Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarina tytöstä, joka ei tiennyt mitä tehdä

Kirjoitettu 14.12.14
Esseen kirjoittaja: Mila Lehto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tarinoiden voima
Kirjan kirjoittaja: Mika Aaltonen, Titi Heikkilä
Kategoriat: 1.1. Oppimisen suuntaviivoja, 6.3. Brandi ja mielikuvien kehittämisen työkalut, 6.4. Uuden aallon markkinointi

Tarina tytöstä, joka ei tiennyt mitä tehdä, 5.0 out of 5 based on 1 rating
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)

 

Tämä on tarina kaikille, jotka eivät tiedä mitä haluavat tehdä. Kaikille, jotka eivät tiedä miksi haluavat tulla isoina. Kaikille, jotka etsivät suuntaa.

 

Lappeenrantalainen lukiolaistyttö pelasi sählyä, ei välittänyt koulusta, veti ok arvosanoja lukematta ja venytti koulunkäynnin neljään vuoteen. Tulevaisuudesta ei ollut mitään hajua. Tyttö juoksi treeneissä, pyöri ystäviensä kanssa ja vietti aikaa pelaten korttipelejä vakiokuppilassa kahvin tai kaljan äärellä.

 

Lukiosta päästyään tyttö päätti kokeilla liiketaloutta. ”Sieltä voi valmistua miksi tahansa!” Kansainvälisen linjan hän valitsi, koska matkustaminen kiinnosti ja opintoihin sisältyi ulkomailla työskentelemisen mahdollistavan englanninkielisen koulutuksen lisäksi pakollinen vaihto. Aluksi englannin kieli ja ulkomaalaiset luokkakaverit olivat uutta ja jännittävää. Melko nopeasti kuitenkin huomasi, että opiskelu on ihan yhtä puuduttavaa kuin lukiossa, kursseilla jauhetaan samoja asioita ja kansainvälinen ryhmäkin tuotti hankaluuksia. Kotikaupunki alkoi kyllästyttää ja kaveritkin alkoivat muuttaa pois, opiskelemaan omia alojaan.

 

Helsingistä löytyi opintolinja, joka oli paljolti käytännön yrittämistä, vähemmän teoriaa. Haku oli syksyllä. Sillä kertaa ei kuitenkaan onnistanut, paikka jäi muutamasta hassusta pisteestä kiinni. Epäonnistumisen lannistamana piti keksiä jotain muuta. Tiimiakatemian rekryryhmä oli parhaillaan valloittamassa Suomen amiksia ja lukioita ja kävi myös eräässä liiketalouden ammattikoulussa Vantaalla. Tytöllä sattui olemaan koulussa kaveri, joka ilmoitti hurmautuneena ”KUULIN JUST PARHAAST KOULUST IKINÄ!” Koulussa ei ole luentoja, ei tenttejä, ei opettajia. Valitaan tiimit ja perustetaan yritys, opintojaksot suoritetaan tekemällä töitä tiimiyrityksen kautta. Kermana kakun päällä opintojen päätyttyä lähdetään maailmanympärimatkalle! Mikä ihmeen koulu tuo muka on?

 

Päätös ei ollut hankala, tuonne tyttö halusi. Pänttääminen alkoi ja materiaalit selattiin paremmin kuin ylioppilaskirjoitusten kirjat. Samalla tyttö punnersi ensimmäisen vuoden kansainvälisen liiketalouden linjalla kunnialla läpi. Kesällä alkoi taas työt Prisman kassalla. Kesän alkaessa alkoi piinaava odotus, kun ilmoitus opiskelupaikasta antoi odottaa itseään. Heinäkuussa se kolahti postiluukusta, tyttö pääsi Tiimiakatemialle! Sitä ilon ja onnen määrää. Asunto taskussa, kaikki käytännön asiat hoideltuna.

 

Yhtenä vapaapäivänä tyttö saa puhelun. ”Sun näissä papereissa on virhe. Oot merkannut liian korkeen keskiarvon sun lukion päättötodistuksesta.” Paperit läpi ja siinä se on. Todistukseen on merkitty väärä keskiarvo, tietenkin se jolla hain. Lukio on mokannut ja opiskelupaikka lähti alta. Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotain suunnattomasti? Tietää, että elämä muuttuu, pääset sinne mihin on tarkoitettu? Ja sen, kun se otetaan pois? Kuin veisi tikkarin lapselta, voisi joku sanoa. Ei todellakaan. Ei lähelläkään. Pohja koko tulevaisuudelta vedettiin alta. Pikkuhiljaa tyttö alkoi miettiä uusia suunnitelmia. Duunissa näytettiin vihreää valoa kokopäiväiselle työpaikalle. Sieltä voi kerätä rahaa ja lähteä ensi keväänä tai kesänä vaikka Bartender Schooliin tai ulkomaille töihin. Voi käydä morottamassa ulkomailla opiskelevia kamuja ja miettiä, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.

