Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 11.12.13
Esseen kirjoittaja: Mikko Tammilehto
Kirjapisteet: 4
Kirja: Tiimiakatemia - kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Muistan vielä ensimmäisen päivän kun tulin Tiimiakatemialle. Onkapannu 2:sen sisällä vallitseva maailma oli vielä täysi mysteeri, enkä varsinaisesti tuntenutkaan ketään aloittavista tiimiyrittäjistä saati sitten vanhemmista. Olen menossa sisälle, musiikki soi täysiä ja mietin että onkohan tämä oikea paikka? Kyllä siinä kyltissä pihalla ainakin luki Tiimiakatemia… Sisällä ensimmäisenä otetaan kuva ”pelaajakorttiin” ja annetaan lasi kuohuvaa käteen. Mitäs ihmettä? Tämähän alkaa vaikuttaa hyvältä, mietin. Seuraavana aloin ihmettelemään ihan tosissaan, että mitä täällä tapahtuu kun Letim Space Band soittaa hyviä biisejä ja Vilppu kaahaa skootterilla sisälle sekä ottaa lavan haltuun kertoen mystisiä juttuja Tiimiakatemiasta :Dd Vaikuttaa vieläkin paremmalta, mietin.

Ensimmäiset päivät kuluivat ja uuden, mielenkiintoisen informaation tulva oli niin runsasta, ettei siitä lopulta jäänyt mitään mieleen 😀 Onneksi kokonaiskuva Tiimiakatemiasta kuitenkin hieman rakensi itselleen pohjaa akatemian tapahtumien muodossa (mm. kaljoittelu passionin terassilla ekalla viikolla).

Tiimeihin jaon jälkeen koitti Forest&Back -tiimiytymisreissu. Metsään tuntemattomien ihmisten kanssa seikkailemaan ja kisailemaan muita tiimejä vastaan. Mahtava ajatus, silti ehkä hieman pelkoa ilmassa! Tämä reissu oli koko tiimin ensimmäinen yhteinen kokemus. Hypättiin busseihin ja matkattiin kohti Toivakan mehtiä. Olen harrastanut joukkueurheilua jo 13 vuotta ja täytyy myöntää, että en ole koskaan nähnyt yhtä tehokasta tapaa tutustuttaa ja tiimiyttää tiimiä, kuin tämä kyseinen reissu. Ei tiimiytyminen tapahdu yhtä tehokkaasti esimerkiksi toimistolla hengaillessa tai yhteisinä baari-iltoina, vaikka ovat nekin eräänlaisia tapoja tiimiytyä. Hyvä tiimi tarvitsee yhteisiä kokemuksia, niin hyviä, huonoja, ärsyttäviä ja mukavia hetkiä, voittoja sekä tylyjä tappioita ja vastoinkäymisiä tiimiytyäkseen todella. Kiitän erityisesti sitä porukkaa, joka järjesti F&B:n, vaikka en nyt muista mikä se oli. Ohjelma oli erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu. En muista milloin olisin viimeksi leikkinyt piirileikkejä, varsinkaan vielä tuntemattomien ihmisten kanssa, kuten silloin tehtiin ennen varsinaista koitosta. Se oli hauskaa, ja olen varma, että moni muukin on samaa mieltä. Kun varsinainen koitos alkoi, annettiin jokaiselle tiimille kertakäyttökamera, jolla sitten otettaisiin kuvia tästä retkestä.

Nyt nämä kuvat löytyvät toimiston seinältä ja niitä katsoessa huomaa menneisyyden. Miten olen muuttunut näin pienessä ajassa näin paljon? Miten olen voinut oppia näin paljon uutta ja kehittynyt samalla ihmisenä älyttömästi? Kuinka paljon olen saanut uusia tuttavia ja kavereita, omia tiimiläisiä? Tiimiakatemian ensimmäinen puoli vuotta on avartanut silmiäni todella paljon. Niin maailmasta, yrittämisestä, liikeideoista, markkinonnista ja muista hyödyllisistä viisauksista ja opeista jotka piilevät kirjoissa, muiden ajatuksissa ja minussa itsessäni, mutta mitä en aikaisemmin nähnyt. En osaa edes kuvailla tai selittää sitä kuinka paljon näkökenttäni on laajentunut. Ennen vain luulin olevani avarakatseinen ja tiesin mukamas paljon asioista, että nyt voin vain nauraa menneisyyden itselleni 😀

