Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

The winner within

Kirjoitettu 27.05.14
Esseen kirjoittaja: Tomi Tajakka
Kirjapisteet: 3
Kirja: The winner within
Kirjan kirjoittaja: Pat Riley
Kategoriat: 4. Johtaminen, 4.2. Johjajan / valmentajan taidot ja työkalut, 4.3. Johtamisen ja organisaation kehittämisen työkalut, 4.4. Johtamisen haasteet, 5. Valmentaminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kirjan kirjoittaja Pat Riley, on erittäin hyvin Los angeles Lakersin peräsimessä menestynyt koripallovalmentaja. Kirjassa hän käy läpi aikakauttaan joukkueen valmentajana ja erilaisia vaiheita sillä matkalla. Kirja on ihan hyvä kuvaamaan erilaisia tiimin vaiheita. Toki on eroja siinä, millaisesta ja mihin tarkoitukseen kootusta tiimistä on kyse, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä voi varmasti hyödyntää lähes kaikkialla. Kirjaa lukiessa voi hiukan laittaa Amerikka-laseja silmille, mutta ei kirja mikään ihan yltiöpäinen sankaritarina kuitenkaan ole. Kirjassa kuvataan tiimin rakentamista ja sen vaiheita, ne jokainen varmasti osaa lukea kirjasta, mutta keskityn tässä kirjan herättämiin ajatuksiin ja huomioihin.

 

Valmentaminen ja johtaminen ammattina

On varsin yleistä, että urheiluvalmentajia pyydetään luennoimaan, kouluttamaan ja puhumaan työelämän puolelle. Osa tästä johtuu varmasti siitä, että urheiluvalmentajat ovat enenevissä määrin jonkinasteisia julkisuuden henkilöitä. Mutta osittain tämä johtuu varmasti myös siitä, että iso osa urheiluvalmentajista tietävät, mistä puhuvat. Ja tarkoitan nyt niitä valmentajia, jotka ovat asialle vihkiytyneet, kouluttautuneet ja osaavat oikeasti hommansa.

 

Karkeasti arvioituna uskon, että huippu-urheiluvalmentajilla on paljon suurempi tietotaito ja osaaminen, kuin yleisesti ottaen työelämän johtajilla. Toimiva johtaminen käytännössä -kirjassa nostettiin esille mielestäni erinomainen näkökulma; siinä korostettiin johtamista ammattina. Toki tämä seikka kehittyy myös työelämän puolella jatkuvasti, mutta väittäisin, että työelämässä ihmisiä on nostettu johtaviin asemiin usein entisten meriittien perusteella, vaikka ne ovatkin työntekijänä tienattuja. 30-vuotta tunnollisesti työnsä hoitanut työntekijä ei ole automaattisesti kykenevä toimimaan samalla alalla johtajana. Huippu-urheilussa tämä on mielestäni havaittu jo aiemmin. Juniorivalmennuksssa varmasti edelleen saattaa valmentajana toimia jonkun pelaajan isä tai vastaava, mutta tämä selittyy usein resurssipulalla. Kuitenkin esimerkiksi Suomeen on monen lajin kohdalla järjestelmällisesti rakennettu valmentajapolkuja, joita kulkemalla ihminen kehittyy siihen työhön, johon hän tähtää. Emme voi olettaa, että hyvät valmentaja- tai johtajataidot vain tipahtavat taivaasta ihmisen päähän. Näihin asioihin täytyy perehtyä ja niitä täytyy opiskella.

