka hän näin nuorena on päässyt jo yrittäjämaailmaan täysillä sisään ja löytänyt oman juttunsa on ilman muuta inspiroivaa. Juttu, mitä hän on nuorempana tehnyt puhtaasti siitä syystä, että hän on ollut kiinnostunut peleistä harrastuksena, on muuttunutkin yhtäkkiä liiketoiminnaksi. Myös Mohamad Darwich kertoo omassa tarinassaan kuinka hän on pienestä pitäen, tehnyt jonkin laista kauppaa, esimerkiksi 10 vuotiaana persustanut elokuvateatterin alueen lapsille. Kaupanteko on siis ollut hänellä verissä läpi elämän.

Nämä sai minut itsenikin palaamaan takaisin lapsuuteen ja miettimään sitä, mitä itse tykkäsin silloin tehdä. Voisiko niissä asioissa olla jotakin sellaista, mikä saisi minut vieläkin innostumaan? Minä ja silloinen naapurini ja paras ystäväni Elise oltiin nuorina kovia suunnittelemaan kaikenlaisia kekkereitä. Meillä oli suunnitteluvihkot, jonne ideoimme päivät pitkät, sitä mitkä kekkerit pitäisimme seuraavaksi. Oli kesäkekkereitä, pikkujouluja, allasbileitä ja arpajaiskekkereitä koko naapurustolle. Tämä on minusta hauska yhteys, sillä nautin vieläkin kovasti ideoinnista, ja tapahtumanjärjestäminen on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. En ole vain ennen tajunnut, että sitähän minä olen tehnyt koko pienen lapsuuteni, ja vain siksi koska se oli niin hulvattoman hauskaa. Toinen hauska yhteys on minusta se, että samaisen ystäväni kanssa tykkäsimme myös pukeutua kaikenlaisiin asuihin ja lähteä kylille. Meillä oli vakiohahmot, Olga ja Helga, jotka olivat vanhoja mummoja. Laskimme nahkalaukuilla heinämäkiä ja joimme teetä lautasilta pikkusormet pystyssä. Tiimiakatemiallakin olen huomannut sen, kuinka tykkäänkään heittäytyä ja tehdä ”maskotti”- hommia, tästä esimerkkinä muksuviikon pinguasuissa tai rekryreissut samaisissa vermeissä. Ennen tämän kirjan lukemista, en ollut ajatellut tekemisiäni tästä näkökulmasta. Aion pohtia tätä asiaa enemmän, sillä sen kautta voin löytää varmasti vielä enemmän ideoita. Voisin myös viedä pohdintaa tiimille, sillä lapsuuden miettimisen kautta voisimme löytää vaikkapa uuden bisnesidean, kuka tietää.

”Kun on paskat housussa, vaihdetaan housut ja lähdetään yrittämään.” – Pekka Hyysalo

Ihailen sitä, kuinka avoimesti kirjan tyypit puhuivat omista epäonnistumisistaan. Tiimiakatemialla on oppinut itsekkin epäonnistumisen kulttuuria, ja asenne on mennyt vähitellen siihen suuntaan, että on ihan siistiä epäonnistua, sillä silloin on ainakin yrittänyt jotakin. Näitä epäonnistumisia pitäisi mielestäni käydä kuitenkin lisää läpi esimerkiksi treeneissä, pitäisi kertoa avoimemmin ja miettiä kysymystä miksi? Monesti meidän tiimillämme epäonnistumiset (esimerkiksi meidän pyöräprojekti kesällä) jäävät vain läpän heiton tasolle, eikä niitä puida sen syvälisemmin. Nyt olemme onneksi huomanneet asian ja ottaneet sen puheeksi. Sitä paitsi kaikista helpoin omista mokista on päästä yli tiimin tuella, eikä yksin asiaa murehtimalla. Ja epäonnistumisen syvällisemmällä puimisella en kuitenkaan tarkoita, sitä, että niitä pitäisi jäädä murehtimaan sen pidemmäksi aikaa. Seuraava laini on hyvä pitää koko ajan takaraivossa: ”Jos epäonnistuu jossain, se ei tarkoita, että epäonnistuu koko ajan.” Oma asenne on siis kaikkein tärkein, sillä se vaikuttaa niin omaan kuin muidenkin tekemiseen.

”Erittäin tärkeää yrittämisessä on lopettaa ajoissa. Yrittäminen ja ruletin pelaaminen ovat lähellä toisiaan. Kun häviät ja otat turpaan ja hyväksyt, että okei, mie hävisin, se kannattaa tehdä, vaikka ajattelet, että muut alkavat puhua, että nyt se epäonnistui.”

Epäonnistumiseen liittyy vahvasti myös epäonnistumisen myöntäminen ja usein se onkin kaikkein vaikeinta myöntää itselleen, se on aina kuitenkin pieni kolahdus itseluottamukselle. Minullakin on ollut projekteja ja kehitelmiä, jotka eivät vain ole toimineet. Esimerkiksi tällä hetkellä minulla on menossa eräs myyntiprojetki, jolle ei vain yksin kertaisesti ole löytynyt aikaa, ja sekin johtuu siitä, että se ei ole ollut tarpeeksi mieluinen. Tiedän, että minun pitäisi lopettaa sen, ja hyväksyä, että nyt kävi näin. Uskon, että asiakaskin arvostaisi enemmän sitä, että kertoisin rehellisesti kuinka on käynyt, enkä sinnittelisi turhaan. Otankin ensi viikon tavoitteeksi saattaa projekti päätökseen, ja clousata se niin, että molemmille osapuolille jäisi mahdollisimman hyvä maku suuhun kaikesta huolimatta. Siihen olen kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen, että oma tiimimme on ottanut tavoitteeksi lopettaa ns. turhilta tuntuvien projektien tekemisen, ja keskittyä tiettyihin tärkeisiin projekteihin. Olen varma, että tällä tavalla saamme enemmän aikaan, ja pääsemme kohti meidän suurempia tavoitteita.

”Silloin kun työ tuntuu harrastukselta, eikä työltä, silloin yrittäjyys on sinun ammattisi.”

Tällä hetkellä teemme EkoTeko- joulu Pop-uppia ja vaikka sen kanssa on ollut monia vastaiskuja, ja tiukkoja tilanteita kaiken kaikkiaan se on ollut ihan huippukiva projekti. En ole juurikaan välittänyt siitä jos päiväni ovat venyneet 12 tuntisiksi, koska projektista on tullut niin oma juttu, että sen vain haluaa tehdä mahdollisimman hyvin. Silloin kun minulla ei ole töitä pop-upilla, olen silti melkein joka päivä mennyt sinne käymään, koska en ole malttanut pysyä poissa. Tämä kertoo mielestäni siitä, että nautin oikeasti tekemisestä. Se tuntuu ajoittain raskaalta ja työläältä, mutta oikealla tavalla. Se on aika siisti tunne!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!