Takaisin F&B reissuun. Jokaiselle tiimille oli järjestetty tehtäviä, mitä piti yhdessä suorittaa muiden tyyppien kanssa. Mitään ei oikeastaan voinut tehdä yksin, joka oli aivan mahtavaa siihen tilanteeseen. Kaikkia varmasti jännitti, mitähän sitä tulisi vielä tälläkin matkalla eteen ja mitä joutuisi tekemään. Matkan aikana piti erilaisilla rasteilla rakentaa omaa tiimiä. Keksiä nimi, esiintyä teatraalisesti, syödä yhdessä, pähkäillä itse piirretyn kartan avulla sitä, mihin suuntaan pitäisi jatkaa sekä kilpailla oman tiimin suorituksilla muita vastaan. Onneksi kaikki tajusivat, että yksin ei saada mitään tulosta aikaan, olihan tietty tehtävätkin sellaisia missä tarvittiin jokaista tiimin jäsentä ja työpanosta. Erityisenä riemun hetkenä jäi mieleen märällä suolla tarpominen, puolen tiimin hävittyä kauas eri puolelle metsää ilman karttaa, sooloilun takia. Tässä vaiheessa viimeistään kaikki tajusivat, että jakaantumalla ei saada aikaan mitään. Löydettyämme muut tyypit saimme taas tiimin kokonaisuudessaan kasaan ja aloimme miettiä jatkotoimenpiteitä eksymiselle. Olimme siis koko tiimi eksyneenä keskellä metsää, kenenkään tietämättä missä oikea reitti sijaitsi. Lopulta päätimme vain kokeilla randomilla jotain reittiä, perustuen erittäin loistavaan ja kaikin puolin hyvään itse piirrettyyn karttaan löytäen kuitenkin oikean tien. Hieman tämän jälkeen ohitimme kaksi muuta tiimiä ja menimme kisan johtoon. Lopulta voitimme koko kisan ja tiimi tiimiytyi entisestään. Opimme yhdessä tekemisen merkityksen tavallaan kantapään kautta! Opimme jokainen sinä päivänä paljon.

Letimin kirja perustuu ensimmäisen vuoden ihmettelyyn täysin uudessa paikassa, täysin uudenlaisilla oppimistavoilla, täysin uusien ihmisten kanssa. Kaikki on uutta! Uusi on hyvää. Vanhat kankeat rajoitetut oppimismallit ja työskentelytavat pitää murtaa keksimällä uutta. Tämä on yksi mahtavimmista asioista koko Tiimiakatemialla, onhan tämä oppimistyyli 20 vuoden jälkeenkin vielä ”uusi, radikaali ja vaarallinen” eikä todellakaan sovi kaikille. Tiimiakatemia siis toimii omien periaatteidensa ja johtavien ajatustensa mukaisesti ja pitää niistä kiinni lujaa. Mahtava juttu, eikö vain? Jokaisen tiimin täytyisi myös kehitellä jotain uutta, eikä mennä vain sillä vanhalla mallilla mikä on ehkä joskus toiminut. Varsinkin Letim painottaa vanhojen mallien hylkäämistä keksimällä uutta. Tämän takia meillä olikin yksi tiistai 8-20 koko päivän synnytys, jossa keksittiin uutta JoRy-mallia, soluja sekä uudenlaisia mittareita, joilla voidaan kartoittaa tiimin tasoa ja toimintaa sekä tähdätä paremmin yhteisiin ja yksilön tavoitteisiin. JoRy-mallista tuli ainakin sellainen, mitä ei ole varmaankaan koko talossa ennen ollut. Tiimiakatemialla on siis ollut yksilöiden johtoryhmä tai solumalli käytössä jo pitemmän aikaa. INTOlla tuli siis synnytyksen tuloksena tiimin mielestä paras vaihtoehto kaikista; Parijory. Uusia solumalleja en tässä rupea avaamaan enempää. Tässä keksittiin jotain uutta joten tavoitteeseen päästiin! Jatkuva uuden keksiminen ja innovointi on kaiken lisäksi hauskaa sekä tiimiyttävää toimintaa! Erilaisia uusia malleja ja tapoja toimia missä tahansa kannattaa siis keksiä ja kokeilla, koska aina voi palata vanhaan. Tästä päästäänkin oikein hyvin seuraavaan aiheeseen.