 

Kirjoitin tästä aiheesta siksi, että kirjan myötä käy hyvin ilmi se, että valmentaminen, kuten johtaminenkin, on ihmisten kanssa työskentelyä. On erikeen talousjohtajat ja muut, mutta se joka johtaa työntekijöitä tai valmentaa pelaajia, johtaa ihmisiä. Tämä ei ole mielestäni itsestäänselvästi yksinkertaista tai helppoa. Mikäli jokainen pelaaja tai työntekijä olisi täysin identtinen ja jokainen lähtisi liikenteeseen samalta viivalta, olisi homma huomattavasti helpompaa. Väittäisin, että urheiluvalmentajat ovat työelämän johtajia edellä siinä, että he ovat ammattitaitoisempia työssään. He osaavat johtaa ihmisiä, koska he ovat sen aiheen (valmentamisen) huippuammattilaisia. Jos ajatellaan vaikka NBA-liigaa, kaikki pelaajat ovat lajinsa ehdotonta huippua, toki pelaajamateriaalissa on eroja, mutta yksikään joukkue ei pärjää ilman hyvää valmentajaa.

 

Itsensä ja vertaisten johtaminen

Huippukunnossa kauden avaustreeneihin saapuva maailmanluokan pelaaja viestittää heti joukkuekavareilleen, että nyt lomat on lusittu ja kääritään hihat. Motivoitunut ihminen toimii esimerkkinä muille. Akatemialla puhutaan paljon itsensä johtamisesta. Urheilussa puhutaan paljon taiteilijaluonteista tai hukatuista potentiaaleista. Eivät ne, jotka ovat päässeet lajissaan maailman kärkeen, ole siellä sattumalta. Toki matkalle on osunut oikeita ihmisiä, tukijoita ja tapahtumia, mutta suurin osa on huipulla siksi, että ovat jaksaneet tehdä töitä sen eteen. He ovat lunastaneet oman potentiaalinsa. Monesti tämäkin täytyy opetella. Mutta kuitenkin kaiken alustana toimii motivaatio. Miksi teen jotain, johon minulle ai ole motivaatiota? Jos täytyy päivittäin pakottaa itsensä jonkin asian äärelle, niin onko se silloin elämän suurin intohimo? Hyvä vertaisjohtaja sytyttää muut omalla esimerkillään.

 

Jos joukkueen suurin tähti,työyhteisön taitavin tekijä tai yhtyeen tunnetuin persoona antaa jokaisena päivänä kaikkensa, se vetää muita mukanaan ja nostaa ryhmän kokonaistasoa huikean paljon. Taitava valmentaja tai johtaja osaa hyödyntää näitä yksilöitä. Tällöin kehoitus työntekoon tulee huomaamatta vertaiselta, ei hierarkiassa korkeammalla olevalta taholta. Jos ajatellaan Los angeles Lakersin tai kenen tahansa muun huippujoukkueen valmentajan tilannetta. Käsissä on muutamia lajin suurimmista tähdistä ja joitain maailman kuuluisimmista ihmisistä. En jaksa uskoa, että silloin käskyttäminen tai huutaminen hyödyttää yhtään mitään. Pelaaja löytää huippujoukkueen ja -palkan mistä tahansa. Työelämässä potkujen uhka pakottaa työntekijän tekemään oman tehtävänsä, mutta ei se kannusta kehittymään tai sitouta työnantajaan millään tavalla, päinvastoin.

 

Disease of me – Minätauti

Kirjan toinen luku käsittelee tätä aihetta. Kumpiko on tärkeämpi, minä vai joukkue? Yksikin liian keltaisellä aivonesteellä varustettu isoegoinen ihminen voi kaataa tai ainakin heikentää loistavan joukkueen. Pahempaa vielä, jos ensimmäisen menestyksen jälkeen tämä tauti iskee suurimpaa osaan joukkuetta. Kirjassa luetellaan seitsemän vaarallista merkkiä taudin lähestymisestä.

