Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia

Kirjoitettu 16.12.13
Esseen kirjoittaja: Teo Tarri
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4.1. Johtavat ajatukset

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Minä tartuin tiimivalmentajamme Timo Lehtosen kirjoittamaan kirjaan Tiimiakatemia. Mietin ennen aloittamistani jo viikkoja aiemmin millainen kirja tämä käsissäni pyörivä tiimiyrittäjyydestä kertova kirja mahtaa olla. Se varmasti aukeaisi minulle, mutta olisiko se sittenkin kohdistettu TA:n ulkopuolisille hämmästelijöille, ja jokaiselle niille meidän tutullemme, joka huuli pyöreenä kuuntelee sepustuksiamme Tiimiakatemiasta. Kirja oli pikainen lukea ja sisälsi paljon tuttua toisen vuoden tiimiyrittäjälle. Kirja kuitenkin pysäytti minut toistuvasti miettimään tiimiäni, sitä iloista ja ahdistavaa arkea, jota elän ja josta niin kovasti nautin. Huomasin lukiessani kuinka paljon asioita olen oppinut ja kuinka paljon olen ehtinyt jo ikään kuin unohtamaan tai ottamaan jopa osaksi elämäntyyliäni. Tässä sitä minäkin olen, Tiimiakatemian näkymätön leima otsassani.

Kirjassa kerrottiin monipuolisesti Tiimiakatemiasta, tiimeistämme ja tiimiläisistämme. Siitä kuinka meillä opiskellaan ja millainen historia oppilaitoksena tällä tiimiyrittäjyyteen tähtäävällä huippuyksiköllä on. Tekstissäni aion paneutua erityisesti meidän omaan tiimiimme ja kirjan herättämiin tuntemuksiini minussa ja meidän tiimissämme.

 

Piirileikki itseensä

Tiimissä työskennellessä pitää ymmärtää, että tiimiläisten kehät, joita Peter Senge kirjassaa The Dance of Change kutsuu yksilön kehiksi, pyörivät aina eritahtia. Niiden nopeutta säätelevät oppimiskyky, oma tuloksellisuus sekä sitoutumisen taso, johon vaikuttaa arkielämän murheet ja sattumukset. Oppimiskykyyn Tiimiakatemialla mielestäni vaikuttavat pitkään omat miellemallit koulumaailmasta, oppimisesta ja opettamisesta. Niitä on jouduttu murtamaan vielä hieman vielä toisena vuotenakin. Olen itse oppinut NJL-koulutusohjelmassa kyseenalaistamaan nykytilanteen ja kyseenalaistamaan itseni. Tunnen olevani paljon vapautuneempi ja enemmän oma itseni kuin aikaisemmin, esimerkiksi vielä vuosi sitten. Olen saanut itseluottamusta ja rohkeutta.

Klikit hankaloittavat negattivisten jännitteiden purkamista. Tiimiliiderinä minun on ollut haasteellista käsitellä tiimiläisten välisiä asioita, koska niitä on haluttu tuoda tiimin käsiteltäviksi. Murjutetaan vain, että meidän pitää käsitellä asiat. En ymmärrä mikseivät asianomaiset itse voi tehdä sitä ja helpottaa omaa ahdistustaan. Mielelläni auttaisin ratkaisemaan tilanteita, mutta leimahdusherkimmillään nämä purut ovat juuri reeneissä. Uskon, että yhä toisena vuotena tiimissämme on henkilöitä, joilla Mittavan kehittyessä, on yhä vaikeuksia itsensä kanssa. He ponnistelevat päihittääkseen toisen tiimikaverin tai paheksuvat toisten pätevyyttä. Tässä tilanteessa tiimiläinen sairastuu The disease of me – epäilyyn itsestään. (Pat Riley)

Kuten annan ymmärtää, kaikki kehittyminen lähtee itsensä tarkastelusta ja itsensä kyseenalaistamisesta. Siitä, että tarkkailee objektiivisesti omaa tilaansa eikä ole huomion tai kehujen perään. Yksilön kehät kulkevat eri vauhtia, jotkut surraavat menemäät vauhdikkaammin kuin toiset. Elämä yksilön kehällä on kuin hamsterin juoksu. Päämäärällisyys ja päättömyys saavat meidän juoksemaan entistä kovemmin, mutta kukaan ei jaksa loputtomiin, kaikkien on välillä hörpättävä kulaus raikasta vettä.

