Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The Winner Within

Kirjoitettu 10.05.14
Esseen kirjoittaja: Ida-Sofia Katajarinne
Kirjapisteet: 3
Kirja: The Winner Within
Kirjan kirjoittaja: Riley Pat
Kategoriat: 2. Yhteisöllisyys, 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 4.7. Johtamisen klassikot

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Olen ehtinyt lukea jo muutaman tiimeihin liittyvän kirjan ja valitsinkin tämän lähinnä englannin kielen vuoksi. Tietysti suuri suosio minkä kirja on saanut, vaikutti myös valintaani. Pat Riley kertoo hyvin tiimin eri vaiheista oman kokemuksensa kautta Lakers koripallojoukkueen valmentajana. Vaikka kirja onkin hyvin sisällä koripallomaailmassa, sen tapahtumat ovat olennaisia myös bisnes maailmassa tiimien kannalta. Lukukokemuksena The Winner Within, oli todella hyvä ja suosittelen sitä luettavaksi.

Normaalisti tiimi rakentuu yhteisen tavoitteen ympärille, eikä ensin muodostu tiimi ja sitten tavoite, niin kuin Tiimiakatemialla on. Tämä varmasti vaikuttaa hidastaen tiimin muodostumista ja uskon sen näkyvän myös Nimionissa. Tällä hetkellä olemme the disease of me –vaiheessa, mutta olemme jo koittaneet päästä siitä pois tekemällä esimerkiksi tiimisopimusta. Tällä hetkellä meillä on jo toiset pelisäännöt tehty, tällä kertaa hieman löyhemmät, mutta nekään ei tunnu vielä toimivan. Myönnettäkön, että itse en edes muista siitä yhtään kohtaa täysin. Tuskin kuitenkaan toimin täysin niiden vastaisesti. Uskon myös etten ole ainoa, jolta yhteiset pelisäännöt on kadonnut mielestä. Miksi tiimisopimus on sitten tehtävä? Sen takana on varmasti se, että vaikka kaikki haluavat uskoa toisiinsa, mutta täyttä luottamusta ei vielä ole. Myös pelko siitä, että kaikki menee ihan pipariksi, jos ei ole sääntöjä tai ohjenuoria vaikuttaa. Totta kai, nyt kun aikaa on kulunut jo melkein kokonainen lukukausi, on ilmennyt, että kaikki eivät pysty täysin sitoutumaan tiimisopimukseen eri asioissa. Useimpiin asioihin on kuitenkin yritetty puuttua mahdollisimman rakentavasti. Ei niihin ole kyllä puututtu sen vuoksi, että tiimin pelisäännöt sanovat niin, vaan on huomattu, että jokin aiheuttaa ongelmaa. En edes usko pelisääntöjen/tiimisopimuksen vaikuttavan kenenkään toimintaan mitenkään merkittävästi. Tarvitseeko siis sellaisia asioita olla kirjattuna ylös, kun niihin puututaan automaattisesti. Uskon ja toivon, että ne yksinkertaiset ja itsestään selvät asiat, kuten ”kerää roskasi” tyyppiset asiat toimivat ilman erillistä mainintaa toimiston seinällä, jota ketään ei edes huomaa. Sopimuksemme oikeastaan tuntuu käsittävän vain käytännön asioita, joilla koitetaan pitää järjestystä yllä, mutta se ei ohjaa meitä kohti yhteistä visiota. Visiota ei ole vielä saatu edes luotua, emmekä edes ole mielestäni valmiita siihen. Minkälainen olisi sitten ”oikean tiimin” Core Covenant? Rileyn mukaan siihen kuuluu hyvät arvot, vapaaehtoinen yhteistyö, rakkaus, kova työ ja täydellinen keskittyminen tiimin hyväksi. Mielestäni meillä ensimmäinen askel kohti oikeaa tiimisopimusta on päätös siitä, että onko mukana vai ei. Välimuotoa ei ole. Ihmiset, jotka arpovat sitoutumistaan hidastavat koko ajan tiimin kehittymistä vaikka heillä riittäisikin projekteja ja cappi tulisi täyteen joka kuukausi.