 

  • Inexperience in dealing with sudden success
  • Chronic feelingsof underappreciation
  • Paranoia ovar being cheated out of one’s fightful share
  • Resentment against the competence of partners
  • Personal effort mustered solely to outshine a teammate
  • A leadership vacuum resulting from the formation of cliques and rivalries
  • Feelings of frustration even when the team performs successfully

 

Nämä mainitut seikat, tai yksikin niistä, voi syödä joukkueen yhteissuoritusta ja muiden toimijoiden mahdollisuutta antaa kaikkensa. Yksikin minätaudista kärsivä jäsen, voi raahata muun joukkueen mukanaan. Joukkue tarvitsee sen jokaista jäsentä ja jokaisen panosta. Sama pätee motivaatioon; jokaisen täytyy olla motivoitunut toimimaan joukkueen eteen parhaan taitonsa mukaan, muuten se vaikuttaa koko joukkueen toimintaan. Ihminen on kuitenkin helposti sellainen, että jokaisen toiminta vaikuttaa jokaiseen. Itse tunnen tällä hetkellä olevani tiimimme heikoin lenkki ja nimenomaan motivaatiotasoni takia. En oikein tiedä, minne se on hävinnyt, mutta tiedostan sen, ettei tämä kauan voi näin jatkua. Olen ollut esimerkiksi treeneissä monesti vahva hankilö, johtuen paljolti siitä, että pidän keskustelusta ja opin sen avulla paljon. Nyt kun olen ollut täyttä tapettia treeneissä, olen huomannut sen vaikuttavan koko treenien ilmapiiriin. En millään tavalla pidä itseäni korvaamattomana, mutta huomaan heikon motivaatiotasoni vaikuttavan koko tiimiin ja se ei ole hyvä asia.

 

Valmentajamme huomio kirjasta

Keskustelimme taannoin treeneissä tästä kirjasta ja koska esseeni julkaisu on jo muutenkin venynyt, halusin lisätä tähän kappaleen valmentajamme huomiosta kirjan sisällöstä. Jossain vaiheessa tulemme siihen kohtaan, että jäsenen on joko oltava tiimissä, tai sitten lähdettävä siitä. Tämä pätee todella moneen asiaan ja erityisesti tiimimuotoiseen yrittämiseen ja oppimiseen. Jokaiselle on annettava mahdollisuus etsiä motivaatiotaan takaisin, etsittävä omaa polkuaan ja intohimojaan, mutta sillekin on rajansa. Ja kyseisen yksilön on nähtävä asian eteen vaivaa. Motivaation puute tai toiminnan mielekkyys ei voi olla tekosyy kuukausien vapaamatkustamiselle. Mikäli tiimin jäsen kokee näitä tunteita, on hänen tehtävä töitä asian suhteen ja jos ne edelleen vain jatkuva, on syytä miettiä, onko paikka tai tehtävä oikea. Olen itse miettinyt tätä paljon viime aikoina ja huomannut myös sen, että minun on pystyttävä kaivamaan itsestäni vastauksia näihin kysymyksiin, mikäli aion jatkaa tiimissä kesän jälkeen. Mutta kyseinen aihe oli mielestäni hyvä huomio valmentajaltamme.Tietyssä vaiheessa on pystyttävä päättämään; oletko tiimissä vai et?

 

Lopuksi

Kirja on mielestäni hyvä perusteos tiimityön ja tiimin johtamisen tueksi. On hauska huomata, kuinka paljon yhteneväisyyksiä urheilujoukkuessa ja tiimityöskentelyssä on. Ja varsinkin niiden johtamisessa on paljon yhteisiä tekijöitä. Molemmissa on lähtökohtaisesti kyse yksilöistä ja yksilön tukemisesta. Toisaalta molemmissa on kyse myös itsensä johtamisesta ja vertaisten johtamisesta. Kummassakin on tärkeää oikeat pelipaikat (vaikka tuo termi tiimimyössä onkin hieman imelä) ja vahvuuksien nostaminen esille. Lopulta yksilöiden vahvuudet nousevat esille ja tiimi potentiaaliselle tasolleen, kun tiimi toimii ja tekee töitä yhteisten arvojen, tavoitteiden ja sopimusten puitteissa.

Tomi Tajakka

osuuskunta Idealeka

Tagit: , , , , , , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!