Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The seven steps of effective executive coaching

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Teija Välinoro
Kirjapisteet: 2
Kirja: The seven steps of effective executive coaching
Kirjan kirjoittaja: Dembkowski, Eldridge, Hunter
Kategoriat: 5. Valmentaminen, 5.1. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tästä kirjasta oli paljon apua ja sai lukuisia vinkkejä omaan coaching – työhön.

Valmentajan ydinosaaminen koostuu yhteisymmärryksen (luottamuksellisen valmennussuhteen) luomisen taidoista, kuuntelutaidosta, kysymisen taidosta, tehokkaan palautteen antamisesta, selkeästä tavoitteen asettamisesta, intuitiosta ja läsnäolosta/karismasta.

Osa näistä oli tuttua, vaikka koskaan ei voi liikaa muistutella itselleen näistä osa-alueista. Kaikissa näistä osa-alueista on omat haasteensa, ja vain kokemus tuo osaamista. Siksi harjoittelu onkin nyt tärkeimpiä asioita johon valmentajana/coachina voin nyt panostaa. Jatkuva tiedon kerääminen on olennainen osa prosessia, mutta ehdottoman tärkeää tällä hetkellä on käytännössä oppiminen. Vain sitä kautta kehittyy intuitio, jota itse pitäisin yhtenä tärkeimmistä valmentajan taidoista. Hyvissä kysymyksissä tai palautteen antamisessa tärkeää on ajoitus, momentum, ja oikea muoto. Kokemus tuo varmuutta siihen, mikä on oikea hetki, mikä on oikea kysymys.

Syvä kuuntelu on yllättävän raskasta hommaa. Se vaatii herkeämätöntä läsnäoloa ja aivojen ”nollaamista”. Nollaamista siinä mielessä, että omat mielipiteet, omat ajatukset, omat ”oikeat vastaukset” on pystyttävä pitämään poissa. Vain sillä on merkitystä, mitä valmennettava sanoo, mitä hän ajattelee. Minun tehtäväni ei ole muodostaa mielipiteitä vaan yrittää nähdä syvemmälle, yritettävä auttaa asiakasta näkemään syvemmälle. Ei ole oikeaa tai väärää. On niin luonnollinen reaktio, vetää johtopäätöksiä ja oletuksia tilanteesta. Syvä kuuntelu on kuin valkoinen paperi, johon valmennettavan sanat piirtävät kuvaa juuri siinä hetkessä.

Valmentajan ja valmennettavan välille on synnyttävä luottamuksellinen, kunnioittava ja avoin suhde. Se on perusta kaikelle. Ilman luottamusta ja kunnioitusta ei päästä minnekään. Valmennettava ei pysty sanomaan ääneen niitä ajatuksia, joita mieleen tulee, prosessi jää kesken. Tämä on varmasti osa-alue, jossa tahattomasti tekee mokia. Omia sanoja tai tekoja tulkitaan erilailla kuin olin tarkoittanut, ja valmennettava perääntyy. Tai omat teot ja puheet vaikuttavat olevan ristiriidassa. Valmentajan tuleekin olla herkkänä myös omille sanoilleen ja tekemisilleen. Kunnioitus ja hyväntahtoisuus ovat jo hyvä alku. Kun toimin aina toista kunnioittaen ja hyvää haluten, luo se raamit toiminnalle. Itsestään selvää on luottamuksellinen suhde valmennettavan ja valmentajan välillä, keskustelut ovat vain heidän välisiään. Itsestään selvä tämä raja on silloin, kun valmennettava on myös maksava asiakas, kun mennään kentälle jossa maksaja ja asiakas on yritys, joka on ostanut coachingin työntekijälleen, siirrytäänkin hankalammalle kentälle. Kerronko yrityksen johdolle, jos kuulen selkeästi yritystä vahingoittavaa tietoa? Näitä eettisiä kysymyksiä käsiteltiin myös Vaikuttavassa valmentajassa, eikä rajan vetoja ole helppo tehdä. Valmentaja valmentaa kuitenkin aina omien arvojensa pohjalta, mikä on oikein, mikä väärin, entä kun tilanteessa on kaksi oikeaa tai kaksi väärää vaihtoehtoa?

