Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Kirjoitettu 23.05.13
Esseen kirjoittaja: Ville Komaro
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Timo Lehtonen – Tiimiakatemia, kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi

Intro

Lukaisin Timo ”Letim” Lehtosen kirjoittaman kirjan Tiimiakatemiasta muutamastakin syystä: Riikka (valmentajamme) käski lukemaan ja samalla vertailemaan eroja meidän ja TA-Madridin välillä, mukava lukea Tiimiakatemian syvimmästä olemuksesta ja historiasta ja vertailla sitä siihen, mitä itse ajattelee Tiimiakatemiasta opinahjona, ottaa selvää mitä asioita meillä Idealekana on otettu käytäntöön tiimiakatemian rajattomista mahdollisuuksista ja malleista ja mitä jatkossa hyödyntää. Esseessäni analysoin omia fiiliksiä Tiimiakatemian taipaleella tähän asti, oman tiimiyritykseni tilaa, vertailen oppimisympäristönä Jyväskylän Tiimiakatemiaa ja Madridin Tiimiakateamiaa, jossa vierailimme pari viikkoa sitten ja pohdin hieman TA-hengen nykyistä tilannetta kun se on ollut talossa puheenaiheena lähiaikoina.

Minä pinkkuna

”Ihmiset ottavat itse aloitteen omasta elämästään ja ryhtyvät toimimaan, Johannes toteaa tyytyväisenä. Näinhän se pitikin olla, kadotimme koulun ja opettamisen, mutta löysimme hauskuuden ja oppimisen.”

Tämä todellakin on sellainen paikka, jossa on unohtunut koulu ja opettaminen, niin kuin se tunnetaan. Treeneissämme on käytykin dialogia aiheeseen liittyen ja tällaisia ajatuksia on tullut:

–          oppinut ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästä/oppimisesta

–          henkinen kasvu

–          rohkeus

–          itsensä ylittäminen

–          oppiminen tehokkaampaa kun tekeminen on vapaavalintaista ja mielenkiintoista

Olen siis ensimmäisen vuoden tiimiyrittäjä vielä muutaman päivän ja viime syksyn aloitus on vielä kirkkaana mielessä. Kirjassa oli mielestäni todella hyvin kuvailtu pinkun silmin ensimmäisiä päiviä talossa ja sitä fiilistä mikä tarttui matkaani jo syksyllä. Oudon iloinen ja avoin ilmapiiri valtasi minut ja lähes tulkoon sisäinen minäni huusi päästä tekemään uusia juttuja, joita en ennen ollut edes kuvitellut tekeväni. Talossa näinkin lyhyen aikaa olleena tuntuu, että olen kasvanut aimo harppauksen ihmisenä ja alkanut näkemään elämää, yrittäjyyttä sekä bisnestä hieman eri perspektiivistä.

Kirjassa pisti silmään eräs asia mikä Osuuskunta Idealekalta vielä puuttuu, nimittäin tiimisopimus! katsoin nopeasti läpi millaisia asioita sen tulisi sisältää ja huomasin kuitenkin meidän käyneen läpi samoja asioita suullisesti, mutta paperi ja allekirjoitukset taitavat vielä uupua. Lehtonen painotti kuitenkin sen verran tiimisopimuksen tärkeyttä, että sellainen täytyy nyt tehdä.

”Olen ymmärtänyt, että ilman tällaista sopimusta, johon kaikki tiimiläiset ovat sitoutuneet, ei voi syntyä toimivaa tiimiä.”

Yhdessä oppiminen asiakkaan kanssa

Mietittiin tätä asiaa Aava & Bangilla koulutuksessa. Onko enemmän haitta vai hyöty jos ja kun ”opettelemme” samalla kun teemme asiakas projekteja. Tarkoitan siis asiakkaan näkökulmasta, että luommeko todella amatöörimäisen kuvan jos myönnämme, että me olemme vielä oppimisvaiheessa tällä alalla. Sitten joku totesi hyvin, että parhaimmassa tapauksessa oppiminen kestää läpi elämän niin miksi emme kääntäisi tätä ”heikkoutta” vahvuudeksemme Idealekassa ja lähdetä rakentamaan pitkiä asiakassuhteita sellainen slogan edellä, että ”Lähde oppimismatkalle yhdessä meidän kanssa”. Voin jopa noviisinakin väittää, että ihmiset/yritykset voivat yhdessä touhuamalla oppia paljon uusia asioita ja uskon, että meillä innovatiivisillä, yrittelijäillä ja osaavilla nuorilla on paljon annettavaa asiakkaillemme ja toisinpäin. Tämä läpinäkyvä ja avoin yhdessä oppimisen ajattelutapa tuo mielestäni myös lisäarvoa kumppanuuteen. Sen lisäksi, että asiakas saa mitä tilaa niin kaupanpäälle tulee aimo annos oppeja ja koppeja, joita on tullut yhteistyön aikana niin kirjoista kuin lukuisien dialogien kautta.

”Tiimi, tiimiläinen ja tiimisopimus luovat perustan yritystoiminnalle, mutta aito tuloksellinen liiketoiminta syntyy yhdessä asiakkaiden kanssa.”

Historian havinaa

Luulin, että kautta aikain on ollut niin kuin meillä. Eli joka vuosi tulee kolme uutta tiimiä taloon, mutta kirjasta selvisi, että näin ei ole aina ollut ja ilmeisesti jossain vaiheessa ollaan käyty aika pohjalla?! Joskus on näköjään muodostunut vain yksi uusi tiimi ja joskus jopa kahdeksan!? Mielenkiintoista ajatella miten erilaista olisi ollut tulla taloon tiimiyrittäjänä vuonna 1997 ainoana pinkkutiiminä saatikka sitten jos tiimejä olisi kertalaakista kahdeksan.

pienellä aasinsillalla aiheeseen TA:n ilmapiiri

”Fyysisen tilan pitää olla lämminhenkinen ja vuorovaikutukseen kannustava. Ilmapiirissä tulisi painottua avoimuus, luottamus, dialogi ja yhteinen merkitys.”

