Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 04.12.13
Esseen kirjoittaja: Anders Bertlin
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia

Mikä ihmeen Tiimiakatemia? Sen ja monien muiden kysymysten äärellä oltiin muutama kuukausi sitten ja ollaan edelleen. Kun astuin Onkapannun ovesta sisään en tiennyt mihin olen ryhtymässä, ja edelleen tämä rakennus yllättää joka päivä. Ei ole aikataulua, ei luentoja, ei opettajia. Joka aamu pitäisi johtaa itseään, ottaa yhteyttä asiakkaisiin, keskustella eri projektien touteuttamisesta valmentajien ja muiden tiimiläisten kanssa. Oli hyvä että vasta nyt luin tämän tiimikirjan koska tästä sai varmasti enemmän irti kuin jos olisi lukenut kirjan heti alkupäivinä. Uskaltaisin melkein väittää että tämä kirja ei aukea jos ei tiedä mikä on Tiimiakatemia tai jos ei ole edes käynyt Akatemialla. Mutta toisaalta aukeaako tämä ihmeellinen Tiimiakatemia niin helposti muutenkaan, ei auennut ainakaan heti minullekaan. Hyvä että tällainen kirja on olemassa, ja yritän tässä verrata tätä kirjaa siihen missä vaiheessa ollaan nyt Dynaamian kanssa.

 

Pysähdyin heti melkein ensimmäisten sivujen kohdalla tähän ajatukseen:

 

”Jokainen tiimiyritys saa itse suunnitella oman toimistonsa sisustuksen. Joskus näitä tiimin omia tiloja on kutsuttu hajupajoiksi, koska jokaisella tiimillä on sille ominainen haju.”

 

Miltä meidän toimistomme näyttää, miltä me näytämme? Varmasti tässä on vielä meille kaikille mietittävää, vaikka ollaankin tehty päätös että viestisolu huolehtii siitä miltä toimisto näyttää ulospäin. Toimisto on kuitenkin edelleen samannäköinen kuin oli kun tulimme tähän avotoimistoon muutama kuukausi sitten. Taulusta ei edes löydy vieläkään kaikkia näitä vaatimuksia:

 

° rakettimalli julisteena, johon on merkitty kirjoittmalla tai tarroilla tiimin kehitystaso.

 

° asiakaskäyntitilasto esimerkiksi pylväsdiagrammina

 

° Tiimiakatemian johtavat ajatukset tauluna

 

° liikevaihto- ja tulostaulukko

 

° maapallokartta, johon on merkitty alustava matkareitti (MYM)

 

° tiimin ja tiimiläisten saamat palkinnot (jaetaan syksyllä ja keväällä)

 

° kirjapistetaulukko, josta selviää tiimiläisten kirjapistetilanne

 

Meillä puuttuu puolet näistä, mutta hyvä kirjoittaa asia paperille, koska vasta silloin kun asiat on paperilla tai kalenterissa ne ovat olemassa. Tämän väitteen ”asiat ovat vasta olemassa, silloin kun ne ovat kalenterissa” olen huomannut todella pitävän paikkansa. Paljon on yleensä puhetta että pitäisi tehdä, mutta sillä tyylillä ne yleensä jäävät puhetasolle, mitään ei siis tapahdu.

 

TOINEN ASIA:

Sälähti korvaan tällainen teksti kirjassa:

 

”Tiimimme on jakautunut neljään oppimissoluun. Kokoonnumme soluihin kerran viikossa 2-4 tuntia kerallaan.”

 

Okei ollaan jakauduttu soluihin mikä on hyvä asia. Ollaan siis menty eteenpäin tiiminä ja nyt jokaisen on helpompi puhua kun ollaan pienemmisssä ryhmissä. Ongelma vaan tuo 2-4 tuntia viikossa. Meillä on nyt solut ollut käytössä muutaman viikon ja kerran ollaan kokoonnuttu 10min. Eli solusta ei ole ollut mitään hyötyä tähän asti. Näkisin että meidän asiakassolussamme tämä asia kannattaa varmasti ottaa esille seuraavan kerran kun näemme. Muuten nopeasti soluista tulee vain sellainen ”kiva juttu”, on kivaa kuulua soluun mutta mitään ei saada aikaiseksi. Myös tällainen näkökulma on jäänyt vähän sivuun meidän asiakassolultamme:

 

”Ei riitä, että keskitymme vain oman tiimiyrityksemme pyörittämiseen. Meidän osallistumisemme tiimien yhteisiin foorumeihin on välttämätöntä.”

