Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia

Kirjoitettu 09.12.13
Esseen kirjoittaja: Tiia Lappalainen
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Luin valmentajamme Timo Lehtosen kirjan Tiimiakatemia muistaakseni Tiimiakatemian perimmäisen olemuksen. Kirjassa oli osuva kuvaus siitä kuinka kummallinen paikka Tiimiakatemia onkaan: joku voi sanoa sitä litteän organisaation paradigmaksi, toinen väittää tämän olevan täynnä yhteisön voimaa ja kolmas sanoo Tiimiakatemiaa aivopesulaksi. Näkökulmia on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Tärkeintä on mielestäni muistaa se, että Tiimiakatemia on pohja tiedon luomiselle, jakamiselle ja reflektoimiselle niin itsekseen kuin yhdessä.

Kuten tiimiyrityksistäkin huomaa, Tiimiakatemialla tyyli on vapaa, tärkeintä on oppiminen, itseohjautuvuus, tiimin tuki ja kurinalainen toiminta. Lähdenkin reflektoimaan Osuuskunta Mittavan puolitoistavuotista taivalta esseessäni.

 

Syksy 2012

Tuntuu kamalan vaikealta muistella puoli vuotta sitten tapahtuneita asioita ja analysoida itseni sijaan kokonaista tiimiä. Paljon on tapahtunut jo puolen vuoden sisään henkistä kasvua, taitojen oppimista ja tiimiyrityksen yhteistoiminnassa. Mittavan alkumetreiltä muistuu mieleeni 19 henkilön sekalainen poppoo. Ensimmäinen kunnon muistikuva meistä Mittavana on ensimmäiset treenit valmentajiemme Letimin ja Heikin sekä vuokratiimiliideri Tiian kanssa. En muista ikinä niin pitkiä hiljaisia hetkiä kuin meillä oli. Muutama henkilö koetti pitää älämölöä koko ajan ja loput olivat sitten aivan hiljaa. Nykyään kaikki hölöttävät täyttä päätä ja niitä hiljaisia hetkiä kaivattaisiin.

Roolitukset ovat muuttuneet puolessatoista vuodessa. Ne hiljaisimmat ovat nykyään treeneissä paljon enemmän äänessä. Silloin kun he puhuvat, kaikki kuuntelevat heitä. Kirjassa Lehtonen kirjoitti osuvasti siitä, että jokaisesta tiimistä löytyy varmasti ”mestareita”, joilla on muita enemmän tietoa ja kokemusta tiimeistä, työelämästä ja yritystoiminnasta. Heistä tulee tiimin alkuvaiheen epävirallisia asioiden ja mielipiteiden johtajia, mutta heistä ei välttämättä koskaan tule tiimiliidereitä tai johtoryhmän jäseniä.

Niin kävi meillekin. Semmoiset henkilöt, jotka ottivat alussa enemmän roolia ja loivat mielikuvia pätevästä ammattilaisesta ovat nykyään paljon kauempana tiimin kehästä. En näe tiimin eteenpäin viejinä. Täytyy tunnustaa, että poikkeuskin mahtuu joukkoon, nimittäin meidän Anu. Muistan, kun näin hänet ensimmäisissä treeneissä, totesin mielessäni etten tule hänen kanssaan toimeen. Noin vahvoja mielipiteitä omaava nainen ja suorakin vielä. Puolitoista vuotta, jotka olen Anun kanssa viettänyt ovat todistaneet, että olemme samanlaisia toimintatavoiltamme ja luotan sekä arvostan häntä todella paljon. Ensivaikutelmat johtivat harhaan tässä tapauksessa  pahemman kerran.

Mittavan ensimmäinen puoli vuotta meni tiimiytyessä. Meillä oli Jyp- Akatemian kioski, joka hitsasi porukkaa mukavasti yhteen. Lisäksi perustimme surullisen kuuluisan Mymmeli kahvilan. Sen myötä talon sisäiseen elämään pääsi kiinni mukavasti. Projekti ei kuitenkaan ollut rahallisesti kannattava ja ensimmäisen puolen vuoden jälkeen se haudattiinkin. Yhteisprojektien myötä aloimme tutustua vähän paremmin toisiimme ja luoda yhteistä pössistä.

Ensimmäisenä yhteisenä syksynä päätimme tiiminä lähteä Hollantiin koko porukalla. Näin olisimme Tiimiakatemian historian ensimmäinen kokonainen tiimiyritys, joka tekisi yhteisen ulkomaan reissun.

