Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimi, Treeni, Minä, Me

Kirjoitettu 01.10.13
Esseen kirjoittaja: Samuel Saukkonen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Teamwork
Kirjan kirjoittaja: Juhani Tamminen
Kategoriat: Yleinen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimi, Treeni, Minä

Luin Juhani Tammisen Team Work kirjan. Taas uus yksi kirja menestykseen. Jokainen meistä haluaa tulla menestyneeksi jossain elämän alueella, vai mitä?
Tämä kirja onkin avain menestykseen ryhmätyössä. Itse herra aurinkokuningas paljastaa strategiat, joilla hän on saanut omat joukkueensa toimimaan. Ei väliä, onko tiimi sitten yritys, perhe, jääkiekkojoukkue vai projektiryhmä. Samat tiimityön ongelmat kohtaavat näissä ryhmissä.


Onko 8 tuntia treeniä viikossa ajanhukkaa vai oppia?

Haluankin oppia ymmärtämään miksi Tiimiakatemialla olemme suurissa osuuskunnissa. En aina ymmärrä, mitä järkeä 17 henkilön kanssa on keskustella ringissä 8 tuntia viikossa. Mietin monesti, miten voi olla niin s****nan vaikea saada päätöstä aikaan!? Turhaudun ja v***uunnun omaan tiimiini silloin. Mutta eihän se tiimi toimi, jos kaikki ajattelevat näin! Tämähän on pelkkää ongelmakeskeistä, ei tuloskeskeistä ajattelua!
Ehkä minunkin olisi korkea aika kasvaa ja ymmärtämään tämä asia.

Ajattelen helposti, että treenit ovat ajanhukkaa. Tiedän, että on paljon tehtävää ja tekemistä, mutta sitten 8 tuntia viikosta menee treeneihin. Mitä me sitten niissä treeneissä teemme? No mietimme vastauksia siihen, mistä saada liikettä ja mistä rahaa? Emmekä edes pääse mihinkään kunnon konkreettiseen johtopäätökseen. Näitähän molempia tulee töitä tehdessä, eikö vain?

Yllämainitulla tavalla minä helposti ajattelen. Onko tämä ajattelutapa sitten oikea? No ei todellakaan! Ensinnäkin töitä tekemällä saa rahaa. Ok juttu, jos haluaa olla kaupan kassalla vielä 50-vuotiaana. Kunnollinen oppiminen vaatii näitä haastavia tilanteita, mitä treeneissä sattuu nyt olemaan. Eikä todellakaan olla ainoa tiimi, vaikka sille helposti tuntuu. Ei tämä Tiimiakatemian opetustyyli ole turhaan muuttunut 21 vuodessa tähän kahdeksaan tuntiin treenaamiseen viikossa.

Muuten rakastan tiimiakatemialla tekemistä ja tekemisen meininkiä, mutta nämä treenit… Haluan oikeasti oppia ymmärtämään niiden tärkeyttä. Nämä ovat osa meidän oppimista. En halua, että ¼ Tiimiakatemialla kulutetusta ajasta menee hukkaan, jos en ymmärrä treenaamisen tärkeyttä!

Minkä takia juuri 8 tuntia? Käytetäänkö silloin 17 hengen + valmentajan aikaa oikein, kuin riitelemme muutaman euron ruokakorvauksista tunnin verran?
Viekö se tiimiä eteenpäin? Milloin opimme, vai opimmeko milloinkaan?
Paljon kysymyksiä, mutta loppupeleissä ihmisiä tässä vain ollaan.
Ehkä en ole vielä sisäistänyt tiimiyrittämisen tärkeyttä tai ole huomannut omaa, muiden tai tiimiyrityksen kasvua. Tässäkin tilanteessa yksi pinkkujen ristipölyttäminen avaisi varmasti omaa ajatustani! Olemme paljon kehittyneet, mutta emme vielä lähellekään täydellisiä.
Jos olisimme puhtaasti vain rahaa tekemässä, olisi miljoona muuta keinoa tienata enemmän mm. festareiden bajamajoja siivotessa. Siinä kyllä oppii hygienian tärkeyden, mutta oppiiko siinä näitä tärkeitä vuorovaikutustaitoja? Ehkä paskan kanssa. Paskalta se treeneissä istuminenkin välillä tuntuu. Mutta, jos on aina on liian helppoa, ei asiat etene yhtään mihinkään! Pitää olla paskaa välillä, että voi olla sitten superkivaakin!

