Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?

Kirjoitettu 12.12.14
Esseen kirjoittaja: Harri Mustonen
Kirjapisteet: 2
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Heti akatemian ensimmäinen suositus, lue tiimiakatemian kirja. Kirjaa suositeltiin sen vuoksi, että me pingviinit pääsisimme talon tapoihin sisään nopeammin. Totta puhuen, siihen olisi varmasti ollut tarvetta. Niin en kuitenkaan itse tehnyt. Kohta ensimmäinen puoli vuotta on takana ja sain nyt kirjoitettua esseeni kirjasta. Kirja loi erittäin paljon ristiriitaisia tunteita. Oliko kirja hyvä, oliko kirja huono? En ole saanut vielä selvitettyä sitä itselleni.

Kirja on tarina, jossa kerrotaan uusien pinkkujen tekemisistä, sekä talon muista tapahtumista. Tarinaan on sisäistetty Akatemian tärkeimmät teoriat ja filosofiat. Myös rakettimallin kaikki 14 prosessia löytyy kirjasta. Näin alkuun haluankin kommentoida kirjan kirjoitustyyliä. Kaikella kunnioituksella Lehtosta kohtaan, oli kirja ajoittain kauheaa luettavaa. Se on henkilökohtainen mielipiteeni. Sieltä löytyi kaikki mitä aloittavan tiimiyrittäjän tulee tietää, mutta itse jouduin kamppailemaan, jotta saan luettua teoksen loppuun. Kuitenkin kirjan alusta löytyy perusteet miksi kirjaa on näin lähdetty kirjoittamaan. Olisin tietysti voinut lopettaa lukemisen milloin haluan, mutta joku sisällä sanoi, että haluan kuitenkin saada kirjan päätökseen. Voin jatkossa sanoa, että olen sen lukenut.

Kirjan kuvaus on mielestäni samaan aikaan realistinen ja epärealistinen. Itse allekirjoitan sen, että Akatemialle saapuminen oli hyvin hämmentävää. Tämä on paljon sekavampi paikka kuin normaali ammattikorkeakoulun ympäristö. Ainakin uskon niin. Kirjan avustuksella pääsee helpommin mukaan etenkin Akatemian sanastoon. Ei ole ihme, että uudelle tiimiyrittäjälle rakettimalli, ristipölytys tai mymmi ei sano mitään. Juuri tähän tarkoitukseen kirja on kirjoitettu. Olen kuullut, että akatemiaa on verrattu jopa uskon lahkoon. Se on todella sulkeutunut yksikkö esimerkiksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun päin. Lisäksi talon sisällä vallitsee ihan omat juttunsa ja sääntönsä.

En oikeastaan edes tiedä mikä mut vakuutti vihtiläis nuorena lähtemään akatemialle. Löysin sattumalta sen netistä. Halusin tehdä jotain erilaista, eikä normaali liiketalous kiinnostanut. Joku mut vakuutti ja laitoin paperit menemään. Nyt myöhemmin kun ajattelee, niin enhän mä tiennyt akatemiasta yhtään mitään kun sinne hain. Kuulosti vaan kivalta, erilaiselta ja kiinnostavalta. Ei kukaan mun kaveri ole koskaan edes kuullut kyseisestä paikasta. Kaikki ihmettelee, että mikä tää juttu on. Mulle selvisi ensimmäisellä viikolla, ettei meillä olekkaan luentoja ekana vuonna. Se oppimistapa on käytössä Pro akatemialla. Mistäköhän mä olen niin päätellyt. En kuitenkaan ole katunut sitä oikeestaan päivääkään, koska on ollut hauskaa alkaa heti hommiin.

Nyt kun joululoma alkaa lähenemään ja muutto innovaan on edessä, on hyvä hetki tiimin kanssa käydä läpi tätä ensimmäistä puolta vuotta. Kuinka puulla päähän lyöty olo sitä oli vähintään pari viikkoa ja kuinka normaalilta se alkaa nyt tuntua. Akatemialla jokainen päivä on erilainen, siksi siellä jaksaakin käydä. On mukavaa huomata, kuinka paljon kehitystä on tullut. Kirja toisaalta synnytti sitä fiilistä jo silloin kun sen luin. Muistaa kuinka ulkona me koko yhteisöstä oltiin. Nyt huomaa, että osa asioista on jo itsestäänselvyyksiä, tehdään hommia täydellä teholla ja edetään kohti kevään Learning circusta.

Itse voin ainakin allekirjoittaa, että onhan tämä ensimmäinen puolivuotta ollut haastava. Kirjassakin käytiin läpi tiimin kehityksen vaiheita. Nyt kun ”honey moon” on ollut ohi jo muutaman kuukauden, on tiimin fiilis tippunut pohjaan. Todettiin kassakriisin tulo, todettiin että toisille akatemia ei sittenkään ole oikea paikka. Osa lähti siis Rajakadulle. Kyllähän tämä kaikki laskee fiilistä alun intoilun jälkeen. Ensimmäisiä oppeja tulikin tiiminä siitä, että ei Akatemia ole pelkästään siistejä juttuja, hauskan pitoa ja pirun rentoa. Vaan se on kovaa tekemistä, itsensä kehittämistä, vastuunottamista ja paljon muuta.

Siellä pohjalla kun käydään, on muistettava, että koko tiimi on samassa tilanteessa. Silloin tiimin on pidettävä yhtä. Sieltä pohjalta ollaankin nousemassa nyt pois ja se on tiimihengen sekä yhteisen tekemisen tulos. On oppinut alkaa luottamaan toisiin. Luottamus on ehkä tiimin tärkein sisäinen asia.

Kirja ei siis hirveästi uusia oppeja tuonut, mutta se herätteli mukavasti siihen, että huomasi oikeasti oppineen ja kehittyneen puolen vuoden aikana. Kyllä ne talon tavat ja opit tulee tutuksi sivusta seuraamallakin, mutta kyllä Tiimiakatemia kirjan lukeminen alkuun voisi olla järkevääkin. Tosin silloin mä olisin ajatellut varmaan vielä enemmän, että mikä ihme tää paikka on.

Tagit:

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!