Voitontahtoisena porukkana päätimme tarttua haasteeseen ja halusimme tehdä historiaa. Oppimisprojektien sijaan keräsimme rahaa erilaisilla kädet paskaan duuneilla: flaikun jakoa, pussitusta, Jyp- Akatemiaa jne. Saimme yli kymppitonnin tienattua ja ostettua liput Hollantiin.

Samoihin aikoihin valitsimme ensimmäisen johtoryhmämme, jonka johtoon tuli pitkän ”taistelun” jälkeen Teo. Teo oli positiivisen pössiksen tuoja ja yhteinen sävel sujui hänen kanssaan kaikilta. Teon kanssa tiimiliideriydestä kamppailleesta Timosta tuli meidän asiakaspäällikkö. Hiljainen, mutta määrätietoinen kaveri tuo Timo. Hän loi hyvät puitteet asiakkuuksienhallintaan ensimmäisen vuoden aikana.Pienestä ja siihen aikaan kovaäänisestä Sinistä tuli Mittavan sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä vastaava henkilö.

Ensimmäinen suurempi soppa syntyi tiimissä talouspäällikköä valittaessa.  Anun oli ainoa ehdokas, mutta hänen persoona ei miellyttänyt kaikkia ja se sekoitettiin päätöksen tekoon. Olimme tilanteessa, kun henkilö ja pätevyys menivät osalla Mittavalaisista sekaisin pahemman kerran.Totta on ettemme  tule pitämään kaikista ihmisistä ikinä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen liike-elämässä. Tunteita herättäneestä tilanteesta huolimatta Anusta tuli meidän talouspäällikkö ja hän hoitikin pestinsä erinomaisesti. Näin jälkikäteen asia on käsitelty ja erimieltä olleet osapuolet ovat väleissä.

Joulukuu koitti Mittavassa ja kauan odotettu matka Amsterdamiin alkoi. Kaikki pääsivät Hollantiin 3000€ lippu skandaalista huolimatta. Useat meidän tiimissä pitävät Amsterdamin reissua ja siellä pidettyjä kehäteorioita henkisesti raskaina. Monen mielestä Mittavan suunta muuttui Hollannin reissun jälkeen.

Henkilökohtaisesti en pitänyt reissua siinä mielessä raskaana.  Mutta ymmärrän, että monelle kehäteoria oli henkisesti uuvuttavaa. Monelle se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun saa palautetta ja rakentavaa sellaista, vieläpä väsyneenä ja vieraalla maaperällä.

 

Kevät 2013

Hollannin reissusta palattuamme olimme puhki tiiminä. Emme tienneet mitä tehdä nyt, kun päämäärämme Hollannin reissu oli takana. Jatkuvia projektejakaan ei ollut. Päätimme odottaa hartaasti joululomaa. Samoihin aikoihin ensimmäiset kaksi tiimin jäsentä päätyivät lopettamaan Tiimiakatemian.

Kevät oli raskainta akatemian aikaa monelle meistä. Porukka haki muihin kouluihin, sillä he eivät olleet aivan varmoja onko Tiimiakatemia se heidän juttunsa.

Tiimiläisten luonteet alkoivat paljastua ja kuherruskuukausi oli ohi. Klikkejä syntyi ja yhteisymmärrystä ei aina syntynyt. Suoraankaan ei uskaltanut puhua, ettei vaan muut loukkaannu tai leimaa mua tietynlaiseksi. Näin jälkikäteen huomaan vasta vastakkainasettelun jyyrät vastaan tunteikkaat. Kevättalvella tilanne kärjistyi. Eräät meidän tiimin jäsenet eivät uskaltaneet tulla Tiimiakatemialle, sillä he pelkäsivät niin kovasti jyyriä henkilöitä. Jyyrät osasivat tarttua emotionaalisten ”heikkoihin” lenkkeihin ja satuttaa heitä todenteolla.

Osalla meistä sen sijaan meni lujaa koko kevät.  Oli tulossa Sopivan liikettä ja kesäprojekteja. Ne edellä mentiin pääkolmantena jalkana. Itse kuuluin heihin. Tiimi jakautui kahtia: niihin joilla meni lujaa ja niihin jotka eivät tienneet onko tämä se minun juttu. Johtoryhmä ei osannut puuttua tilanteeseen millään tavalla, sillä he harjoittelivat omia roolejaan.

