Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tavoitteena huippuluova tiimi

Kirjoitettu 11.02.13
Esseen kirjoittaja: Anna-Sofia Itkonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Luova hierre
Kirjan kirjoittaja: Jussi T. Koski
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.3. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luovuus määritellään yleisesti kyvyksi katsoa totuttuja normeja uudesta näkökulmasta. Näin ollen uudet ideat ja keksinnöt syntyvät vanhoja asioita parantelemalla ja yhdistelemällä niitä uusiksi kokonaisuuksiksi. Perinteisesti luovuuden nähdään kumpuavan yksilöistä, jotka ovat ajattelultaan useimpia muita joustavampia ja innovatiivisempia. Todellisuudessa luovuus kukoistaa yhteisöissä ja jollain tavalla jokainen idea on muodostunut ympäristönsä vaikutuksen alaisena, vaikka nämä taustavaikuttajat eivät olisikaan selkeästi nähtävissä tai edes eriteltävissä. Yhteisöt kuitenkin koetaan yleensä yksilön luovuutta rajoittaviksi, koska jopa kaikista rennoimpien ja hierarkialtaan alhaisimpien organisaatioiden luonteeseen kuuluu jonkinlaisten yhteisten normien ja pelisääntöjen noudattaminen. Tämä onkin jokaisen luovan ja luovaksi pyrkivän yhteisön haaste. Jussi T. Koski toteaa teoksessaan Luova hierre, että ”organisaatioissa tarvitaankin mahdollisimman ihanteellinen sekoitussuhde vapautta ja tavoitteita, hyödyllisyyttä ja ”hyödyttömiä kokeiluja”.” Huippuluoville yhteisöille on ominaista ajattelun monimuotoisuus (kulttuurinen heterogeenisyys), runsas ja avoin vuorovaikutus sekä kaikille sen jäsenille selkeä yksi yhteinen päämäärä, visio.

Huippuluovat yhteisöt koostuvat ajattelutavoiltaan ja osaamisprofiileiltaan mahdollisimman erilaisista ihmisistä. Luovuus on uusien näkökulmien löytämistä, ja dialogin käyminen näkemykseltään erilaisten ihmisten kanssa on siis mieltä avartavaa ja luovuutta edistävää. Erilaiset asenteet tuovat myös keskusteluun pientä kitkaa, jota ei tule välttää vaan se on nimenomaan toivottavaa: ”Yksilön sisäinen tai yksilöiden välinen konflikti eli jonkinlainen ristiriitatilanne on luovuuden keskeinen mekanismi.” Monissa huippuluovissa yhteisöissä konflikteja synnytetään jopa tarkoituksellisesti, sillä näin turvataan yhteisön moninaisuutta eli diversiteettiä. Ajattelun monimuotoisuus aiheuttaa sen, että ryhmän jäsenten tulee tehdä työtä löytääkseen yhteisen kielen niin sanotusti luovasti hiertämällä ja Kosken mukaan ”tällainen dialogi on parhaimmillaan jo itsessään uusia ajatuksia ja näkökulmia synnyttävää”. Ryhmähengen ylläpitämiseksi tulee yhteisössä kuitenkin vallita halu ymmärtää myös toisenlaista ajattelutapaa. Omassa tiimissämme käytävässä dialogissa on alkanut ilmetä enenevissä määrin konflikteja ja egojen yhteen törmäyksiä, mikä on tietysti luonnollista tässä vaiheessa tiimin kehitystä. Aiemmin konflikteja on vältelty muka ryhmähengen ylläpitämiseksi, ja kun niitä on ilmennyt, olemme nähneet niiden syntymisen puhtaasti asiafaktana, jota tulee vain sietää. Emme ennen juurikaan keskustelleet siitä, että konflikteja tietoisesti luomalla voisimme jopa kehittää tiimiämme ja yhteishenkeämme. Tässä asiassa on kuitenkin tapahtumassa edistystä, kun asiantila on nyt tiedostettu ja sen halutaan muuttuvan.