Käy kaukana, jotta voit nähdä lähelle

Olenkin nyt Tiimiakatemian synttäreiden johdosta haastatellut useita menestyneitä Tiimiakatemialta valmistuneita alumneja. Heistä huomaa, että meistä Tiimiakatemialla tulee oikeasti kovia tekemään töitä! Ehkä se vain vaatii useita kireitä otsanahkoja, pitkiä päiviä, vitutusta, iloa ja tekemisen meininkiä, että meistä oikeasti tulee myöhemmin niitä kovia duunin tekijöitä. Kyllä täältä saa vain semmoiset sosiaaliset taidot, missä mistään muusta ”koulusta” saa. Se on ainakin ihan varmaa.

Ehkä treenien tärkeys korostuu vasta sitten, kun opimme tiimissämme pitämään laadukkaita treenejä, joissa parempaa dialogia, selkeä johtajuus ja ohjelma. Mutta, jotta päästäisiin tähän tilanteeseen ei auta vain odotella ihmettä. Jokaisella meistä on vastuu viedä omaa tiimiämme eteenpäin. Emme halua olla surkeassa tiimissä Mittavalaiset, emmehän?!?

Alan vasta nyt ymmärtämään, mikä on Sengen vauhtipyörä ja mitä merkitystä sillä on tiimissämme.
Jotta koko tiimi saataisiin toimimaan kunnolla, on lähdettävä pienistä pyöristä, eli meistä tiimiläisistä.
Miten sitten voisin henkilökohtaisesti omalta osaltani kantaa vastuun ja viedä Mittavaa eteenpäin?

Minustako valmentaja?

Minua on henkilökohtaisesti ruvennut kiinnostamaan valmentava johtaminen. Haluan tulla positiiviseksi, suoraksi, hieman jopa röyhkeäksi valmentavaksi johtajaksi, joka osaa viedä asioita eteenpäin ja saa ajatuksen liikkeelle.  En pidä ollenkaan mukatärkeiden auktoriteettien johtamistyylistä, missä alaiset eivät ajattele omilla aivoillaan. Haluankin tulevaisuudessa kehittyä valmentavaksi, innostuttavaksi johtajaksi, joka saa oman työryhmänsä syttymään. Mielestäni Juhani Tamminen on hyvä esimerkki tähän. Ja tulevasta Junior Team Coach –koulutusohjelmasta tulee varmasti olemaan hyötyä.

Henkilökohtaisesti pidän työskentelyistä pienissä ryhmissä, noin 3 – 5 hengen. Mielestäni paras tilanne on se, missä yksi selvä projektipäällikkö, joka ottaa päävastuun. Toimiessaan hän on kuitenkin samalla tasolla kuin muut. Haluan oppia itse mestariksi ryhmätyössä, koska mikään ei ole niin hajottavaa, kun huonosti toimiva projektiryhmä.

Miten sitten saadaan unelmaprojektirymä kasaan?

Kaikkien joukkueiden perusta on yksilö. Elämässä on vain muutama asia, joihin todella maksimaalisesti voimme itse vaikuttaa, minkä suhteen me kaikki olemme päätöksentekijöitä. Muutama asia, joista jokaisen meistä on kannettava vastuumme. Se olen minä tai sinä itse. Ilman tätä vahvaa ”minää” emme pysty koskaan olemaan hyviä joukkuepelaajia.

Siksi ajattelu on vielä omalla tasolla liian helposti:  minä, minä minä… me:n sijaan.
Se johtuu tasan tarkkaan siitä, etten ole vielä siellä, mihin haluan päästä. Minulla ei nimittäin riitä keskitason suorittaminen. Minua henkilökohtaisesti vituttaa, jos olen jossain alueella vain keskiverto. Mieluiten paras tai ei ollenkaan. Toisen mielestä hyvä suoritus on minulle se vituttava keskiverto.
Tykkään jakaa tietoa, eli päteä vasta sitten kun olen oikeasti jossain hyvä. Joten omalla kohdalla voin vasta sitten siirtyä täysin me-ajatteluun, kun olen oikeasti hyvä ja tiedän pärjääväni tekemisissä keskivertoa paremmin.

