Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia ja Johtavat Ajatukset

Kirjoitettu 27.11.16
Esseen kirjoittaja: Juuso Oinonen
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia, Johtavat Ajatukset
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 2. Yhteisöllisyys, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 4.1. Johtavat ajatukset, 8. Henkinen kasvu

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

On sunnuntai ja istun toimistolla. Saavuin juuri Elinan pyörittämän pop-up kahvilan kautta. Keskustelimme Pilvin ja Reetan pitämästä hyvinvointi pop-up liikkeestä. Aatu on siellä tällä hetkellä työvuorossa – se olisi pitänyt nähdä omin silmin. Jopas nyt on pop-uppeja! Ja kas, kahvilakin sijaitsee pop-upin sisällä. Minun ei edes tarvitse katsoa ikkunasta ulos tietääkseni, että joulu on tulossa. Pop-upit ovat varsin hyvä esimerkki siitä, mitä Tiimiakatemialla tehdään. Ne eivät tosin kerro koko tarinaa. Meidän tiimillä on vaikka minkä näköistä hommaa. Pojat lähettivät eilen Kiinasta kuvia. He ovat olleet tutustumassa mittatilauspukujen valmistajiin. Ansku kertoi juuri, ettei pääse maanantaina aamukahveille, koska ehostaa asiakkaan kulmakarvoja. Ville rassaa autoja, Milla stressaa Tiimiakatemian valmistujaisista ja minä mietin kuinka saisimme asiakkaamme näkymään paremmin sosiaalisessa mediassa. Kotakahvilakin pitäisi pystyttää pian. Näitä kaikkia edellä mainittuja kutsutaan projekteiksi.

Projektit ovat osa Tiimiakatemialla tapahtuvaa oppimista. Tarkoitus on kehittyä vahvaksi osaajaksi juuri sillä alalla kuin itse haluat. Mikä parasta, voit tehdä sillä jopa bisnestä ja jopa luoda itsellesi ja muille tulevaisuudessa työpaikkoja. Projektit ovat erinomainen alusta käytännön oppimiselle. Ne tapahtuvat oikeissa asiakasympäristöissä. Asiakkaalle tarjotaan oikeasti tuottamaamme palvelua oikean yrityksen kautta käyttäen oikeaa rahaa. Muissa ammattikorkeakoulun koulutusohjelmissa voidaan vain haaveilla moisesta kokemuksesta.

Projekteja tukeaksemme luemme kirjoja. Kirjoista saamme teoriatietoa, joka on välttämätöntä, jotta voisimme suorittaa työmme asiakkaalle mahdollisimman hyvin. Kukaan ei määrää, mitä kirjoja sinä joudut lukemaan. Valta on sinulla itselläsi: voit lukea juuri sitä mitä haluat. Tietenkin olettamuksena on, että kirja liittyy jotenkin siihen mitä teet. Jos teet asiakkaalle myyntiä, kannattaa kirjaston hyllyltä valita myyntiin liittyvä kirja. Jos markkinoit asiakkaan palvelua, tarttuu markkinointiin liittyvä kirja herkästi matkaan. Vaihtoehdot ovat lähes rajattomat. Kirjoista kirjoitetaan lopulta reflektiot, joihin pohditaan kirjasta opittua. Yksi osa opintosuorituksiamme on juuri nämä kirjareflektiot.

Jaamme kirjoista ja projekteista oppimiamme asioita treeneissä. Treenit ovat kaksi kertaa viikossa järjestettävät, neljä tuntia kestävät sessiot, joissa vaihdamme ajatuksia oppimastamme, haasteistamme ja kaikesta, mikä on mielen päällä. Treeneissä on läsnä valmentaja, jonka tehtävä on sparrata meitä eteenpäin niin yksilöinä, tiiminä, kuin yrityksenäkin.

 

Tiimiakatemian arvot

Lukiessani johtavia ajatuksia tulin ajatelleeksi myös omia arvojani. Kumma juttu, mutta Tiimiakatemian arvot pätevät melko suoraan minun omieni kanssa.

  1. Ihmissuhteet, kumppanuuksien rakentaminen ja ylläpitäminen

Arvostan henkilökohtaisia suhteita yli kaiken, mutta tämän lisäksi Tiimiakatemialla on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä rakentamaan myös bisnesverkostoa tulevaisuutta ajatellen. Se onkin varmaan yksi tärkeimmistä asioista, mitä täällä ollessani olen oppinut.