Mittavana emme kyenneet tekemään tavoitteita, sillä visiota ja missiota ei syntynyt ja toinen matka olisi ollut suurimman osan mielestä liian raskas. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt käydä oppimissopimukset läpi yhdessä.  Tiimiakatemia kirjassa sanottiin osuvasti: ellei tiimiläiset kerro tunteistaan muille, niitä ei voida käsitellä, eikä tiimi voi löytää yhteistä tietä eteenpäin.  Oppimissopimuksien myötä olisimme saattaneet löytää yhteisen tavoitteen tai ainakin oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin. Turha sitä on nyt kuitenkaan jossitella.

Toinen asia minkä tiimin ulkopuoliset ihmiset ovat todenneet, on meidän sekava ja puutteellinen dialogi. Dialogi on oiva väline ajatella yhdessä. Perussäännöt ovat yksinkertaiset: kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan. Vain yksi puhuu kerrallaan ja kuunnellaan mitä toisella on sanottavana. Tämän muistaminen tuntuu olevan itsellenikin päivittäin haastavaa, mutta se kehityy vain kovalla treemisella.

Minusta tuntuu, että kaikki koimme Mittavassa ettei mikään riitä Tiimiakatemialla tai tiimiyrityksen sisällä. Pitää sitoutua ja luottaa toisiin puolivieraisiin ihmisiin. Kaikki aika menee Tiimiakatemialla eikä omaa aikaa juurikaan ole. Lainatakseni jo valmistuvaa tiimiyrittäjää Vili Niemistä: Aina on tehtävä enemmän, sitouduttava entistä kovempaan harjoitteluun, on oltava valpas ja nostettava suoritustasoaan.

Tervetuloa valetiimi Mittava!

Tiimiakatemian kirjan mukaan valetiiminä tunnemme yhteenkuuluvuutta. Kaikki eivät uskalla paljastaa omia tunteitaan ja kertoa oikeasti, mitä ajattelevat. Kaikki eivät ole sitoutuneet tiimin yhteisiin pelisäänteihin: treenimyöhästelyt, kirjapistetavoitteet eivät täyty jne. Muutama tiimiläinen väittää, ettei usko koko tiimitoimintaan. Se on heidän mielestään tehotonta, joten he ovat ryhtyneet tekemään töitä yksin ja keksivät tekosyitä olla osallistumatta tiimin työskentelyyn.

Arkipäivää meille oli keväänä ja vielä tänäkin syksynä tiimin laiminlyönti ja toisten tiimiläisten halveksinta. Treeneistä myöhästeltiin toistuvasti ja treenitilaan tultiin pokkana vaikka ovi oli jo kiinni. Itsekin tunnustan, etteivät kaikki välikirjapistetavoitteet ole täyttyneet, ”sillä ne ovat vain suuntaa antavia”.

Olen periaatteiden nainen, siksi minua harmittaa suuresti myöhästelyt treeneistä, jotka ovat harvinaista ja kehittävää aikaa yhdessä koko tiiminä.  Toisaalta voimme kaikki katsoa peiliin, sillä emme ole nostaneet kissaa juurikaan pöydälle vaan hyssytelleet ja olleet sallivia toisiamme kohtaan. Seläntakana sitten mäkätämme toisiemme käytöksestä.

Kevät kuitenkin koitti ja kaikki hajaantuivat omien kesäprojektien tai kesätöiden pariin. Oli aika ottaa happea itseksemme.

 

Syksy 2013

Kesä hujahti silmissä ja oli aika kokoontua yhteen ja vaihtaa kuulumisia. Kaikilla tuntui olevan uutta puhtia toimia, mutta silti kesän väsymys painoi meitä kaikkia.

Tuntui ettei kenelläkään ollut hajua, mihin suuntaan jatkaisi. Henkilökohtaisesti syksy oli raskainta aikaa itselleni. Mitä tahansa sitä teki, niin kaikki epäonnistui, eikä mitään kehitystä tapahtunut. Motivaatio oli monelta hukassa. Treenejä ei suunniteltu kunnolla eikä niissä oltu paikalla.

Olemme huomanneet vasta nyt kuinka tärkeää on suunnitellut treenit huolella. Tiimiakatemia kirjassa korostettiin, että treeneille tulee laatia agenda etukäteen käsiteltävistä asioista. Ja suurin haaste mikä ei vielä meillä toteudu on se, että aikaa on jätettävä myös vapaalle ja rakentavalle dialogille.