 

Karusellissa on pakko jarruttaa kun alkaa yököttämään…

Yksilön kehä hidastuu myös tiiminkehityksen aikana. Erityisesti aina silloin kun breikkaaminen kestää kauan. Vie aina aikansa ennen kuin ihmiset voivat nähdä taakseen ja huomata mitä he ovat jättäneet tekemättä ja mikä mieltä rassaa. Mittava on kärsinyt pitkistä aavikkovaiheista jo useamman kerran. Niille on vaikea keksiä yhtä syytä tai ratkaisukeinoa. Yksi niistä on tiimiä sitova voima The Core Covenant (Pat Riley). Olemme tiiminä ohittaneet tämän vaiheen jo, koska olemme olleet toisen vuoden syksyn mittaan valmiita yhteiseen sopimukseen, tai paremminkin päämäärään. Kolme henkilöä on toisena vuotena jättänyt tiimin ja joulun alla elämme viimeistä murrosta. Tammikuussa olemme kaikesta huolimatta valmiita harppaukseen ja visioon, päämääräämme tiiminä. Olemme mehustelleet ajatuksille ja osa olisi tahtonut täpityksen ja NBF-reissun lisäksi vielä suuremman tavoitteen. Isomman kuvan niin sanotusti. Olemmehan valmiit sille.

 

… ja uudestaan vauhtiin vaan, onhan se pyöriminen niin kivaa!

Olemme sahanneet tiiminä salamaniskujen tavoin ylös ja alas. Siinä salamoinnin keskellä Lehtosen kirjan mukaan parhaiten sään tyynnyttävät suoraan puhuminen ja toisen kunnioittaminen. Ainahan salamat iskevät, mutta mitä me teemme? Avaammeko salamoinnin jälkeisen sateen alkaessa sen keltaisen sateenvarjon ja menemme yhdessä sen alle suojaan? Kirjassa jatketaan: ”Ennustuksilla on tapana toteutua, sillä me muotoilemme itse tulevaisuutemme ajattelemalla ja visualisoimalla sitä.”

 

Kaiken keskellä olemme tiimiytyneet mielestäni hyvin, olemme aidosti kiinnostuineita muiden tekemisistä ja jaksamisesta. Olemme lisäksi onnistuneet säilyttämään yhden kaikkein tärkeimmistä – tiimihengen ja hauskuuden. Vaikka emme aina maailmaan positiivisimpia olisikaan, osaamme pitää hauskaa ja hurvitella reeneissä ja sen ulkopuolella. Olemme tiimi! Tukahtumisen vaihe on meillä Mittavassa käsillä. Lehtosen kirjan mukaan tukahtuminen on usein henkilökohtaisesti aiheutettua. Siihen liittyvät myös varmasti aiemmin mainitsemani ennustukset ja niiden toteenkäyminen. Tiimiyrityksen ratas on siis valmiina liikahtelemaan!

Olemme tiiminä murtautumisen kynnyksellä. Tiimiyrityksemme kehä on kärsinyt tiimin ja yksilön vauhdittuessa viiveistä, mutta yhteisiä käytäntöjä on luotu pitkä vuosi ja ne tarvitsee enää yhteen ääneen kyseenalaistaa ja lyödä lukkoon. Tarkastellaan niitä taas sitten tulevaisuudessa kun ahdistaa. Olemme kuitenkin saaneet viimeisimpinä toimivat solut, kuukausicheckin, uuden kassan, uuden johtoryhmän, hyviä projekteja ja hyvän CRMn. Nyt tarvitsemme lisää bisneksiä ja tuloksia. Sitä varten olemme tiiminä rakentaneet pohjan johon on vakaa rakentaa.

 

Tiiminkehityksemme on ollut arvaamatonta. Mielestäni on harmillista, että Mittavassa unohdumme liian usein tuijottamaan veturin sijasta sen vaunuja. Vaunu voi kuukauden päästä olla seuraava veturi! Mikään ei ole ahdistavampaa kuin kyylääminen ja suurennuslasilla tarkastelu. Uskon, että meistä jokainen itse kokee parhaiten tiiviissä tiimiyrityksessä, jos minun paikkani ei ole siellä! Sitä pohtiessa jokaisen on ymmärrettävä tiimiyrityksen oppimisprosessin (Y3) tarkoitus. Oppia tiimiyrittäjäksi oman tiimiyrityksen avulla. Kaikkien tiimiyrittäjien on haluttava oppia ja kasvaa Tiimiakatemialla.

