Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarinan haaste

Kirjoitettu 08.12.18
Esseen kirjoittaja: Esa Salonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tarinan valta
Kirjan kirjoittaja: Juhana Torkki
Kategoriat: 1. Oppiminen, 8.1. Filosofiaa, ajattelua ja mielikuvitusta yrittäjälle

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Ympärilläni on ihmisiä, istumme pyöreän kahvipöydän ääressä ja käynnissä on perinteinen joka viikonlopun jälkeinen ”Mitä tein viikonloppuna” -keskustelu. Haluaisin liittyä ja aionkin liittyä keskusteluun kertomalla viikonlopun reissustani luonnon helmaan Kurjenrahkan luonnonsuojelualueelle. Mieleni alkaa jäsennellä miten tarinan kerron ja se jäsenteleekin sen yleensä kronologiseen muotoon: Miten menin sinne, mistä reitti lähti ja mitä näin matkan varrella.

Avaan suuni ja alan kertoa reissustani, kuitenkin jossain välissä huomaan ettei tarina jotenkaan jaksa kiinnostaa ihmisiä. Ei sinänsä mikään ihme, voiko moista rakennetta edes tarinaksi kutsua? Kyllä, kerroin mitä luonnon helmassa käydessäni tapahtui, mutta se oli selkeästi vailla Torkin nostamaa kahta tarinan peruspilaria: Merkitystä ja tunnetta.

Ei kenellekään muulle kuin minulle ole todennäköisesti merkitystä esimerkiksi sillä, millä paikalle menin tai minkä reitin useasta eri reitistä valitsin. Ja kaiken lisäksi kun kerron kaikki asiat heti reissustani, ei kenelläkään herää mielenkiinto kysyä mitään lisää.

Mitä jos olisinkin siis vain kertonut jonkin tietyn hetken, tapahtuman matkan varrelta joka sykähdytti itseäni ja minkä uskoisin muillekin olevan merkityksellistä? Vaikkapa jokin hetki, jolloin koin suurta rauhaa ja mieleni täyttymistä, kuinka kaikki arjen murheet ja stressinaiheet katosivat kasvoilleni puhaltaneen tuulenvireen mukana pois kauas metsän siimekseen. Kuvaillut enemmän miltä ympäristö näytti, tuntui ja tuoksui.

 

En ole koskaan ollut luontainen tarinankertoja, vaan kertomani tarinat ovat yleensä joko liian suoraviivaisia tai yhteen asiaan takertuvia. Minun tulisi löytää tasapaino tarinan etenemisen ja siihen sopivassa määrin sivujuonteiden, sekä jännitteiden synnyttämisen ja pitkittämisen välille. Hyvän tarinan kerronnan Torkki tiivistääkin seuraavaan neljään kohtaan:

  1. Rakenna mielekäs juoni, jossa jännite aluksi kasvaa, lopuksi purkautuu
  2. Rakenna verevät, mielenkiintoiset
  3. Kuvita tapahtumisen ympäristö – miltä näyttää, tuntuu, maistuu, tuoksuu
  4. Säännöstele jännitettä, pitkitä kerrontaa sopivasti

Jotenkin nämä ja muut kirjassa nostetut hyvän tarinan, kerronnan ja kertojan ominaisuudet tuntuvat kerralla silmistä sisään kaadettuna hirveän haastavina ja raskaina sisäistää. Ehkä näitä täytyisi paloitella ja alkaa harjoittelemaan pala kerrallaan?

Pala kerrallaan kirjan annin sisäistämistä olenkin jo aloittanut. Aloitin itselleni yksinkertaisimmasta ja konkreettisimmasta asiasta, mutta tärkeästä asiasta mitä kirjasta löysin: seduktio ja induktio. Nämä kaksi palasta liittyvät kaikkien näiden nippelitietojen yläpuolelle, siihen miten saada ihminen sisäistämään sanomasi ilman liikaa kontrollia. Loistoesimerkkinä tässä toimii Steve Jobs, josta hänen harjoittamaan tarinankerronnan seduktiota Torkki kuvaa seuraavasti:

”Koska Jobsin taktiikka oli pujahtaa kuulijan mieleen ystäville varatusta portista, hän noudattaa tarkalleen Aristoteleen opetusta. Hän laskeutuu kuulijan rinnalle. Hän puhuu kuulijan kieltä, eläytyy kuulijan tarpeisiin ja ennen muuta puolustaa kuulijan oikeutta laadukkaisiin laitteisiin.”

Näistä tekijöistä johtuen Jobsista tulee ikään kuin kuulijoiden ystävä, kuulijat avaavat mielensä paljon avoimemmin hänelle, kuin yritysjargonia ja innovointiprosesseista puhuvat tärkeät tuote-esittelijät. Seduktion täydellisen toteuttamisen jälkeen hän voi aloittaa induktion, jossa Torkin mukaan seduktion seurauksena puhujan toivoma mielipide, sanoma on huomattavasti helpompi istuttaa kuulijan mieleen.

Olenkin nyt usein alkanut miettimään sitä, miten asiakastilanteissa saisin voitettua heidän luottamuksen puolelleni (seduktion), ennen kuin alan puhumaan heille itse tarjoamastani tuotteesta (induktio). Tähän mennessä en ole päässyt toteuttamaan käytännössä tätä vasta muualla kuin baaritiskillä. Asiakkaat paljon todennäköisemmin luottavat minuun paremmin kun olen itse paremmalla tuulella, olen puhtaasti oma itseni ja osoitan ammattitaitoa hyvillä juomilla. Tämän seurauksena he luottavat minuun paremmin ja voin myydä heille paremmin ja parempia tuotteita.

Kyseisessä työssä en kuitenkaan pääse täysin hyödyntämään seduktion mahdollistamaa induktiota, mutta varmasti Tiimiakatemialla ollessani sen oppimaan käytöstä olisi paljon enemmän hyötyä irroitettavissa. Mikä se bisnesmaailman seduktio sitten oikein on? Onko seduktio rinnastettavissa hyvään ensivaikutelmaan? Vai onko sittenkin oleellista seuraava kaava: hyvä ensivaikutelma + luottamus = seduktio?

Siihen kun löydän vastauksen, olen valmiina siirtymään seuraavaan tarinan haasteeseen.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!