Kirjassa puhuttiin aiheesta ”presence”, jonka itse suomensin tarkoittamaan läsnäoloa ja karismaa. Karismahan on myös läsnäoloa, meistä huokuvaa energiaa, jotain mitä ”olemme”. Olen taas kerran kiitollinen vaikuttava valmentaja – valmennukselle, jossa kävimme läpi osa-alueita, joista karisma muodostuu. Helposti nimittäin hairahtuu ajattelemaan, että karisma on synnynnäistä, sitä joko on tai ei ole. Karisma on sanatonta viestintää, uskottavuutta, sisäistä keskittymistä, omistautumista, aitoutta (omana itsenään olemista), keskittymistä toiseen osapuoleen ja läsnäoloa. Kaikkia näitä osa-alueita voi itsessään kehittää. Tärkeitä puolia kaikki, ehkä ennen kaikkea kaikki lähtee aitoudesta. Olen sitä, mitä olen. Voin muuttaa käyttäytymistäni, voin kehittää itseäni, voin olla ”enemmän minä”, mutta ennen kaikkea minun on oltava minä. Uskon, että meillä kaikilla on aika herkkä tuntoaisti sille, milloin toinen on aito, milloin ei. Aina ei edes osaa määritellä, mistä tunne tulee, jonkinlainen esittämisen fiilis. Tämä lienee sitä Gladwellin ”ohutsiivutusta” kirjasta Välähdyksiä. Alitajuntamme hoksaa tietoista mieltä paljon nopeammin asioita. Seurauksena on epämääräinen tunne ja lauseita ”Tämä ei vain tunnu oikealta”. Näkyvin osa karismaa on myös läsnäolo, joka syntyy pitkälti myös aitoudesta. Aidon läsnäolon ja kuulluksi tulemisen aistii. Paljon kuulee sanottavan ”hän oli niin läsnä tilanteessa” tai muuta vastaavaa. Nykyaikana aito läsnäolo ja toisen 100 %: nen kohtaaminen ovat harvinaista herkkua.

Kirjassa esiteltiin yksityiskohtaisesti ja esimerkein ”The Achieve Coaching Model”, joka tarjosi paljon käytäntöön vietävää omaan tekemiseen. Moniin asioihin sai pieniä tai isompia vinkkejä, kuinka jalostaa esimerkiksi Voimapolun konseptia. Varsinkin keinot vaihtoehtojen luomiseen ja niiden arviointi oli hyödyllistä luettavaa, sillä tämä oli itselle vieraampaa kenttää. Kuinka todella tulee käyttää aikaa erilaisten vaihtoehtojen luomiseen asiakkaan tilanteeseen, ja mitä tekniikoita tässä voi käyttää hyväkseen. Tällainen sessio on ikään kuin pieni synnytys, jossa valmentajan rooli on avata ja syventää ajattelua, luoda uusia ajatusmalleja. Ja kun vaihtoehdot on luotu, ne täytyy systemaattisesti arvioida, asiakkaan omilla kriteereillä. Näin varmistutaan siitä, että tavoite, polku sinne ja päätös ovat todellakin asiakkaan omia ja hän on sitoutunut niihin.

Myös kappale jossa käsiteltiin koko coaching- prosessin tuloksien mittaamista, toi uudenlaista näkökulmaa prosessiin. En ollut aiemmin kovin pitkälle pohtinut sitä, miten loppujen lopuksi hyvin henkisen prosessin tuloksia voidaan mitata. Kauhean selkeitä vastauksia tähän ei kirjassakaan annettu, mutta se antoi viitteitä siihen, millaisiin näkökulmiin kannattaa kiinnittää huomiota. Asennemuutokset, käyttäytymismuutokset, oppimistulokset… Itse toin tämän Voimapolkuun niin, että yksi osa tuloksen arviointia on yksinkertainen jana, jolla mitataan edistymistä. Asiakas määrittelee itse, mikä jana on, millä kohdalla hän siinä on, ja mikä määrittelee edistymisen. Toki prosessista on perinteisempi palautelomake ja avoin keskustelu.

Parasta kirjassa oli eri näkökulmien esille tuominen: jokainen sessio käsiteltiin prosessin näkökulmasta ja mikä on jokaisen session tavoite, valmentajan näkökulmasta sekä asiakkaan näkökulmasta. Varsinkin asiakkaan näkökulma oli hyvä, se antoi osviittaa siitä, mitä asiakas mahdollisesti kokee ja kuinka siihen valmistautua valmentajana.

Suomensin kirjan lähes kohta kohdalta itselleni, muistuttamaan asioista. En osaa eritellä, mikä menee käytäntöön ja mikä ei, koska kokonaisuutena kirja käsitteli juuri niitä asioita, jotka coachingissa ovat oleellisia ja siksi pyrin tietenkin viemään käytäntöön mahdollisimman paljon. Joissain asioissa olen edistyneempi, jotkut asiat ovat vieraampia. Siksi tavoite onkin yksinkertaisesti viedä käytäntöön mahdollisimman paljon, koska vain sitä kautta kasvatan omaa intuitiotani, se on nyt pääfokukseni. Tämä sisältää tiedon hankkimisen ja testaamisen käytännössä.

Mitä siis vien käytäntöön? Koko kirjan. Tulokset näkyvät Voimapolussa.

 

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!