Tiimiakatemia kannustaa kokeilemaan erilaisia juttuja. Mistä kukakin löytää oman juttunsa? Kokeilemalla! Tässäkään asiassa ei kannata kangistua kaavoihin ja tehdä vain sellaisia juttuja, joita jo osaa valmiiksi tehdä. Siinä jutussa jota jo osaat, voit ehkä kehittyä paremmaksi mutta silti ei kannata tehdä pelkästään sitä, koska silloin jää se tosi yrittäminen liikaa toiselle sijalle ja et välttämättä opi mitään uutta tai mullistavaa, joka on mielestäni yksi akatemian perusideoista, vaan katsot maailmaa vain tiettyjen lasien läpi. Tiimiakatemialla saa ja pitää kokeilla eri juttuja, jotta oppisi mahdollisimman paljon. Tämän asian voi kiteyttää hyvin yhteen lauseeseen, mutta sen syvällisempi ratkaiseminen vaatii jokaiselta ajatustyötä; Jalkapalloilijaksi ei tulla pelaamalla jalkapalloa.

Toinen mahtava juttu mitä Tiimiakatemialla saa, pitää ja jopa kannustetaan tekemään on munailu. Vanha viisauskin sanoo, että kantapään kautta oppii parhaiten. Tiimiakatemia on loistava ympäristö möhliä. Jos joudut suohon, on muun tiimin velvollisuus auttaa sinut sieltä takaisin kantavalle maalle, eikä suinkaan alkaa syyttelemään ketään, että miksi näin tapahtui. Sillä tavalla tiimi toimii. Kuitenkin, kaikista projekteista kannattaa tehdä hyvät motorolat ja toimintasuunnitelmat, jotta riskit saataisiin kartoitettua ja ennaltaehkäistyä jo valmiiksi. Silti joskus kuitenkin tulee vain epäonnistumisia ja vaikeita aikoja, mutta niistä selviää tiimin tuella.

Voisin jatkaa niistä Tiimiakatemian hyvistä jutuista loputtomiin mitä olen tähän mennessä käsittänyt ja oivaltanut, mutta tein niistä listan, jotta ajatuksieni oikea asia ei häviä liian tekstin joukkoon;

  • Tiimiakatemian tavoite on tehdä työstä hauskaa ja auttaa jokaista löytämään ”oma juttu” kovan yrittämisen takia
  • Tehdään yrittäjähenkisistä ihmisistä entistäkin yrittäjähenkisiä
  • Ei oteta asioita liian vakavasti, vaan aina pitää olla pieni virne naamalla
  • Haasteissa nähdään mahdollisuuksia
  • Hyvä ympäristö, hyvät tyypit ja avulias ympäristö
  • Toisten kanssa voi jakaa hyödyllisiä oppeja vapaasti ja keskustella ihan mistä tahansa
  • Kaikki ovat samanarvoisia, oikeasti, eikä ketään syrjitä
  • Avaramieliset ihmiset
  • Kannustava ja inspiroiva ilmapiiri
  • Uudistushenkinen ja rajoja rikkova ympäristö sekä yhteinen ajattelutapa
  • Yhteisöllisyys
  • Tehdään yhdessä juttuja ja opitaan toisiltamme
  • Kansainvälisyys
  • Jatkuva inspirointi. Aina löytää tai oivaltaa jotain uutta
  • Vapaus valita itseä kiinnostavia kirjoja ja soveltaa oppeja haluamallansa tavalla

 

Tiimiakatemia on vieläkin hieman mystinen tapaus ja on varmasti vielä pitkään. Kirjan pinkku kertoo tarinaansa kuluneesta vuodesta, jonka alkuun voin hyvin itsekin samaistua. Kuitenkin, lukuvuosi on vasta puolivälissä ja puolet on siis vielä edessä, enkä voi täysin tietää mitä tulee seuraavana puolena vuotena tapahtumaan. Kirjan luettuani kuitenkin ymmärrän tätä paikkaa hitusen paremmin ja mitä seuraavalta lukukaudelta ehkä voi odottaa! Kiitos Letim, sain kirjasta paljon lisää boostia tekemiseen ja näen vielä enemmän mahdollisuuksia ympärilläni! Kyllä töitä tekevälle riittää, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni aina silloin tällöin ja vaikka lähteä asiakkaisiin.

 

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!