Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The lean start up

Kirjoitettu 14.12.18
Esseen kirjoittaja: Emilia Niemi
Kirjapisteet: 2
Kirja: The lean start up
Kirjan kirjoittaja: Eric Ries
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

The lean start up kertoo, kuinka ohjata start uppia.

Kirjan kirjoittaja Eric Riecs ei hyväksy perinteistä ajatustapaa siitä, miten perus yritykset rakennetaan. Se on todella pitkä prosessi, joka vaatii yritykseltä paljon rahaa, aikaa ja työtä liikeidean/ tai tuotteen kehittelyyn, ennen kuin se edes viedään markkinoille. Kun tuote/palvelu on valmis markkinoille, huomataan, että ei sille ollutkaan kysyntää.

Ericillä on kuitenkin vastaidea tälle:

Heti kun liikeidea on kehitelty, rakennetaan raakaversio ja lähdetään tarjoamaan sitä ihmisille. Kuunnellaan asiakkaita ja tehdään muutoksia à syntyy uusi tuote/palvelu. Tämä sykli voi toistua monta kertaa, ennen kuin tuote/palvelu on täydellinen. Mittarit on tärkeää olla oikeat, jotta emme mittaa väärää asiaa.

MVP: most valuable product, tämä on juurikin se raakaversio joka viedään asiakkaalle.

Sieppaa

 

Yrittäjyys on ala, jolle ei ole juurikaan teoriaa, se on käytännössä testaamista. Yrittäjyys on myös johtamista, niin itsensä kuin muiden.  Kommunikoidaan päivittäin erilaisten ihmisten kanssa. Paljon ajasta mitä investoimme elääksemme kuin yrittäjät, tuhlaamme muiden aikaa. Juurikin siitä syystä, että tuotteen/palvelun kehitysprosessi ei ole kunnossa. Mitä teemme yrittäjinä oikeasti mikä on erilaista ja merkittävää?

Start upit ovat älyttömän arvokkaita yhteiskunnalle, sillä he luovat jotain uutta tähän maailmaan. He etsivät uusia keinoja tehdä asioita ja luovat konsepteja. Yrittäjyys on ammatti, mutta start up on kokeilu. Paljon erilaisia kokeiluja ennen kuin jokin idea onnistuu.

Mikä erottaa menestyvän ja ei menestyvän yrityksen toisistaan? Menestyvällä yrityksellä ei välttämättä ole yhtään sen parempi idea alussa, kuin ei menestyvällä. Ero syntyy siitä, kuinka epäonnistumisiin reagoidaan ja kuinka tuote/palveluprosessia kehitetään epäonnistumisten kautta. Voisi sanoa, että yrittäjyys vaatii melkoista sisua. Yrittäminen aina uudelleen ja uudelleen epäonnistumisten jälkeen.

”Customer is the most important in the product line.” Kun tehdään tuote/palvelukehitystä, kaikista tärkein työkalu mitä siihen tarvitset on asiakas itse. Kaikki yrityksen tekeminen pitäisi heijastaa asiakkaisiin. Välittääkö asiakas tästä mitä teemme? Miten nettisivut on suunniteltu, käyttäjäystävällisemmäksi asiakkaalle vai yritykselle itselleen? Tämä myös haastaa yritystä miettimään tarkkaan, kuka asiakas oikeasti on.

Ericin ensimmäinen tarina perinteisestä yrityksen perustamisesta kuulostaa hyvin tutulta, ja uskon että tämä on vielä hyvinkin yleistä. Start up saa jonkun mahtavan idean omasta mielestään ja sijoittaa rahaa ja aikaa kiinni prosessiin, joka loppupeleissä ei olekaan sitä, mitä asiakas oikeasti tarvitsee. Olen itse akatemialla huomannut muutamia tällaisia projekteja. Visionääri uppoutuu omaan visioon ja projektin suunniteluun niin, että unohtaakin jo koko asiakkaan näkökulman.  Vaikka joku olisi sinusta hyvä idea, et voi tietää onko asiakkaan mielestä. Onko kyseessä myös se, että ei haluta näyttää sitä raakaversiota asiakkaalle kun tuote ei ole vielä täydellinen?

Epäonnistumisen tärkeys

Eric Ries korostaa kirjassaan epäonnistumisen tärkeyttä, sillä se nopeuttaa oppimista. Build-Measure-Learn- sykli tulisi olla mahdollisimman nopea, jotta epäonnistumisia tapahtuu enemmän ja niiden avulla tietopääoma kasvaa ja tuotetta kehitetään. Kun epäonnistuu, tietää että ei tuhlaa aikaa ainakaan siihen asiaan mikä meni pieleen. Toisin sanoen, kaikki turha saadaan tuotteesta tai palvelusta pois ja aikaa jää ydin idean kehittämiseen. Start upin isoimpia kysymyksiä onkin tunnistaa mikä tuottaa arvoa ja mikä on taas täyttä roskaa.

Mielestäni epäonnistumisista pitäisi puhua enemmän. Ne ovat tarinoita, joista aina joku oppii. Meillä Tiimiakatemialla on todellakin epäonnistumiseen kulttuuri, sillä siitä vielä palkitaan vuosittain. Tottakai sitä voisi olla enemmän, tiimiyrittäjät saisivat kokeilla rohkeammin. Tiimiakatemialla on kuitenkin sellainen kulttuuri, että mitään ideaa ei lyödä lyttyyn, kaikki ovat kehityskelpoisia. Yleensä mitä hullumpi idea sen parempi. Yrittäjyysalustana sehän on aivan täydellinen, sillä raameja innovointiin ei ole ja kaikki talossa ovat yhtä hömpsähteneitä. Kysymys kuuluukin, miten saadaan ihmiset kokeilemaan enemmän? Kun noudattaa Eric Riesin sykliä ja kehittää kokeillen, ei riskejäkään ole. Uskon, että joitakin tiimiyrittäjiä voisi saada kokeilemaan ihan vaan jakamalla muita kokeilutarinoita akatemialla tai tietynlaiset kisat tai ”kaikki tekee” teema voisi toimia. Voin sanoa, että helpompaa kokeilualustaa ei tule elämässä olemaan kuin Tiimiakatemia. Ei riskejä, ja vertaistuki puhuu puolestaan.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!