Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Taivas+helvetti

Kirjoitettu 01.10.13
Esseen kirjoittaja: K M
Kirjapisteet: 2
Kirja: Taivas+helvetti
Kirjan kirjoittaja: Mika Mäkeläinen, Terho Puustinen
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Aion osallistua Tiimiakatemian kirjakerhon tapaamiseen ja seuraavan kerran aiheena on yrittäjyys. Nappasin Taivas+helvetti –kirjan matkaani tästä syystä. Luin aikalailla pari vuotta sitten  Jaakko Lyytisen ja Kirsi Pihan ”Yritä edes” –kirjan. En saanut siitä juuri mitään irti ja epäilin tämänkin kirjan kohdalla, mutta pakkohan tämä pöhinää aiheuttanut kirja oli lukea. Tämä ei ole kirja-arvostelu mutta opus saa plussaa siitä, että itkin sitä lukiessani kahdesti. Nauraakin sai kun kirjoittaja iisalmelaisesta yrittäjästä puhuessaan käytti sanaa ”öljy-riisi”.

 

Tiedostin vasta vähän aikaa sitten millaisia kirjoja minun kannattaisi lukea. Kun olen lukenut kertomuksia yrityksistä, olen ollut jälkeenpäin todella inspiroitunut. Pidin erityisesti kirjoista ”Steve Jobs”, ”IKEA-tarina” ja ”To the Desert and Back”. Näistä kirjoista opit tulevat esille paljon vahvemmin, sillä tarina itse on todiste niiden toimivuudesta. Sen sijaan monet kirjailijat vain ärsyttävät minua kertomalla kuinka asiat pitäisi tehdä.

 

Päätin, että minun on turha lukea kirjaa kokonaan. Hyppään ainakin Suvi Widgrénin ja Jari Sarasvuon yli. Suvin tarina on kuultu jo monta kertaa ja Sarasvuo on typerä. Heiltä taisin saada kuitenkin suurimmat kopit koko kirjassa.

 

Kiitos kun annoit minun tehdä työni hyvin

 

Työntekijän näkökulmasta turhauttavia asioita on usein monia. Itse palkkatöissä olleena minua ärsytti kaikista eniten se, että työtunteja vähennettiin kokoajan ja myyntiluvut olisi silti pitänyt saada nousemaan. Konkreettisen työn määrä ei vähentynyt lainkaan. Tässä paineessa asiat piti alkaa hoitamaan hutiloiden. Uuvuin työpaikallani. Ainoa syy tähän oli se, että minulta ei odotettu parasta mahdollista, eikä minulle annettu edes tilaisuutta näyttää parastani. OK oli tarpeeksi ja minä olisin halunnut antaa paljon enemmän.  Wooden Oy:n yrittäjä Ola Kukkasniemi kertoo kirjassa kuinka paras palaute mitä hän on ikinä saanut oli: ”’Kiitos kun annoit minun tehdä työni hyvin. Joissakin aiemmissa paikoissa työ piti vain tehdä, saada se valmiiksi’”.

 

Tästä syystä olen joutunut vakavasti miettimään voinko mennä ikinä palkkatöihin. Kun tulevaisuudessa palkkaan ihmisen, haluan että hän voi sanoa minulle tuon saman kommentin kuin Kukkasniemi kuuli omaltaan.

Pystyn ihan mihin vaan

 

Monesta kirjan yrittäjästä kumpusi samanlainen asenne. Jutuista päätellen he ovat omaksuneet tämän asenteen jo aikaisin, minä en. He uskovat pystyvänsä ihan mihin vaan. Se ei välttämättä ole totta, mutta kuten Suvi Widgrénistä mainitaan: ”Hän saa asiat järjestymään, koska ei edes ajattele mahdollisuutta, että ne eivät tapahtuisi – ja koska hän ei välitä paljoakaan siitä, mitä muut ajattelevat hänestä”. Helsingin reissu oli minulle iso askel tähän suuntaan. Tapasin omaan tasooni nähden isoja asiakkaita ja tajusin, että miksipä ei, heitähän minun olisi pitänyt olla tapaamassa kaiken aikaa. Ihmisiä hekin ovat ja suurin osa heistä jopa pitää minusta! Itse asiassa oman kokemattomuuden ja huumorintajun voi käyttää jopa hyödykseen, jos vaan kehtaa.

