Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The power of full engagement

Kirjoitettu 24.05.18
Esseen kirjoittaja: Emilia Niemi
Kirjapisteet: 3
Kirja: The power of full engagement
Kirjan kirjoittaja: Tony Schwartz
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Elämme maailmassa, jossa työpäivä on jatkuvaa 24/7. Maailmassa, jossa työ ei tekemällä lopu. Maailmassa, jossa akkujen lataaminen sivuutetaan ja työ on monilla koko elämä.

Tämä voi olla yksi niistä syistä, miksi olemme oppineet hyviksi ajankäyttäjiksi. Koko työviikko ja vapaa-aika on minuutilleen mietitty, ja suurin piirtein hengityssyklitkin on merkitty kalenteriin. Esimerkiksi 4 tunnin kokous, jossa yhtäkään minuuttia ei ole hukattu turhaan. Mitäs sitten jos energia tasosi laskee jo kahden ensimmäisen tunnin jälkeen?

Kaikessa tarvitaan energiaa; työ, vapaa-aika, treenit, perhe, puhuminen ja jopa käyttäytyminen. Ajankäyttö voi olla hallinnassa, mutta sen laatu ja energiataso välttämättä ei.

Kun ei huolehdi omasta energiatasostaan, tekee projekteja alta riman, ja asettaa aina jonkun hankaluuksiin sen vuoksi. Tämä näkyy usein myös rahallisesti.

Energia ajatellaan loputtomana akkuna ja itsestäänselvyytenä. ”Kyllä minä jaksan.” Pidemmällä aikavälillä vähäisellä akulla toimiminen alkaa näkymään. Jotkut elävät elämää kuin juosten maratoonia loputtomiin. Verrataan maratooni ja sprintteri juoksijaa. Sprintterijuoksijat näkevät maalin jo radalta ja jaksavat painaa sillä tietävät, että maalin jälkeen saa levähtää. Maratoonarit juoksevat pitkän matkan, jossa maali tulee kun se tulee, pieniä välietappeja voidaan kuitenkin laskea. Maratoonarit ovat kuin tietyt yrittäjät, jotka painavat hommia ympärivuoden ja tajuavat jälkikäteen ettei lomia sen kummemmin tullut pidettyä.

Mentaalista puolta voidaan kasvattaa samanlailla kuin fyysistäkin puolta ihmisessä. Tehdään esimerkiksi isompi projekti pienessä ajassa, taistellaan itsemme loppuun asti. Tiedämme missä kohtaa maali on, jonka jälkeen lataamme akkujamme. Tätä voitaisiin verrata Tiimiakatemian 24 tunnin synnytykseen, missä synnytetään asiakkaalle vastaus johonkin ongelmaan. Tämä 24 tunnin puristus ei ole joka päivä, vaan tietyn ajan välein, jotta taidot pysyvät yllä ja kapasiteetti kasvaa.

Ihmisten tulisi opetella kuinka käyttää ja ladata energiaa. Jokaisella on varmasti se oma tapa, miten akkuja saa ladattua. Se voi olla esimerkiksi jännittävän kirjan lukeminen, lenkkeily tai kahvittelu hyvän ystävän kanssa.

Miten minun tulisi käyttää energiani omien arvojeni mukaisesti? Tämä on kuin kompassi, jota kohti meidän tulisi mennä. On hyvä pysähtyä ja kerätä itseltään dataa, kuinka käytämme energiamme.

Kuka olet nyt ja kuka haluat olla?  Me olemme sitä, mitä jatkuvasti teemme. Teot määrittävät olemuksen.

Kun energiaa ei ole, intohimo katoaa. Kun olet paikalla, et ole läsnä.