  1. Tiimiyrittäjyys

Yhdessä tekeminen on huikeaa. Se on paitsi mukavaa, myös äärimmäisen kehittävää ja palkitsevaa. Mitä enemmän opimme itsestämme, sitä enemmän voimme oppia myös muilta.

  1. Jatkuvat kokeilut ja jatkuva uuden synnyttäminen

Olen pohjimmiltani luova persoona, joten tämä selittää itse itsensä. Belbinin testissäkin kävi ilmi, että olen luova, ellen jopa tiimin luovin kaveri, jolta ei ainakaan ideat lopu. On tietysti eri asia, että kuinka hyviä ne ideat sitten lopulta on.

  1. Tekemällä oppiminen ja käytännönläheisyys

Teot puhuvat puolestaan. Sanoilla saa kikkailtua itsensä yllättävän pitkälle elämässä, mutta loppujen lopuksi siellä, missä tehdään asioita oikeasti, tapahtuu oppiminen.

  1. Matkustaminen/kansainvälisyys

”On mentävä kauas nähdäkseen lähelle.” Aina ei voida keksiä uutta. Joku viisas mies kerran sanoi, että parhaat ideat ovat varastettuja. Mikäs sen parempi paikka varastaa ideoita kuin ulkomaat. Haluan nähdä maailmaa ja tietää kuinka se toimii. Tahdon tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa ja nyt olen lähempänä sitä haavetta kuin koskaan. Yhteydet ympäri Eurooppaa on avattu kiitos Tiimiakatemian. Saa nähdä miten tässä käy.

 

Tieni Tiimiakatemialle – Ylioppilaasta tursaaksi, tursaasta pinkuksi

Olin kuullut Tiimiakatemiasta puhuttavan aiemmin lähinnä sivulauseissa, eikä se koskaan ole ollut minulle ensimmäinen vaihtoehto. Lukiosta valmistuttuani olin varma, että tahdon oikeustieteelliseen, mutta jo pääsykokeisiin lukiessa minulle valkeni karu totuus. Ala ei todellakaan ole minua varten. Noh, viikkoa ennen kauppakorkeakoulun pääsykokeita ostin kirjan ja päätin pyrkiä sinne. Eihän se viikko mihinkään riittänyt, seuraava yritys oli vuoden päästä. Kuinka ollakaan, vuoden päästä olin armeijassa ja pääsykokeet ajoittuivat näppärästi yön yli kestäneen marssin jälkeiselle päivälle. Arvata saattaa, kuinka koe meni. Ei kai siinä sitten, vuoden päästä uudestaan. Jälleen arvausleikin pariin: pääsinkö sisään? Oikea vastaus kuuluu: ”En”. Vuosi oli tällöin 2015 ja kaupallisen alan edelleen kiinnostaessa olin päättänyt laittaa varasuunnitelmaksi tradenomin tutkinnon JAMKissa. Pääsykoe oli helppo ja meni käytännössä ”lukematta läpi” –strategialla. Jihuu, olen vihdoin ansainnut opiskelupaikan!

Aloin paikan saatuani tutkiskelemaan, mitä JAMKilla on minulle tarjota ja yksi näistä asioista oli Tiimiakatemia. Vieläkään en ollut varma Tiimiakatemian sopivuudesta minulle. Nyt kuitenkin aloin harkitsemaan sitä, vaikuttihan projektioppiminen ja varsinkin maailmanympärysmatka mielenkiintoiselta vaihtoehdolta suorittaa opintoja.

Eräänä kauniina elokuisena päivänä Turkin auringon alla otin matkaviestimeni kouraan somettaakseni upeista maisemista ja korkeasta lämpötilasta. Hämmästyksekseni huomasin, että itse Pertti Pernu oli ottanut sähköpostilla minuun yhteyttä. Tosin niin hän oli varmasti tehnyt kaikille uusille tursaille. Viestin sisältö näin tiivistettynä oli seuraava: ”Oletko kiinnostunut opiskelemaan Tiimiakatemialla projektiluontoisesti? Valinta ei ole sitova, mutta ryhmäjako tehdään tämän mukaan.” Koska olin hyvällä tuulella, vastasin luonnollisesti myöntävästi, sillä kyllähän se rehellisesti sanottuna kiinnosti.

