Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tavoista ja niiden luomisesta

Kirjoitettu 13.03.16
Esseen kirjoittaja: Aleksi Halsas
Kirjapisteet: 2
Kirja: The Power of Habit, Why we do what we do in life and business
Kirjan kirjoittaja: Charless Duhigg
Kategoriat: 9. YPK:n ulkopuoliset, 9.03. Yrittäjyys

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tavat ovat kiehtoneet minua jo pitkään. Useampi vuosi takaperin törmäsin ensimmäistä kertaa ajatukseen tapojen merkityksestä, kun Elliott Hulse sanoi kuta kuinkin näin: ”Motivation is bullshit, selfdiscipline and strong habits are what gets things done.” Ulkomuistista vuoden jos toisenkin takaa, joten voi olla, että ei nyt aivan identtinen alkuperäiseen, mutta sama idea. Viime keväänä vuosi sitten rupesin pohtimaan aihetta entistä tiukemmin, kun työntekoni tuntui äärettömän tehottomalta. Homma kuitenkin jäi pitkälti kesken ja nyt sama toistuu taas. Niinhän ne sanovat, että elämä on syklistä. Kuten Charles Poliquin sanoo siitä mikä on oleellista: Basics, basics, basics. On järkevämpää keskittyä optimoimaan perusasiat, joilla on suuri vaikutus, kuin alkaa kiinnittää huomiota nyansseihin.

”We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.” – Aristoteles

Kyseistä viisautta olen pohdiskellut viime aikoina paljon. Puhutaan siitä, että pitää olla rohkea ja tehdä sitä sun tätä, mutta ei puhuta tavoista. Eikö Aristoteleksen puheessa sitten ollutkaan mitään perää? Nyt meni toki raa-aksi yleistykseksi, mutta omasta mielestäni tapoihin, niiden luomiseen ja niistä eroon pääsemiseen laitetaan aivan liian vähän panosta. Henkilökohtaisesti uskon, että tavoitteet ja tavat ovat ne kaksi tärkeintä palasta menestyksekkäässä ja onnellisessa elämässä. Tiimiakatemialla on mielestäni tässä vielä paljon kehitettävää, mutta eipä ole kaikkien visiot linjassa omieni kanssa, eikä sillä niin väliä, loistava laitos tämä on joka tapauksessa.

”This process within our brains is a three-step loop. First, there is a cue, a trigger that tells your brain to go into automatic mode and which habit to use. Then there is the routine, which can be physical or mental or emotional. Finally, there is a reward, which helps your brain figure out if this particular loop is worth remembering for the future.”

Vihje + Rutiini + Palkinto = Tapa

Eli jos haluan luoda uuden tavan, minun täytyy luoda itselleni jokin vihje, joka saa minut aloittamaan rutiinini. Sen lisäksi minun täytyy luoda jonkinlainen palkinto ja tietysti itse rutiini. En ole itse aikaisemmin ajatellut vihjeen ja palkinnon merkitystä juurikaan, mutta homma vaikuttaa ihan loogiselta. Esimerkiksi jos ajatellaan, että tapa olisi salilla käyminen aamuisin. Vihje voisi olla valmiiksi pakattu salikassi sängyn vieressä. Tapa salilla käynti, ja palkinto hyvä olo salin jäljiltä tai proteeini patukka tai mikä tahansa vastaava. Jos palkinto on esimerkiksi, joku spesifi proteiini patukka, niin silloin kyseisiä patukoita ei pidä syödä muuten ollenkaan, ne toimivat vain palkintona. Tavoitteena on päästä tilanteeseen, jossa jo vihje itsessään saa meidät himoitsemaan palkintoa.

Keystone habit oli se iso juttu tästä kirjasta minulle.

”It wasnt the trip to Cairo that had caused the shift, scientists were convinced, or the ivorce or desert trek. It was that Lisa had focused on changing just one habit – smoking – at first. Everyone in the study had gone through a similar process. By focusing on one pattern – what is known as a ”keystone habit” – Lisa had taught herself how to reprogram the other routines in her life as well.”

Eli se tapa, jonka muuttaminen aiheuttaa suurimman positiivisen muutoksen elämääsi on sinun ”keystone habit”. Minulla henkilökohtaisesti tämä on aikaisin herääminen, joka aamu. Päätinkin kirjan inspiroimana, että herään jatkossa joka aamu 5.55 ja käyn ulkona lyhyellä kävelyllä/jumpalla. Minun vihjeeni tähän on herätyskelloni, ainakin niin luulisin. Itse tapa on sängystä ylös nouseminen heti, ja se että herätys on aina aikaan 5.55. Ja palkinto on tuotteliaampi ja energisempi päivä, ensimmäinen päivä on ainakin sujunut loistavasti! Ja tämä tapa käsittää siis kohdallani myös viikonloput ja lomat. 7 päivää viikossa, koko vuoden.

Uskon, että uusi tapani toimii ja että onnistun sen ylläpitämisessä. Se on Charless Duhiggin mukaan todella oleellista ja tuossa ei tässä tapauksessa mitään ongelmaa olekaan. Uskon pystyväni muuttumaan ja pysymään päätöksessäni.

Kirjassa mainittiin myös termi GRIT, joka on siis ”Tendency to work strenuously toward challenges, maintaining effort and interest over years despite failure, adversity and plateaus in progress.” Tuo on se juttu mitä akatemiallakin kaivataan ja ehkä vähän sama asia kuin suomalaisille tutumpi sisu. Eipä tästä kirjasta sen enempää, itsekuria tässä kehittelen ja askel askeleelta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!