Toimivan vuorovaikutuksen merkitys tiedostetaan jokaisessa huippuluovassa yhteisössä. Organisaatioissa kehitetään luovia ideoita dialogin kautta. Keskustelun synnyttämiseksi tulee sen osapuolten olla valmiita laittamaan itsensä likoon tuomalla omia ajatuksiaan ja tuntojaan julki koko ryhmälle. Toisin sanoen myös, tai eritoten, niin kutsuttujen keskeneräisten ideoiden julkituonti on tärkeää. Näitä ajatuksia työstetään ja punnitaan yhdessä joka kantilta, kunnes luovan prosessin tuloksena syntyy valmis, käyttökelpoinen idea. Yhteisöjen haasteena on luoda tarpeeksi luonteva ja turvallinen työympäristö, jotta jokainen sen osapuoli kykenee rohkeasti antamaan oman panoksensa dialogiin: ”yksilöiltä ja organisaatioilta jää runsaasti luovaa potentiaalia hyödyntämättä, jos luovuuden kannalta suotuisia olosuhteita ei pyritä aktiivisesti ymmärtämään ja aikaansaamaan.” Meillä akatemialla on dialogin harjoittamiseksi ja sen ylläpitämiseksi luotu treenit. Tiimillemme on usein painotettu keskeneräisten asioiden treeneihin tuonnin tärkeyttä, jotta muiden näkökulmiin ja mielipiteisiin peilaamalla esimerkiksi projektisuunnitelmasta voidaan luoda toimivampi jo ennen sen käytäntöön panemista, mikä on tietysti aina lopputuloksen kannalta parempi. Tämä asia on siis kaikille selkeä, mutta silti meillä on siinä vielä petrattavaa. Luultavasti suurin syy siihen, miksi ei haluta tuoda keskeneräisiä ideoita ja töitä julki, on pelko arvostelluksi joutumisesta. Kritiikin pelko taas juontuu siitä, ettei luoteta toisiin tiimin jäseniin, mikä taas johtuu usein siitä, ettei tunneta toisia vielä tarpeeksi hyvin. Tiimissämme harvoin kritisoidaan toista ihan vain kritiikin antamisen ilosta, ja tämä olisi jokaisen arvostelun kohteeksi joutuvan hyvä myös muistaa. Kritiikin taustalla on normaalisti aivan perustellut syyt, vaikka se esitettäisiinkin tökerösti. Toisaalta myös kritiikin antajalla on ihan yhtäläinen vastuu siitä, että pyrkii aina kritiikin aiheellisuudesta riippumatta takomaan viestinsä perille mahdollisimman rakentavassa ja loukkaamattomassa muodossa.

Huippuluovalla organisaatiolla on visio, jonka saavuttamiseen jokainen sen jäsen on todella sitoutunut. Visio loistaa kirkkaana jäsenten mielessä ja ryhmän osasten välillä tapahtuvat väistämättömät konfliktit ovat siihen nähden toissijaisia. Huippuluovan yhteisön jäsenet pyrkivät kaikessa työskentelyssään pitkäjänteisesti ja itseohjautuvasti kohti tätä visiota: tietyllä tavalla visio toimii siis kaiken johtajana. Osasyy meidän tiimimme hajanaisuuteen onkin luultavasti se, että emme ole luoneet vielä yhteistä visiota, johon kaikki kokevat voivansa sitoutua. Tämän huomaa eritoten erinäisissä ideointiprojekteissa, joissa jonkin (ihan minkä tahansa) luovan idean synnyttäminen on ollut itsetarkoitus, eikä yksittäistä projektia ole pyrittykään katsomaan laajemmasta vinkkelistä. Jo yhdessä ideointiprojektissa voi olla pitkäaikaisen asiakkuuden alku ja sitä kautta mahdollisuus kehittää tiimiämme yleisestikin asiakkuuksien saralla. Yhteinen visio, jonka jokainen hyväksyy ja haluaa saavuttaa, pakottaisi tiimiläisiämme myös ottamaan enemmän vastuuta ja tekemään konkreettisia tekoja tiimimme toiminnan kehittämiseksi.

Huippuluovaksi tiimiksi emme tuskin voi nimittää itseämme vielä pitkään aikaan, mutta onneksi ensimmäiset askeleet sen tavoitteen saavuttamiseksi on jo otettu. Kehittymisen kannalta keskeistä on yhteisen mielekkään vision löytäminen, dialogiin panostaminen ja konfliktien sekä erilaisten ajattelutapojen näkeminen luovuutta rikastuttavina asioina.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!