Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas plus Helvetti

Kirjoitettu 20.11.13
Esseen kirjoittaja: Aleksi Saarinen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas + Helvetti
Kirjan kirjoittaja: Mika Mäkeläinen, Terho Puustinen
Kategoriat: 3.1. Yrittäjien elämänkertoja ja yritysten historioita, 3.2. Yrittäjän taidot ja työkalut, 3.6. Yrittäjyyden käsikirjat

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Mikään fyysinen vamma ei ole niin vaikea kuin asennevamma! Näin kertoo Jukka Jokiniemi omassa yrittäjän tarinnassaan. Tuo lause sai itseni ajattelemaan kuinka kaikki asiat eivät aina mene niinkuin itse haluaa tai kuinka alunperin jonkin asian itse on ajatellut. Nyt kun tiimiakatemiaa on pari kuukautta takana ja tuntuu ettei mikään asia oikein etene mihinkään, osui tämä kirja jokseenkin oikeaan saumaan. 21 tarinaa yrittäjyydestä ei itsessään kertonut minulle mitään ja aluksi ajattelinkin että taas on kirjoitettu kirja hienoista onnistumisista ja kuinka joku on keksinyt tavan tienata itselleen hieman ylimääräistä ja joissain tarinoissa oletus pitikin paikkansa, mutta niissä tarinoissa joissa ennakkoluulot eivät täyttyneet sain irti ajatuksia, ei pelkästään yrittämiseen, vaan myöskin jokapäiväiseen elämään.

Meidän tiimissä ollaan otettu tiukasti sellainen vaihe päälle että kaikilla on kokoajan jotain tekemistä meneillään, mutta kukaan ei totuudessa tiedä että mitä hommaa kukakin tarkalleen tekee. Okei! On pop-up kauppaa, on skedetapahtumaa ja sen sellaista ja tiedetään että pop-up kauppa myy vaatteita ja skeittitapahtuma järjestetään giglin marlinissa, mutta mitään ei ole laitettu paperille tai ainakaan itse en ole nähnyt mitään virallista projektisuunnitelmaa kenekään toimesta. Tällainen ajatus heräsi kun lueskelin Supercellin alkuvaiheita ja mitenkä juhannusaattokin käytettiin hyväksi seuraamalla raportteja ja reaaliaikasia mittareita, ja jos joku olisi ollut pielessä siihen oltaisiin puututtu välittömästi. Jos meidänkään tiimin toiminnassa ei mitään ole laitettu ylös muiden nähtäväksi tai kukaan ei pysty tarvittaessa ojentamaan auttavaa kättään vaan sen takia ettei ole tietoinen eri asioista niin miten me tiiminä siirrymme eteenpäin? Noh, mitenkä itse voisin vaikuttaa asiaan? Miten yksittäinen pieni ihminen voi korjata jotain mihin muiden tekeminen vaikuttaa suurimman osan. Tässä vaiheessa itseni kohdalla asennevamma silloin tällöin hyppää silmille ja tuntuu että en voi vaikuttaa mitenkään mihinkään ja jos sellaista toimintaa tapahtuu muidenkin tiimiläisten aivoissa ei mitään tapahdu. Yrittäjyydessä on kuitenkin se hauska puoli ettei kukaan muu tule ja anna työkaluja korjata omaa asennetta, vaan se aina lähtee itsestä liikkeelle eikä kukaan kerro ohjeita miten yrittäjän tulee toimia tai ajatella.

Mitä siis yrittäjyys itselleni merkitsee? Tällä hetkellä ei juuri mitään. Ei siinä etteikö merkityksen sisäistäminen olisi tärkeää tai ettenkö haluaisi sisäistää, mutta en vain osaa kuvata yrittäjyyttä omalla kohdallani tällä hetkellä ja myöskin sitä varten olen tiimiakatemialle ilmoittautunut, jotta löytäisin sisäisen yrittäjyyden ja sen hyödyntäminen tulevaisuuden haasteisiin. Se mitenkä aion ryhtyä sisäistä yrittäjääni etsimään on tarttua sellaisiin projekteihin ja haasteisiin jotka ainakin alustavasti kuulostavat tai tuntuvat mielekkäiltä. Jos niistä jää paha maku suuhun on siinä vaiheessa palattava takaisin alkuun ja valittava toinen polku ja laittaa homma käyntiin uudemman kerran. Tätä toistetaan niin kauan että löytyy homma joka itseään tyydyttää ja mistä voi nauttia. Aina sen reitin kulkeminen ei ole helppoa, kun etsii jotain mitä rakastaa tai mistä oma into kumpuaa. Pelko ja turhautuminen ovat varmasti itse kullakin ne päällimmäiset tunteet kun käy läpi prosessia, jossa tulee määrittää oma itsensä ja oma tulevaisuus. Tilanne tulee kuitenkin ennemmin nähdä mahdollisuutena kuin esteenä. Oman päänsä sisällä ei aina pysty tekemään kaikkia ratkaisuja eikä sieltä aina löydy vastausta kaikkiin kysymyksiin, mutta viime kädessä päätökset tehdään oman mututuntuman pohjalta kun kukaan ei ole siinä vieressä pitämässä kädestä kiinni.

Mitä tekisin jos en pelkäisi tai mistä kaikesta uskaltaisit haaveilla jos tietäisit ettet voi epäonnistua?Alunperin kaksi täysin erilaista lausetta kahdelta täysin erilaiselta ihmiseltä. Käytin paljon aivotyötä kun pohdiskelin asioita, joita lauseet sisältää. Aikaisemmin en osannut vastata kysymykseen, mutta ehkäpä nyt tohdin yrittää.

Jos uskaltaisin ja tietäisin etten voi epäonnistua aloittaisin yksinkertaisesti jotain suurta ja merkityksellistä. Yksityiskohtia on vaikea tässä vaiheessa kertoa, koska en itsekkään vielä ole löytänyt sisäistä intohimoani tai aatetta jonka vuoksi olen valmis tekemään jotakin ainutlaatuista. Näinkin lyhyeen vastaukseen kului niin paljon aikaa että tajusin koko kysymyksen olevan vielä täysi mysteeri minulle. Matkani aikana tulen kuitenkin vastaamaan kysymykseen täsmällisemmin ja aion löytää sisäisen yrittäjäni. Näillä sanoilla suuntani on eteenpäin.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!