 

Elokuun puolella tyttö puhui pomonsa kanssa. ”Kirjotetaan vaan se sopimus ni tää on ihan jees. Ihanaa ku jäät meille!” Työvuoron jälkeen tyttö meni normaalisti kotiinsa. Paijasi kissoja ja teki ruokaa. Höpötteli ja katsoi telkkaria äitin kanssa. Joku outo numero soittaa. ”Moikka! Täs on opintosihteeri Jyväskylän ammattikorkeekoulusta. Sulle olis vapaa paikka Tiimiakatemialla!” Pitkä hiljaisuus. ”Siis mitä?! Sie kusetat. Et oo tosissas?? Mitä hittoo. Ootko tosissas? MITÄÄÄÄ?” Puhelun päätyttyä kesti kauan, oikeastaan opintojen ensimmäiseen päivään asti, että tyttö uskoi sen olevan totta. Äkkiä asuntohakemukset vetämään, Prismalle ilmoitus töiden lopettamisesta. Mitä muuta pitää tehdä? Kahdessa viikossa tyttö järjesti elämänsä taas uudelleen.

 

Ensimmäinen vuosi Tiimiakatemialla meni nopeasti. Syksyllä opeteltiin ymmärtämään. Kysymyksiä tulvi silmistä ja korvista sisään. Mikä tämä paikka on? Ketä nämä ihmiset on? Mitä täällä pitää tehdä? Miten joku perusjamppa voi vaan soittaa yrityksen toimarille ja lähteä asiakaskäynnille? Mistä saa rahaa? Mitä osaan tehdä? Mitä me voidaan tehdä? Mikä tämä tiimi on? Keväällä alettiin sisäistämään Tiimiakatemian käytäntöjä. Alettiin tekemään oikeasti töitä sen eteen, että rahaa saatiin kasaan. Löydettiin juttuja, joita meidän tiimi osaa tehdä. Tutustuttiin ja tehtiin yhdessä. Tsempattiin toisiamme ja opittiin. Käytiinhän me myös matkailuautoilla kierähtämässä Euroopan ympäri ja tarjottiin matka kahdelle tuntemattomalle. Suunniteltiin kesäprojekteja ja valmistauduttiin työntäyteiseen ”lomaan”. Kesällä puurrettiin niska limassa, kaikki tiimin kautta työskennellen. Päivät olivat parhaimmillaan yli 20-tuntisia ja jokainen niistä tehtiin hymyssä suin. Kun työtä tekee itselleen, jaksaa painaa kovemmin kuin uskoisikaan.

 

Tämä syksy lähti kesän jälkeen hitaasti käyntiin. Lähdettiin kesän duuniporukan kanssa viikoksi arkea karkuun ja sieltä tullessa totuteltiin hetki arjen rytmiin. Ensimmäisen syksyn työmäärä on varmasti moninkertaistunut, mutta ei edes huomaa tekevänsä niin paljon. Käännekohtana oli oppimissopimusten esittäminen. Perusoppimissopimus oli tehty sen enempää ajattelematta. Kun tuli esittelyn aika, jotain kolahti. Päässä oli vain yksi ajatus. ”Mikä vittu tää on. En mie tällästä haluu tehä.” Tuon jälkeen oppimissopimus piirtyi selkeänä mieleen ja paperille. Siihen on kiteytetty pääkohdat joihin oppimisessa haluaa keskittyä ja niiden lisäksi pienempinä kohtina sellaisia asioita, joista haluaa ottaa selvää. Tuon tehtyä huomasi, että on jo tehnyt paljon asioita aloilta, joihin oppimissopimus keskittyy. Kiinnostus on kohdistanut teot niihin. Syksy on mennyt harjoitellessa noita taitoja, keväällä on aika syventää taitoja.

 

Tämä on tarina tytöstä, joka tietää mitä haluaa tehdä. Tytöstä, joka löysi paikkansa. Tytöstä, joka tekee mitä haluaa. Tämä on tarina minusta.

 

Tagit:

Keskustele artikkelista

Ole ensimmäinen kommentoija! to “Tarina tytöstä, joka ei tiennyt mitä tehdä”

  1. […] Tämä on tarina kaikille, jotka eivät tiedä mitä haluavat tehdä. Kaikille, jotka eivät tiedä … […]

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!