 

Suvi puhuu myös siitä kuinka positiivinen asenne alkaa muokata ihmistä. Jos siis kuvittelee olevansa hyvä vaikkapa myymään, alkaa ottaa isompia askeleita ja siten kehittyy paremmaksi. Uskon tähän täysin ja Suvi itse on asiasta hyvä esimerkki. Isoja tyyppejä kohdatessaan pitääkin siis vain kuvitella olevansa yhtä kova tekijä. Silti jäädyin Henkka Hyppösen nähdessäni ja onnistuin ainoastaan väläyttämään hymyn. Onneksi hän hymyili takaisin.

 

Iisalmi mainittu!

 

Aulis Kärkkäisen tarinaa oli erityisen mukava lukea. Suurena syynä oli savon kieli, mutta myös yrittäjän suhteet asiakkaisiinsa. Kirja kertoo Kärkkäisen järjestäneen kosteita illanistujaisia asiakkailleen, jonka seurauksena kaikki olivat humalassa. Aulis Kärkkäinen kertoo kirjassa: ”’Henki oli ihan mahoton ja siitä tuli ihan käsite. Ne tuli niin kuin sukulaisiin käymään, kun ne tuli meille. Eihän semmonen asiakas ilikiä ennee muualta ostoo. Sehän on ihan selevä juttu’”.

 

Kärkkäiselle tällaiset suhteet asiakkaisiin ovat selvästi oletus. Ei se toimi muullakaan tavalla. Liekkö helpotuksena asiakkaiden savolaisuus, mutta itselle tuollainen suhde asiakkaaseen tuntuu todella vieraalta ajatukselta. Siis tarkoitan, että tuollainenhan tilanteen pitäisi olla. Asiakkaalla on niin mukavaa että hänen on pakko ostaa. Kyllä minäkin haluan asiakkaan, jonka on pakko ostaa meiltä. Tällaisen asiakassuhteen rakentaminen kannattaa varmaan aloittaa kaikista lämpimimmin suhtautuvasta asiakkaasta. Minulle ei ole sellaista, joten täytyy hankkia sellainen, iso sellainen.

 

Keskustelun tunnelma

Jälleen kerran tuntuu että luen kirjoja erilailla kuin muut. Luen hienoja yrittäjätarinoita ja saan parhaat koppini sivulauseiden pienistä nippelitiedoista.

Mika Mäkeläinen mainitsi tavan, jolla hän seuraa soittamiaan puheluita. Hän kirjaa ylös perinteisesti asiakkaan nimen ja yhteystiedot. Hän merkkaa muistiin kuitenkin myös tunnelman, joka puhelussa vallitsi. Tämä kytkeytyy edelliseen kappaleeseen siten, että muistan jatkossa aina kuka suhtautuu minuun lämpimästä ja kuka ei. Voin siis myöhemmin keskittää energiani hyvin suhtautuviin tyyppeihin ja muodostaa heidän kanssaan pitkäkestoisia asiakassuhteita. Turhaan minä hukkaan energiaani negatiivisiin tyyppeihin, jotka eivät edes tykkää minusta. Kuinka en ole tajunnut tätä asiaa aikaisemmin. Kiitos Mika Mäkeläinen!

 

Putkiliike, joka tulee paikalle silloin kuin lupaa

Kalarannan Vihannes Oy:n Pekka Siivonen-Uotila näkee markkinarakoja siellä, missä minä en. Bisnesidean ei aina tarvitse olla jotain uutta ja ihmeellistä. Joskus riittää että tekee samaa asiaa kuin muut, vain paremmin. Hän kertoo kirjassa: ”’Tämän takia minä väitän, että jos sä haluat tienata kymmenen miljoonaa, teet sen varmemmin Pirkanmaalla kuin Piilaaksossa. Mutta jos tarvitset sata miljoonaa, sun täytyy mennä Piilaaksoon’”. Pieniä juttuja muuttamalla voikin luoda jotain aivan uutta mille löytyykin kysyntää. Siivonen-Uotila mainitsee esimerkkinä taksi- ja putkifirmat. Vaikka peliteollisuus kuinka jyllääkin, ei noiden firmojen työt tule ikinä loppumaan.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!