Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tarinoiden voima

Kirjoitettu 20.10.13
Esseen kirjoittaja: Samuel Saukkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tarinoiden voima
Kirjan kirjoittaja: Mika Aaltonen & Titi Heikkilä
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

En halua vanhainkodissa valehdella
Haluan, että oman elämäni tarina on sellainen, ettei vanhainkodissa tarvitse valehdella.

Välillä sitä huomaa päätyneensä niinkin random tilanteisiin, ettei sitä itsekään usko. Mutta itse kirjaan ja kirjailijan kirjoittamaa suoraan takakannesta:

Tarinan voima on menestyneelle markkinoijalle tuttu asia, mutta yritysten toiminnan kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen ajatus on vasta tulossa. kaikki jo tietävät, että raportit jäävät lukematta ja raskaat dialogit käymättä. Mutta harva tajuaa, että ymmärrettävä, tunteisiin vetoava ja mieleenpainuva tarina saisi ihmiset helpommin muutoksen tielle.

En henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi kirjassa kirjoitettiin tarinoiden tärkeyttä ja raporttikieltä tylsänä, joka unohtuu. Kun Itse kirja oli hullun teoriapainotteinen ja todellakin sellaista tekstiä, mistä ei jäänyt juuri mitään käteen. Aivan liian raskasta tekstiä hienoine sivistyssanoineen, joita en vain ymmärrä.

Kuten kirjailija mainitsi tarinoiden mieleenpainuvuutta: John Kotter:n kirjoittama jäävuoremme sulaa –kirja on hyvä esimerkki teoriatiedosta, joka on tuotu tarinan muotoon. Se kirja kertoo hyvin yksinkertaisesti muutoksesta pingviinitarinan muodossa. Sen tarinan ja opit jopa muistaa.

Tiimiakatemiasta vieläkin avoimempi paikka?
Kirjasta: ”Kun työyhteisön jäsenet kertovat tarinahankkeessa esimerkiksi epäonnistuneesta työprojektista, he pystyvät erittelemään ja tuomaan esiin niitä syitä, jotka johtivat epäonnistumiseen. Kaikenlaisesta toisten syyttelystä päästään asioiden objektiivisempaan käsittelyyn: erilaisten tulkintojen esittelyyn ja niiden yhteiseen käsittelyyn. Tarinan yhteisen työstämisen avulla peilataan niitä syitä, joita työyhteisön yhteisessä tarinassa pitää muuttaa, jotta epäonnistumisilta tulevaisuudessa vältytään.”

Meidän tiimin Heny & kumppanit on hienosti ajanut Tiimiakatemiaa taas entistä yhteisöllisemmäksi paikaksi TA-talkkarijutullaan. Maden FlyBar jakaminen oli kanssa aivan mahtava! Olenkin jutellut tästä aiheesta useiden henkilöiden kanssa. Kaikki ovat olleet samaa mieltä, että Tiimiakatemialla voitaisiin jakaa entistä enemmän.

Kuinka moni esimerkiksi tietää ristipölyttämisen syvimmän tarkoituksen? Aika moni mieltää sen pakkopullana, niin vielä itsekin osittain. Sitä luulee helposti, että 4 tuntia menee täysin hukkaan. Ei näin! Siksi sitä pitääkin pölyttää, että voitaisiin oppia muiden tiimeistä! Minunkin täytyy tajuta, miten mahtava tilaisuus ristipölyttäminen on uuden tiedon ja energian saamiseen. Ei tarvitse omassa tiimiyrityksessä toistaa toisten tekemiä virheitä, sehän on tyhmää, eikö niin? Tai vielä mukavampaa on kuulla tosi kovia onnistumisia ja ottaa oppia parhaista. Monesti sitä junnaa liikaa paikallaan omissa ajatuksissaan, eikä tajua avartaa omaa näkemystään.

Kuinka lisätä avoimuutta?
Kuinka sitten lisätä avoimuutta tiimiyritysten välillä? Harvemmin tulee pyörittyä vihreällä tai keltaisella akatemialla. Eikä vihreän tai keltaisen akatemian tiimiyrittäjiä näe juurikaan taas sinisellä.
Miksi näin?
Jokaisella on se oma mukava tontti, jossa on helppo pysyä ja siitä kun poistuu toisten ”reviirille” tulee helposti vieras ”en kuulu tänne” -olo. En tiedä johtuuko se ilmapiiristä, ennakkoluuloista, Savelan tiloista vai siitä, että ihmiset ovat vain kiireisiä ja väistämättä siinä jää joku ihminen huomaamatta.
Mietimme Idealekan Jarin kanssa, että saman vuosikurssin tiimeillä on liian vakavaa kilpailua, ei sellaista leikkimielistä, mitä sen pitäisi olla! Oppeja ei jaeta toisten tiimien kanssa tai tuntuu, että niitä jopa salataan! Pelätäänkö me liikaa toisten onnistumisia? Onko tiimeillämme liian heikko itsetunto, ettei voida nauttia aidosti toisten onnistumisista ja auttaa muita eteenpäin? Vai onko se sitä ulkokuoren suojaamista?
Jokaisella tiimillä on varmasti lukuisia onnistuneita projekteja, joista olisi mukava kuulla lisää. Sitten ne vähemmän onnistuneet. En ole varmasti ainoa, joka arvosti Maden Flybar kertomusta keskusaukiolla. Sen vain näkee vanhemmista tiimiyrittäjistä, että he ovat aidompia ja avoimempia kuin me nuoremmat.


Keskusaukioon eloa!
Ihmiset arvioivat tarinan yhtenäisyyttä pääasiassa kolmella tavalla:
-vertaamalla tarinaa muihin vastaavista tilanteista ja kyseisestä tilanteesta kerrottuihin tarinoihin
-arvioimalla tarinassa esitettyjä argumentteja: faktojen mukanaoloa tai puuttumista, relevanttien asioiden määrää ja laatua
-arvioimalla tarinan kertojan ja tarinassa esiintyvien henkilöiden uskottavuutta:

Ihmisiä varmasti kiinnostaa enemmänkin nämä projektien tarinat. Ihmiset haluavat kuulla muista projekteista tietoa ja verrata sitä omaan tekemiseen. Nämä keskusaukion tarinatuokiot ovat olleet toimivia! Siinä saattaa vain olla kynnys ihmisillä mennä esiintymään suuren joukon eteen. Itsellä ainakin on. Mutta pikkuhiljaa olen laskemassa sitä.

Siinä sitten mietinkin, pitäisikö Saunalautta porukalla kertoa avoimesti keskusaukiolla opit ja onnistumiset. Siinäkin projektissa on vielä niin paljon opittavaa ja parannettavaa! Tai koko Mittavan yhteinen keskusaukiopäivä? Jossa käydään meidän kaikki projektit. Ei pelkkä vahvari riitä. Se jää helposti pinnalliseksi ja sekavaksi.  Se on usein liian pitkä, jolloin viimeisten tiimien esitykset eivät jaksa yleisöä enää kiinnostaa.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!