Ensimmäinen päivä Rajakadulla koitti. Astelin luokkaan, jossa porukka olikin jo istuskelemassa ringissä, odottamassa viimeisiä tursaita saapuvaksi. Siinä vaiheessa en vielä tiennytkään, kuinka tutuksi tämä istumajärjestys tulisikaan seuraavien vuosien aikana muodostumaan. Luokassa istui Mimmu partoineen ja ringin ulkopuolella oli joku vanha höppänä (lue: Letim) kikattamassa kuinka hän tuli katsomaan uusia pinkkuja. Mitä pinkkuja? Se minulle selviäisi vielä saman päivän aikana.

Kun kaikki olivat paikalla, suoritettiin check-in kierros, kuten myöhemmin treeneissä muodostui tavaksi. Tilassa oli niin paljon uusia ihmisiä – minua suorastaan pelotti, kun jouduin vastaamaan kysymykseen: kuka olet ja aiotko jatkaa Tiimiakatemialle? Vieläkään en ollut varma.

Myöhemmin samana päivänä menimme tutustumaan Tiimiakatemian tiloihin. Olin ihmeissäni. ”Onko nää jotain oikeita yrityksiä kun tilatkin on näin upeat?” huomasin ajattelevani. Oletusarvonani oli, että kun astumme sisään, ovat vanhemmat opiskelijat omissa nurkissaan ja katsoisivat meitä alaspäin. Ihmetys oli jälleen suuri, kun heidän kanssa juttelemaan mennessä olivat kaikki aivan innoissaan kertomassa Tiimiakatemian kulttuurista ja siitä kuuluisasta TA-spiritistä. Nyt olin varma: olin pinkku.

 

Tieni Tiimiakatemialla – Pinkusta täysiveriseksi tiimiyrittäjäksi

Tiimiakatemia osoittautui varsin suureksi kulttuurishokiksi. Olin tottunut luennoilla istumiseen ja kotiläksyjen tekemiseen. Sitä meille pinkkuvuoden ajan kyllä tarjottiinkin runsain mitoin, mutta siinä ohessa tapahtuvat projektit alkoivat tuntua hankalilta. Mistä repiä aikaa yritystoiminnalle, kun melkein 40 tuntia viikosta menee luentoihin, raportteihin ja ryhmätöihin. Vuoden mittaan muutamalle tiimimme jäsenelle, minä mukaan lukien, alkoi muodostua tavaksi pyöriä toimistolla yömyöhään asti. Vaikka meno oli välillä levotonta, alkoi myös tuloksia syntymään. Ensimmäisiä asiakkaita, valmiita projekteja, uusia projekteja, jopa hieman rahaa. 12 tunnin työpäivät eivät olleet tavattomia, joskus painettiin duunia jopa 16 tuntia päivässä. Vapaa-aika oli vähissä, mutta Tiimiakatemia alkoi toden teolla tarttumaan meihin. Sen huomaa tänäkin päivänä sitoutumisen tasosta.

Ensimmäisen vuoden aikana emme aikatauluistamme johtuen päässeet kovin syvästi tutustumaan muihin tiimiyrittäjiin. Oleskelimme lähinnä oman tiimimme kanssa muiden jäädessä hieman vieraammiksi. Ainoita poikkeuksia olivat tietenkin ne muutamat perinteiksikin muodostuneet tapahtumat, kuten Rakettipäivät, TA-risteily, vahvarit ja piinapäivät.

Kun vihdoin pääsimme Rajakadun ilkeästä yksinvaltiaasta ja luennoista eroon, kääntyi polkuni toiseen suuntaan. Yhtäkkiä toimistolla oli muitakin ja yllättäen aloin olemaan tekemisissä yhä useamman ja useamman tiimin ja tiimiyrittäjän kanssa. Yhtäkkiä myös projekteille alkoi löytymään aikaa ja uusia asiakassuhteita alkoi syntymään. Nyt kun puoli vuotta olen ollut erossa luennoista ja tenteistä, on arki alkanut rullaamaan toivotulla tavalla. Alkusyksy oli vielä hieman haastavaa aikaa, kun ei tiennyt mitä kaikella tällä ajalla voi tehdä, mutta nyt sitä ongelmaa ei ole. Hyvänen aika, onhan sunnuntai ja olen toimistolla kirjoittamassa esseetä.

Tagit: , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!