 

Itse siis en ole kertaakaan vielä käynyt foorumeilla, tämä asia korjattava!

 

KOLMAS SEIKKA:

Avataan tämäkin osaalue lainauksella:

 

”Etsimme joukosta vanhempia tiimipelaajia, jotka sijoitetaan eri tiimeihin tuomaan elämänkokemusta ja usein myös ammattitaitoa.”

 

Minähän kuulun juuri näihin! Mitä olen tehnyt tälle asialle, en mitään. Tiimin vanhimpana jäsenenä minulla on varmasti enemmän elämänkokemusta kuin esimerkiksi minua kahdeksan vuotta nuoremmilla. Pitäisi ehkä ottaa enemmän roolia tiimissä, toisaalta en ihan luota itseeni monessakaan asiassa ja mielellään kartan vastuusta, joten sen puolesta olen tahallaan jättäytynyt vähän taakse seuraamaan tilannetta. Ongelma vaan on siinä, että meiltä puuttuu tiimissä vastuunkantajat, ja tuntuu että kaikki vähän seuraa tilannetta. Meillä on tiimissä hyviä tyyppejä, ja erilaisia ihmisiä, kuten pitääkin olla:

 

”Ravintolassakin on töitä tiskaajille, kokeille, hovimestarille ja tarjoilijoille.”

 

Meidän tiimissä on valittu hovimestari, joka on Aleksi Saarinen, mutta muuten tuntuu, että kaikki haluaa mielummin olla tiskaajia keittiön puolella kuin ottaa roolia asiakaspuolella tarjoilijoina. Itseäni jarruttaa se että olen huono lähtemään asiakaskäynnille ja soittamaan asiakkaille. Minun mielestäni jos ottaa roolia tiimissä pitää myös ansaita rooli. Tämän tekee parhaiten kun on eturivissä lähtemässä ja soittelemassa asiakkaille. Itse vielä seison rannalla ja mietin että kyllä on kylmä vesi mihin pitäisi hypätä ja näin ollen kastelen vain varpaitani. Näin on käynyt asiakaskäyntien ja soittelemisen suhteen, olen käynyt muutamia asiakaskäyntejä mutta vain kastellut varpaitani, en ole uskaltanut heittäytyä. Löysin myös oman Belbinin tiimiroolin:

 

KOKOOJA:

 

”Kokooja on ihmissuuntautunut ja ryhmässä aika hallitseva tyyppi. Hän näkee muut ryhmän jäsenet ennakkoluulottomasti ja löytää vahvuudet eri ihmisistä. Kokooja onkin ihmisten organisoija. Kriisitilanteessa hän on hyvin jämäkkä ja kykenee tehokkaaseen, nopeaan päätöksentekoon, vaikka muuten onkin joustava ja rauhallinen. Erityisen hyväksyvästi hän suhtautuu niihin, jotka täyttävät tavoitteensa ja osallistuvat ryhmän yhteiseen kamppailuun. Sosiaalisesti hän on aika pidättyväinen ja haluaa pitää tietyn etäisyyden ja objektiivisuuden suhteissaan ryhmän jäseniin. Kokooja saattaa joskus olla itse hieman laiska tekemään asioita, kun näkee niin selkeästi muiden mahdollisesti paremmat resurssit jonkin tehtävän hoitamiseen. Tämä voi häiritä niitä ryhmän jäseniä, jotka eivät itse näe tehokkaan koordinoinnin ja delegoinnin taidon merkitystä ryhmälle.”

 

NELJÄS FAKTA:

Meillä on menossa valetiimivaihe. Tässä maistiainen siitä:

 

”Välillä meidän tiimimme treenit ovat aika negatiiviset. Ihmiset vain istuvat vakavina, vaikka joku innokkaampi selittää omia asioitaan suurella sydämellä. Tunteet ovat joskus pinnalla, ne vaihtelevat laidasta laitaan, ja yksi tiimiläinen on itkenytkin treeneissä. Dialogin säännöt kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan eivät vielä täysin toimi.”

