Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiedän että en tiedä

Kirjoitettu 20.11.13
Esseen kirjoittaja: Emma Kautto
Kirjapisteet: 2
Kirja: Dialogi - Avain innovatiivisuuteen
Kirjan kirjoittaja: Jorma Heikkilä & Kristiina Heikkilä
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 8.2. Yrittäjänä kasvun taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

 

Jo pitkään on näin pinkkusyksynä korvissani kummitellut sana dialogi. Dialogi. Dialogiympyrä. Moni vanhempi tiiimiyrittäjä neuvoi lukemaan jonkin dialogia käsittelevän kirjan mahdollisimman pian opintojen alkuun. Niinpä minä otin vinkistä vaarin. Ja hyvä että otin. Jorma ja Kristiina Heikkilä onnistuivat avartamaan ainakin minun maailmani kirjallansa Dialogi – Avain innovatiivisuuteen.

 

Avain aluksi opin miten keskustelu ja dialogi eroavat toisistaan. Tavallinen keskustelu on arkipäivän vuorovaikutustilanne, joka useasti keskittyy jonkin kannan puolesta puhumiseen. Taitava keskustelu, joka on tavallisen keskustelun ja dialogin välimuoto, pyrkii tasavertaisuuteen ja käyttää hyväkseen yhteistoiminnallista, kyselevää sekä tutkivaa otetta. Taitavassa keskustelussa tehdään valintoja. Dialogissa valintojen luonne ja taustatekijät paljastuvat. Joskus erehdymme kutsumaan dialogiksi aivan tavallista keskustelua, joka eteni väittelyn tasolle.

 

Dialogi on vanha kommunikaation muoto. Sen tyypillisiä piirteitä ovat mm. avoimuus, rohkeus, kuuntelu, laaja käsitys todellisuudesta, psykologinen turvallisuus sekä itsensä ymmärtäminen. Avoimen dialogin saavuttamien on jokaiselle dialogiin osallistujalle oma henkilökohtainen oppimisprojekti, joka ottaa aikansa. Dialogikulttuuriin kasvaminen lähtee itsensä kohtaamisesta juuri nyt. Itsensä ymmärtämisen lisäksi on myös opittava ymmärtämään muita sekä keskustelun aikana tapahtuvia muutoksia niin itsessä kuin muissakin. Ymmärtäminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että asioista olisi oltava samaa mieltä. Mutta kun alamme oppia asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään miltä asiat hänen näkövinkkelistään näyttävät, olemme jo huomattavasti lähempänä avointa dialogia.

 

”Dialogin hienovaraisuus piilee juuri siinä, että jokaiselta jäseneltä edellytetään taitoa tutkia ja käsitellä asioita yhdessä muiden kanssa, vaikka omat käsitykset poikkeavat tarkasti kohteena olevista käsityksistä.” – Jorma & Kristiina Heikkilä

 

Mentaaliset mallit

 

Dialogiin ja sen toimimiseen vaikuttavat hyvin vahvasti meidän omat, henkilökohtaiset mentaaliset mallimme. Mentaaliset mallit ovat elämämme varrella syntyneitä psyykkisiä rakenteita. Mentaaliset mallit vaikuttavat mm. siihen millaisia havaintoja teemme, miten valikoimme käsiteltäviksi pääsevät ärsykkeet ja millaisen arvon kullekin ärsykkeelle annamme, sekä sen miten toimimme erilaisissa tilanteissa. Tämä todella herätteli minua. Ennen en ole täysin ymmärtänyt, että mitä niin hirveän vaikeaa dialogissa muka on, miksi se olisi nyt loppujen lopuksi niin haastavaa. Mutta nyt minusta tuntuu, että alan pikkuhiljaa hahmottaa, kuinka suuri ja kenties pitkäkin prosessi avoimeen dialogiin kehittyminen on. Kun 20 toisilleen ennestään tuntematonta ihmistä pistetään työskentelemään yhdessä sekä tekemään yhteisiä päätöksiä, ei asetelma todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. Dialogin toimivuuden kannalta onkin erittäin tärkeätä oppia arvostamaan kaikkien ryhmän jäsenten erilaisia omia kokemuksia ja tuntemuksia.