Tämä kirja osui itsellä aika pahaan kohtaan, sillä koen että tämä juuri on ongelmani. Ennen tätä kirjaa luulin, että ongelmani oli huono ajankäyttö. Luin kirjan hyvästä ajankäytöstä, otin konstit käyttööni ja mitään ei tapahtunut. Saatoin olla myös huono ajankäyttäjä, mutta tekemistä on silti liikaa. Treeneissä energiatasoni laskee viimeistään puolessa välissä, ja vaivun helposti to do listan miettimiseen. Ongelmani on juuri tämä, että koen energia akkuni olevan loputon. Menen aamulla treeneihin kahdeksaan, treenien jälkeen saatan jättää ruuan välistä tai pidän ruokatauon todella nopeana, jotta ehdin tehdä enemmän hommia. Teen kahteen asti niin paljon kuin ehdin ilman taukoja. Tiimikavereille juttelu jää todella vähäiseksi, sillä se hidastaa työntekoa. Kun ne hommat on tehty, ajan Muurameen ja matkalla kuuntelen kirjaa, jotta saan kirjapisteitä. Käytän koiran nopeasti lenkillä, jotta se selviää iltaan asti. Syön viidessä minuutissa ahmien, jotta ehdin töihin. Hoitolassa olen ilta kahdeksaan asti, jonka jälkeen menen vielä salille, sillä täytyyhän omasta kunnostaan huolehtia. Olen kotona puoli kymmeneltä, syön ja menen nukkumaan. Aamulla sama homma uudestaan. Mitä tämä kertoo minusta? En arvosta itseäni tarpeeksi. Omat arvot ovat kadoksissa.  Olen juuri se maratoonari, jonka maali ei tunnu häämöttävän vielä vähään aikaan. Tämä aihe saa minut hiljaiseksi, pettyneeksi omaa itseäni kohtaan. Ajattelutapa, että omaa energiaa on riittävissä loputtomiin aiheuttaa vaan hallaa itselleen pitkällä aikavälillä.

Kun ihmisen energiatasot ovat nollissa, ja hommaa riittää, ajatellaan että nyt olen ansainnut pienen paheen. Osa repsahtaa herkutteluun, osa alkoholiin, osa tupakkaan. Tämän olen huomannut itsessäni, että tuhlaan rahaa helposti herkkuihin pitkän päivän jälkeen. Ajattelen sen olevan palkinto/piristys päivän ahertamisesta.

Kiireessä myös perus syöminen tehdään puoli hutaisesti, kuhan nyt maha ei murise niin kaikki ok. Meidän pitäisi syödä hyvin ja terveellisesti, sekä urheilla säännöllisesti, mutta ei ole aikaa? Tämän sivuuttaminen kuitenkin vähentää energiatasoa entisestään ja tämä näkyy tekemisessä.

Unohteleminen? Jo pienestä asti minua on sanottu aikaista alzheimeria harrastavana, mutta stressin lisääntyessä oire sen kuin pahenee.  Stressihormoni aiheuttaa muistihäiriöitä. Jos ei ole ladannut akkuja, aivot eivät käsittele opittua.

Miten usein teemme asioita, jossa päästämme kaiken irti arjesta? Milloin olit viimeksi kunnolla rentoutunut? Milloin sinulla oli aikaa pelkästään itsellesi?

Mitkä ovat asioita jotka saavat sinut hyvälle mielelle? Tässä ei kuitenkaan haeta tunnin rääkki lenkkiä tai armotonta sali treeniä. Aseta mieluiset asiat kalenteriin. Kun olet ladannut akkuja, arviointikykysi on puhdas ja stressin sietokyky korkea. Olet huomattavasti mukavempi ihminen ja empatiakykysi muihin ihmisiin kasvaa. Olet myös parempi tiimipelaaja. Intohimosi työhön kasvaa ja asiat näyttävät valoisimmilta.

Tilastojen mukaan tuloja ja onnellisuutta ei ole voitu yhdistää suoraan. Eli vaikka miten paljon tekisi töitä, onnellisuus ei tule sitä kautta. ”Money doesn´t bring you happiness, but happiness can bring you money.”

Kun työmäärä on liian suuri, on oltava rehellinen itselleen sekä muille tilanteesta, jotta voit päästä eteenpäin. Kuinka paljon energiaa ja miten haluat satsata itseesi? Tehdään päätös ja toimitaan sen mukaan. Tehdään toistoja, jotta siitä tulee tapa. Jokaisella itsellään on se päätösvalta omasta itsestään. Miten itse aion toimia tulevaisuudessa?  Liian monen asian tekeminen yhtä aikaa aiheuttaa tunteen, että tekee kaikki, mutta ei kunnolla. Tässä kohtaa on priorisoitava asioita ja mietittävä, mikä on se mikä vie minua kaikista eniten eteenpäin. Vähennän työmäärääni ja keskityn olennaiseen. Otan aikaa itselleni, jolloin en tee mitään. Laitan kalenteriini mukavia asioita ja yritän olla stressaamatta.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!