Oma sisäinen joukkue

Jokaisella meistä muodostuu oma henkilökohtainen sisäinen joukkue itsessämme. Omilla ominaisuuksillaan, iloillaan ja murheillaan. Juhani Tammisen mielestä sisäinen joukkue koostuu kolmesta palasesta:

Vartalo

Vasta armeijan jälkeen oma terveys on alkanut kunnolla vasta kiinnostamaan. Huomaankin, ettei tässä elämässä olla kuolemattomia. Sillä on oikeasti väliä, mitä paskaa sitä kurkusta alas tungemmekaan. Kyllä sitä huomaa olevansa väsynyt, jos muutaman päivän on olutta tissutellut ja ruokavalio koostunut lähinnä juustonaksuista ja lähipizzerian kebabannoksista. Siinä kun väsymys painaa ja maha pömpöttää, ei ole ihme, jos myyntityö ei luista tai ajatus ei kulje.

Juhani Tamminenkin sanoo, laatu ennen määrää. Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt elämässäni noudattamaan 5 + 2 sääntöä. 5 terveellistä päivää viikossa ja kaksi sikailupäivää. Vihaan tasapaksuutta asioissa. Minusta on mukavaa urheilla se 5 päivää viikossa ja laittaa siihen lautaselle puolet salaattia. Sitten kun nämä arkipäivät ovat kasassa, vedetään niitä pitsoja ja oluita viikonlopun yli niin, ettei viikkoon tee mieli mitään epäterveellistä. Tämä 5 + 2 sääntö toimii. Tulokset ovat kokoajan pelkkää plussaa. Enkä anna astmankaan olla mikään tekosyy. Jos ei henki pihise, piippua poskeen.

Pää
Menestys on omien rajojen rikkomista. Aivan kuten oman vartalomme hoidossa myös päämme huoltamisessa on asioita, jotka ratkaisevasti vaikuttavat tapaamme elää. Jotta voisimme positiivisesti kulkea kohti rajojamme, pitää hallita ajatuksiamme.

Tamminen suosiikin muutamaa elämänohjetta, joilla ruokkia jatkuvasti päätämme.
– lue säännöllisesti kirjoja kaikilta elämänalueilta,
– Lue kirjoja aina kuin se on mahdollista,
– Tee niistä muistiinpanoja ja mieti hetki lukemisen jälkeen, minkä lukemasi anti on pelkistettynä tämänhetkiseen elämääsi,
– tavatessasi uusia ihmisiä pysähdy illalla ennen nukkumaanmenoa minuutiksi ja mieti, mitä kyseiseltä ihmiseltä opit ja mikä jäi päällimmäisenä mieleen.

Luettuani nämä ohjeet, tajusin, että me tiimiakatemialla oikeasti käytämme näitä menestyjien toimintatapoja! Huh huh, ei tässä ole enää mitään epäselvää. Sama fiilis tuli NBF:ssä, useissa kirjoissa ja ihmisiä haastateltaessa. Ei ole enää muita vaihtoehtoja kun luottaa prosessiin!

Sydän
Jotta voisit olla menestyksekäs joukkuepelaaja, pitää sinulla olla sydäntä – nykypäivän termeillä tunneälyä. Hyvän joukkuepelaajan perusta lepää juuri sosiaalisessa tietoisuudessa. Hyväksyn itseni eli omaan itsekunnioitusta. Kun tämä on kunnossa, voin kunnioittaa muita ja hyväksyä heidät sellaisena kuin he ovat.

Kun kunnioittaa itseään, kunnioittaa tiimikavereitaa. Kun molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan syntyy luottamus. Unelmatilanne olisi, kun saisimme kaikki 17 jäsentä kunnioittamaan toisiaan.

Loppusanoiksi sanonkin, että Mittavalaiset: nyt se oma toiminta kuntoon, niin saadaan pienillä pyörillä se MITTAVA pyörä pyörimään ja kovaa! Poistetaan se kitka välistä ja laitetaan öljyt tilalle!

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!