 

Eikä siinä vielä kaikki. Myöskin ajatus että tämä on koulu tulee siellä täällä esille vielä. Ei aina muisteta että tämä on työpaikka. Siellä ei voi toimia miten sattuu, tulla ja mennä miten haluaa, ja mielellään olisi hyvä olla ajallaan työpaikalla, jos ei ole sattunut mitään aivan erityistä. Tiimissä pelisäännöt on vielä vähän hukassa. Tämä ilmiö tapahtuu vielä aika usein:

 

”Kyllä me saimme tiimisopimuksen aikaan, ja siitä tuli todella hyvä. Mutta pian se hautautui jonnekin dropboxiin. Kukaan ei huudellut sen perään eikä seurannut porukan sitoutumista tavoitteisiin ja sitä, saavutettiinko niitä. Ei kukaan ota tiimisopimusta alussa vakavasti. Jos joku ei pääse tavoitteisiin ja siitä huomautetaan, on vastaus useimmiten entäs sitten.”

 

Tämä voisi olla suora lainaus meidän tiimistä. Entä sitten? Mitä väliä? On joku muukin! Aika usein kuulee näitä ilmaisuja ja itsekin sorrun tähän, mistä todellakin pitää pyrkiä pois. Menisinkö oman pomon luokse sanomaan ”entä sitten”, en ikinä. Sen olen kumminkin jo tajunnut että ei kannata selitellä, mielummin sanoo suoraan miten asia on. Selittämisessä ei tee hallaa muuta kun itselleen.

Hauska myös huomata miten tiimit käyvät läpi samat asiat:

 

”Heti ensimmäisenä syksynä olimme asiakasviikkojen kakkonen, mutta menestyksen jälkeen seurasi syvä kriisi ja turhautuminen.”

 

Samaa polkua mennään meidän tiimissämme tällä hetkellä. Omalla kohdallani myös. Vasta kahden kuukauden kriisin ja turhautumisen jälkeen alkaa nähdä edes vähän valoa tunnelin päässä. Jotenkin tuli asiakasviikkojen aikana sellainen olo että asiakkaan kontaktoiminen on jotenkin helppo tehtävä. Se ei todellakaan ole, sen olen huomannut näiden kuukausien aikana. Puhelinkammo ja asiakaskäyntien sopiminen tuottavat tällä hetkellä suuria ongelmia. Positiivista on sentään, että kun pääsee asiakkaan luokse, kaikki on helppoa, siellä on yleensä mukavaa. Mutta miten voi olla niin vaikeaa kontaktoida asiakasta joko soittamalla tai käymällä, en ymmärrä? Ei asiakas kumminkaan pure mutta joskus sitä omassa päässä kuvittelee että se puree, en tiedä miksi! Varmasti myös itsensä johtamisessa on ongelmia, ei pidä kiinni siitä mitä kalenterissa lukee. Siirtää ja siirtää asioita, ja samalla asiat alkaa tuntua jäävuoren kokoiselta. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu, muuten tie tiimiakatemialla jää lyhyeksi. Pitää seuraavaksi lukea kirjoja itsensä johtamisesta sekä miten kontaktoidaan asiakas. Mielellään sellainen kannustava kirja, että ei se niin vaikea ole, kuin liian tekninen kirja. Kyllä minä tiedän miten ne asiakkaat kontaktoidaan, mutta miten sen saa aikaiseksi. Miten saan itseni hyppäämään siihen kylmään veteen?

 

Tykkäsin tosi paljon tiimikirjasta, ja oli kiva nähdä missä meidän tiimimme menee. Emme ole yksin ongelmien kanssa vaikka välillä tuntuu siltä, kun jotkut toisesta tiimistä tulevat sanomaan, että ”meidän tiimissä tehdään niin ja näin”. Huomasi myös, että kyllä tässä ollaan eteenpäinkin menty näiden kuukausien aikana, moni asia on selkeytynyt. Kiva kirja!

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!