Uskon vahvasti että kaikessa on hyväkin puoli ja ensimmäinen vastoinkäyminen, joka tulee oikeasti järisyttämään tiimiämme kovasti, tulee vaikuttamaan hyvin paljon tiimimme jatkoon ja kehitykseen vahvemmaksi tiimiksi. Uskon sen luovan meille oikeasti jokaista koskettavan tiimisopimuksen ja yhteisen vision. Siihen asti kaikki sopimukset ovat tehty vain siitä syystä, että niin kuuluu tehdä. Uskon myös, että ensimmäinen iso vastoinkäyminen tekee meistä tiimin, koska silloin meidän on oikeasti luotettava toisiimme ja tehtävä yhdessä työtä yhteisen hyvän vuoksi. Tällä hetkellä olemme porukka, joka tekee omien mielihalujensa mukaan projekteja ja samalla tuo rahaa tiimille, koska niin vain on tehtävä, jotta osuuskunta pysyy toiminnassa. Totta kai pidämme hauskaa yhdessä, pystymme jakamaan vaikeitakin asioita keskenämme ja tuemme toisiamme, mutta silti olemme vasta alkutaipaleella.

Riley käsittelee äkillistä vastoinkäymistä nimellä Thunderbolt, se määrittää tullessaan sen pystyykö tiimi nousemaan aivan uusiin sfääreihin riippuen tavasta reagoida siihen. Usein vastoinkäyminen saattaa helposti lamauttaa täysin ja luovuttaminen tuntuu parhaalta ratkaisulta, mutta oikeilla keinoilla ja kovalla työllä siitä pääsee yli.

Kirjassa käsitellään myös termiä The Choke, siinä epäonnistuminen tapahtuu omien voimien yli- tai aliarvioimisen seurauksena. Huipulla on helppo luottaa ja yliarvioida omia kykyjä, sitten tapahtuu jotain johon ei ole varauduttu oikein ja vastaan tulee polvilleen tiputtava epäonnistuminen aivan puskista. Ihmisillä on myös huono tapa aliarvioida omia kykyjään, jolloin epäonnistuminen tapahtuu vaikka olisikin täydet mahdollisuudet onnistumiseen. Kilpailutilanteessa tärkeintä on tuntea vastustaja ja erityisesti itsensä vahvuudet ja heikkoudet niin hyvin kuin mahdollista, jolloin epäonnistumisen riski pienenee. Oman tiimin tilanteesta tulee olla hyvin tietoinen niin yleisellä kuin yksilökohtaisella tasolla huipulta tullaan meinaa hyvin nopeasti alas, jos tilannetta ei jatkuvasti tarkkailla. Tiimi on loppujen lopuksi niin vahva kuin sen heikoin yksilö, jonka vuoksi heidän kehittymistä ja kykyjä on erityisesti tuettava. Ei riitä että on valmis, vaan pitää olla valmistautunut.  Toisaalta junamallin mukaan, tulisi keskittyä vetureihin, jotka vievät tiimiä eteenpäin, koska lopulta ne vetävät häntäpäätäkin eteenpäin. En tiedä kumpi olisi fiksumpaa, mielestäni jokaiseen yksilöön tiimissä tulee keskittyä omalla tavallaan.

En millään tavalla aliarvosta tiimimme saavutuksia, olemme tehneet aivan huikeita juttuja jo nyt ja selvittäneet sisäisiä ongelmia hyvin aikuismaisesti ja rakentavasti. Tiedän tiimimme olevan oikea paikka minulle ja haluan tehdä työtä sitä varten. Olemme hyvää vauhtia pääsemässä pois Disease Of Me –vaiheesta ja muodostumassa oikeaksi tiimiksi, joka on matkalla kohti yhteistä visioita, joka samalla tukee jokaisen mahdollisuutta tavoittaa omat unelmansa. Mielestäni tiimin kehittymistä ei voi pakotetusti viedä eteenpäin, koska silloin tulos ei ole aito. Se millä on merkitys, on siinä mitä itse tuomme mukanamme tiimiin, kuinka kohtelemme toisiamme ja olemme mukana yhteisessä toiminnassa. Näistä ja kaikista muista pienistä ja suuremmista asioista muodostuu kehityksemme kohti huipputiimiä!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!