 

Mentaaliset mallimme ovat usein piilossa, emmekä välttämättä tiedosta niitä arkipäiväisessä ajattelussamme. Ne kuitenkin ”toimivat keinona antaa merkitys kohtaamallemme maailmalle”, ja usein jopa kiinnymme ja tarraudumme omiin mentaalisiin malleihimme. Silloin meidän on mielestämme helppo sanoa ja osoittaa, mikä nyt olisi oikein ja mikä väärin, emmekä tunne tarvetta kyseenalaistaa tai pohtia asiaa uudelleen. Meidän olisi kuitenkin aina muistettava, että myös muut tuntevat yleensä samoin esittäessään oman näkemyksensä asiaan. Kaiken uuden oppimisen ja muutoksen tapahtumisen edellytyksenä onkin usein se, että kykenemme uudistamaan mentaalisia mallejamme. Avoimessa dialogissa pyritään juuri paljastamaan jokaisen keskusteluun osallistuvan keskustelun aiheeseen liittyvät mentaaliset mallit sekä työstämään niitä. Dialogin tavoitteena on jokaisen mentaalisia malleja työstämällä tuottaa yhteinen mentaalinen malli, jonka jokainen keskusteluun osallistuja voi kokea omakseen.

 

Kuuntelemisen osa-alueet

 

Yksi dialogin tärkeimmistä ydinosaamisalueista on kuunteleminen ja sen eri tasojen hallinta. Monet pitävät, varmasti myös minä itse pidin aiemmin, kuuntelemisen taitoa niin itsestään selvänä, ettei sen kehittämiseen tarvitse kiinnittää huomiota. Kyllähän se taito siinä mukana kulukee. Monet kommunikaatioon liittyvät ongelmat syntyvät kuitenkin juuri siitä syystä, että kuuntelijat vähättelevät tai pitävät yksinkertaisina kuulemiaan asioita. Kuuntelutilanteissa olemme usein myös ennakko-oletustemme ja -aavistelujemme vankeja, mikä häiritsee tilanteen kokonaiskuvan hahmottamista. Minä saatan siis kiinnittää huomioni aivan eri yksityiskohtiin kuin vieressäni istuva toinen kuuntelija. Myös kuulemisella ja kuuntelemisella on vissi ero: kuunteleminen on kuullun selville saamista eli ymmärtämistä.

 

Samanaikaisesti tapahtuva moniulotteinen kuunteleminen mahdollistaa kollektiivisen informaation ja asioiden yhteisten merkitysten luomisen tiimissä. Tämä edellyttää jokaiselta keskustelun jäseneltä sitä, että hänen on opeteltava kuuntelemaan kolmella tasolla samanaikaisesti. Kyseessä on vaativa psyykkinen prosessi. Ellinor ja Gerard, joihin Heikkilät kirjassaan viittaavat,  ovat tehneet tasoista jaottelun:

1. Sinun on kuunneltava toisia. Silloin on selitettävä itselleen, mikä viestissä on tärkeätä ja merkittävää. Mikä laajentaa sinun käsitystäsi kysymyksessä olevista asioista?

2. Sinun on kuunneltava myös itseäsi. Sinun on kyettävä käymään omaa sisäistä keskusteluasi. Sinun on tavallaan myös kuunneltava omaa ääntäsi, kun puhut.

3. Sinun on edellisten lisäksi kuunneltava myös kollektiivista teemaa ja yhteistä tai jaettua merkitystä, joiden luomisprosessissa ryhmä jatkuvasti etenee. On myös kuunneltava niitä uusia merkitysten virtoja, jotka koko ajan pyrkivät esille.