Tänä syksynä on korostunut, että meillä ei ole yhteistä päämäärää mitä kohti mennä. Sitoutuminen tiimiin ja sen tavoitteisiin on riemullinen haaste, mutta vielä haastavampaa on sitoutua tiimiin, jolla ei ole tavoitteita. Meiltä on lähtenyt erinäisistä syistä kolme henkilöä ja neljännenkin henkilön kanssa tilanne on vaakalaudalla.

 

Mielestäni on kuitenkin tärkeä laatia tavoitteet ja sitten katsoa kuka todella sitoutuu yhteiseen päämäärään. Niemisen Vili totesi mielestäni hyvin: ei kannata lähteä, ennen kuin on sovittu yhteiset pelisäännöt ja tavoitteet, joihin jokainen sitoutuu 100 %:sesti

Toisaalta Vilin mielipide saa minut kapinoimaan, sillä Mittava on paaponut ja mennyt muutaman tiimiläisen mielenilmauksien mukaan. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että erään tiimiläisen epävarmuus ja sitoutumattomuus Mittavaan on ainoa este meitä kasvamasta potentiaaliseksi tiimiksi. Potentiaalisesta tiimistä alkaa tuntumaan, että lopullinen tiimi on kasassa ja tällä porukalla jatketaan loppuun saakka.

Ensimmäisen johtoryhmän vuosi on takana ja uusi johtoryhmä on valittu. Johtoryhmän valinnassa nousi pinnalle se, että haettiin ”kovien arvojen” ja tuloksellisuuden kannattajia. Nyt kaivataan tavoitteita ja tekemisen meininkiä. Tulevana tiimiliiderinä tiedän, että meille johtoryhmänä on haaste toimia yksiin hyvin, sillä edellinen johtoryhmä suoritti jokainen yksin tonttiaan vailla kiitosta ja haastamista tiimiltä ja toisilta johtoryhmäläisiltä. Toinen asia, minkä uskon muuttuvan on Mittavan tapa olla haastamatta johtoryhmää ja toisinpäin.

Viimeisen kuukauden aikana olemme Mittavana kaivanneet tavoitteita. Kuka ottaa johtajuuden missäkin? Sen lisäksi koen, että suurin osa kaipaa yksilön tietä kehittäviä projekteja tulevaisuus mielessä. Mielestäni on hetki muistuttaa mieleemme Tiimiakatemian arvot ja 10 ohjetta tiimiyrittäjälle. Toteuttamalla ohjeita niin vapaa-ajalla kuin Tiimiakatemialla päivittäinen elämä olisi paljon yksinkertaisempaa.

 

TA:n arvot :

  1. Ihmissuhteet, kumppanuuksien rakentaminen ja ylläpito
  2. Tiimiyrittäjyys. Jatkuvat treenit ja yhdessä tekeminen. Valmennamme itseämme oman työpaikkamme luomiseen. Verkostossa on voimaa. Tunnemme ja ymmärrämme vastuumme ympäristöstämme ja autamme toisiamme.
  3. Jatkuvat kokeilut ja jatkuva uuden synnyttäminen.
  4. Tekemällä oppiminen ja käytännönläheisyys.
  5. Matkustaminen/ kansainvälisyys.

Määpäärä: Jokainen tiimiyrittäjä tekee mymmin omien projekteista tulevien varojen ja Tiimiakatemian KV verkoston avulla.

 

10 ohjetta tiimiyrittäjille:

  1. Tee aloite, löydä ratkaisu.
  2. Opi hallitsemaan kaaosta. Se on ensimmäinen askel luovassa prosessissa.
  3. Uskalla kokeilla. Tee virheitä ja opi niistä.
  4. Kohdista energiasi ratkaisuihin, älä ongelmien murehtimiseen.
  5. Tee parhaasi ja aseta tavoitteesi korkealle.
  6. Näe mahdollisuuksia, älä esteitä.
  7. Ymmärrä erilaisuus ja ole rohkeasti oma itsesi.
  8. Hymyile, nauti ja heittäydy.
  9. Ole nöyrä ja luo menestyksesi aina uudelleen.
  10. Kunnioita kanssaihmisiä ja hyödynnä Tiimiakatemian sisältä löytyvä kokemus ja taito, älä keksi pyörää uudelleen.

 

”Matka mestaruuteen on pitkä ja kivinen, mutta jos jokainen tiimiläinen kehittyy tiedoiltaan ja taidoiltaan vaikka vain pienen askeleen koko tiimin suoritus paranee merkittävästi.”

-Vili Nieminen-

 

 

Tiia Lappalainen

Osuuskunta Mittava Innovations

tiia@mittava.fi

 

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!