Aavistelen meidän olevan juuri jonkun murtautumisen kohdalla. Se paljastuuko murrosta lopullinen läpimurto vai seuraava salamanisku, selviää ainoastaan kokeilemalla. Minusta tuntuu, että meillä mukautuvaisimmilla tiimiläisillä on, ja tuleekin olemaan helpointa murtautumisen myllerryksessä. Silloin ei säästellä tunteenpurkauksia ja mielipiteitä. Kyllähän uutta johtoryhmää valitessa huomasimme, että Mittava innostaa ja kiinnostaa meitä. Vastuunottajia oli tarjolla monesta suunnasta. Se on mielestäni hyvä merkki. Kun suljetaan entiset jorylaiset vaihtoehdoista pois, pyörittelimme mielestäni kaikkien tiimiläisten nimiä yhtä lukuunottamatta. Kokemuksien mukaan muutos voi tapahtua hetkessä. Menneet kuukaudet ovat osaltaan rakentaneet muutosta, eikä siksi voi sanoa, että muutos tapahtuisi yhdessä yössä. Ei sekään tiimiyrityksen tasolla voi pitää paikkaansa.

 

Avaan nyt kello 0:00 yhden joulukalenterin luukuista ja paljastan yhden kirjan salaisuuksista:

”Yhtenä dialogin salaisuutena on kyky antaa anteeksi meitä ärsyttävä käyttäytyminen ja hyväksyä, että samanlaista käyttäytymistä löytyy myös itsestämme. Dialogin aikaansaamiseksi vaaditaan johdonmukaista toimintaa ja käyttäytymistä, joustavia rakenteita, kykyä ennakoida ongelmia ja otollista ilmapiiriä. Dialogi on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Dialogi on vuoropuhelu jossa ihmiset ajattelevät yhdessä.”

Tiimin ja tiimiyrityksen kehää liikkeessä pitävät yksilöiden kehät. Ne tarvitsevat pyöriäkseen tarkastelua ja arviointipohjaa. Tätä helpottamaan Tiimiakatemialla on käytössä henkilökohtaiset oppimissopimukset. Itse olen päivittänyt sitä syksyn mittaan ja aina sitä muokatessa muistanut ihmetelleeni aiemminkin, miksi en tee tätä useammin. Miksi en ole kurinalaisempi. Olen yrittänyt reflektoida viikottain ja tehdä viikkomotorolia, niistä vaan on ollut helpompi luistaa kun ei ole ketään vahtimassa. Tämänkin olisi hyvä ottaa osaksi vaikka viikon päättävää TL-foorumia. Varata yhdessä pätkä aikaa pohdiskelulle. Lukeminen on innostavaa, mutta sillekään ei tahdo löytyä sijaa pitkien päivien jälkeen. Haluni oppimissopimuksessakin on saada lukuohjelmani toimimaan ja reflektointi säännölliseksi viikottain.

Meillä Tiimiakatemialla on mahtavat arvot. Itse olin päässyt ne unohtamaan vuoden virratessa. Kaikkien tiimien arvot edustavat pohjimmillaan näitä arvoja, niin myös tarkemmin tarkastellen meidän omammekin. Näistä arvoista mahtavimpana nousevat esiin kohdat 2) tiimiyrittäjyys, 4) tekemällä oppiminen ja 5) matkustaminen. Ja miettien lisää 1) ihmissuhteet ja 3) jatkuvat kokeilut, siinä samalla viivalla. Kerrassaan hyvät arvot! Kun ihminen voi työskennellä omien arvojen mukaisesti, paikassa jossa sen arvojen mukaan toiminta on mahdollista ja suotavaa – menestyy työssään paremmin. Henkilökohtaisesti uskon, ettei minulle tällä hetkellä olisi mitään parempaa paikkaa olemassa kuin Tiimiakatemia!

Teo Tarri
teo@mittava.fi
0442755091

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

1 kommentti to “Tiimiakatemia”

  1. Timo Lehtonen sanoo:

    Mahtava essee, mies on paneutunut aiheeseen, kyllä tekstistä näkyy jo kokemus ja vuodet tiimiliiderinä, asia on sisäistetty!

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!