 

Minulla itselläni on valtavasti kehityttävää kuuntelijana. Heikkilät nostivat esiin havainnon, jonka mukaan kuuntelijan pahin häiritsijä on hän itse. Olen huomannut tämän myös omalla kohdallani. Välillä annan ajatusteni harhailla liikaa, ja välillä huomaan että viimeiset viisi minuuttia koko keskustelusta ovat menneet minulta aivan täysin ohi. Toisaalta joskus taas pystyn keskittymään hyvin ja saan aiheista paljon irti. Olen yleisesti sitä mieltä, että annan itsestäni enemmän sekä minun on myös helpompi kuunnella kun keskustelen jonkun kanssa kahden kesken ja tai hyvin pienessä ryhmässä. 20 hengen ryhmään on välillä vielä tavallaan helppo hukkua. En myöskään tunnista omia mentaalisia mallejani, enkä sen vuoksi ehkä kykene ottamaan muiden näkemyksiä vastaan yhtä avoimesti kuin toivoisin. Kuuntelijana olen siis vielä aivan aloittelija.

 

Suspensio

 

Meidän tiimissämme on treeneissä tähän mennessä pyritty tekemään hyvin paljon erilaisia päätöksiä, mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja kaikkia tyydyttävästi. Kirjaa lukiessani kuitenkin törmäsin itselleni aivan uuteen käsitteeseen, suspensioon. Vapaasti muotoiltuna suspensio tarkoittaa avoimena tilanteessa kellumista. Dialogin toiminnan kannalta on tärkeää, että osallistujat opettelevat kritiikistä pidättäytymistä aluksi hetkellisesti ja myöhemmin pitkäaikaisesti. Suspensioon liittyy altistuminen kaikelle uudelle ja ennakoimattomalle, mitä kussakin tilanteessa tapahtuu. Suspension vastakohtana voidaan pitää judgement-käyttäytymistä, mikä tarkoittaa tilanteiden nopeaa sulkemista. Tilanteiden nopea sulkeminen haittaa avointa keskustelua, josta voisi muodostua uusien asioiden oppimistilanne. Dialogitilanteen kannalta olisi suotavaa pyrkiä lähes kokonaan eroon judgement-käyttäymisestä.

 

”Tilanteessta kellumista voidaan kuvata avoimeksi nykyhetkessä olemiseksi. Omat ja muiden ajatukset tarjotaan vapaasti tutkittavaksti ilman kritiikkiä tuoreitten perspektiivien tuottamiseksi. Taito hallita suspensioita auttaa meitä oppimaan itsestämme ja muista uusia asioita. Sen aikana voi yhdessä ihmetellä sekä oman että muiden käyttäytymisen vaikuttimia.” – Jorma & Kristiina Heikkilä

 

Jokainen varmasti tietää sen ikävän tunteen, kun keksimäsi idea hylätään. Heikkilät kuvaavat tunnetilaa osuvasti sellaiseksi, kuin joku olisi henkisesti murhannut sinut, vaikka kritiikin kohteena onkin ollut vain sinun ideasi, et sinä ihmisenä. Suspensio vaatii harjoittelua, jotta kykenemme asettamaan omia ajatuksiamme ja ajattelumallejamme yleisen tarkastelun ja kehittelyn kohteeksi. Se ei onnistu, jos harjoitamme judgement-käyttäytymistä, kritisoimme uusia ideoita emmekä kykene hyväksymään uusia tosiasioita.

 

Yleisesti dialogitilanteeseen sopivat parhaiten ihmiset, jotka hämmästelevät omaa tapaansa ajatella ja toimia. Kyetäkseen dialogiin on uskallettava tunnustaa tietämättömyytensä. Useissa keskustelutilanteissa suurin osa osallistujista tietää varmaksi, mitä he ajattelevat ja miksi. Tällainen varmuuden tunne ja sen ilmaiseminen voivat hankaloittaa dialogitilannetta ja viedä muilta jäseniltä uskallusta sanoa oma näkemyksensä asiaan.

 

”Mikä tekee sinusta niin samperin varman, että sinä olet oikeassa?” – Isaacs

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!