Tämä kuvaa todella hyvin omaa fiilistä kun olimme piippukadulla ja viime syksyn edelliset tiimiyritykset olivat vielä talossa. Rennon rempseä avoin tunnelma, vahvarit olivat huikeita, vietin aikaa paljon näiden vanhempien tiimiyrittäjien kanssa tutustuen heihin ja oppien heiltä.

Muutto Savelaan Tammikuussa, mikä muuttui?! On tietoisesti pyritty samanlaiseen avoimuuteen tilojen ja käytänteiden puolesta, mutta enää ei tunnu siltä.. SE jokin puuttuu. Voiko fyysisellä sijainnilla ja erilaisella tilojen ja tiimien asettelulla olla todellakin näin suuri merkitys? Vai onko ihmisillä klikannut päässä joku puolustusmekanismi päälle, joka ei salli samaa TA-spirittiä ja tekemisen meininkiä täällä, kuin Piippukadulla? Vai johtuuko kaikki sittenkin vain siitä, että syksyllä kaikki oli uutta ja hienoa? Epäilen, koska samasta aiheesta on käyty keskustelua mm. MT-koulutusohjelmassa vanhempien tiimiyrittäjien kanssa ja viimeksi tänään Tiimiakatemian tulevan Brand Managerin Mika Aution kanssa noin klo. 16 aikaan, kun talo jo kaikui tyhjyyttään. Ennen sitä kuulemma oli hankalampi lähteä pois, koska Akatemialla viihtyi niin hyvin. Joku on myös ohimennen kehunut, että tämä outo tunnelma ja erilainen fiilis johtuisi osittain siitä, että porukkaa tulee Tiimiakatemialla nykyään suoraan lukiosta ja ammattikoulusta tietämättömänä siitä, mitä oikea työnteko on ja odottaa täällä olevan jokseenkin samanlaista opiskelua kuin muuallakin. Tähän taas joku tarjosikin johtavien ajatusten workshopissa ajatusta, että minkä takia Tiimiakatemialle on samanlainen haku ja koe kun rajakadun liiketalouden linjalle, kun kuitenkin eroa oppimisympäristönä on kuin yöllä ja päivällä? Vaikuttaako tämäkään nyt sitten talon tämän hetkiseen tilanteeseen, että porukkaa ei näy toimistoilla ja TA-spirit tuntuu olevan ehkä vähän menneen talven lumia? Tuntuisi ainakin itsestäni siltä, että tämä on monen pienen asian summa, jossa näen tärkeimpänä yksilön asennoitumisen. Fish! kirja kouraan ja aamulla suupielet ylöspäin onkapannun ovesta sisään!

Kuka tietää? Jos joku akatemialainen sattuu tämän lukemaan ja pystyy jollain tasolla samaistumaan ajatuksiini. Niin ohjeena antaisin, että muutos parempaan päin alkaa yksilötasolla.

”Tiedättekö, voin luvata, että luomme tulevaisuuden, emme ennusta sitä.” – Johannes Partanen

Koppasin tällaiset toimivan dialogin kannalta neljä tärkeää asiaa kirjasta:

  1. Kuuntele
  2. Kunnioita
  3. Puhu sydämestäsi
  4. Odota vuoroasi

Samoja asioita käsittelin jo hetki sitten esseepankkiin julkaisemassani Dialogi- esseessä, joten ajattelin tähän vain lyhyesti tokaista, että nämä toimivat ohjenuorina hyvän dialogin ja maksimaalisen oppimisen saavuttamiseksi.

Miten Madridin Tiimiakatemian (Walkinn:in) meininki eroaa Jyväskylän Tiimiakatemian meiningistä?

Käväisimme siis tiimiyrityksemme kanssa espanjassa Madridissa ja Barcelonassa pari viikkoa sitten morjestelemassa kollegoitamme ja tekemässäkin vähän juttuja yhdessä. Ensimmäisenä on kyllä pohjustettava, että eroja on ja ne varmasti johtuvat osittain siitä, että Jyväskylässä Tiimiakatemiaa on kehitetty 20 vuotta ja Madridissa Walkinn on ensimmäinen ja ainut tiimi tällähetkellä, eli heillä ei ole vastaavaa tukiverkostoa ja pitkään kehiteltyjä toimintapoja ja muita valmiiksi. Onhan heillä toki HUB Madrid samoissa tiloissa, mutta se ei tietenkään ole täysin sama asia kuin mitä meillä. HUB Madrid on siis samalla idealla toimiva HUB kuin HUB Helsinki, jos olette vierailleet. Eli HUB lyhyesti: sosiaalisten yrittäjien verkosto, jotka toimivat samoissa tiloissa avokonttorissa. Onhan tuollaisesta HUB:ista hyötyäkin. Meidän yhteistreenien aikaan Nicolai niminen yrittäjä siitä HUB:ilta tuli vetämään meille esityksen siitä, miten voisimme tulevaisuuden yrittäjinä ottaa ekoasiat huomioon liiketoiminnassamme ja esitteli meille Eco Canvaksen (Business model canvas + ecoinnovation = Ecocanvas). Takaisin niihin eroihin.. Siellä yksi lukuvuosi maksaa muistaakseni 8000e, mutta silti porukkaa todella huonosti paikalla. Ilmeisesti ei tunnu missään jos vanhemmat maksavat. Heille Tiimiakatemia asettaa liikevaihto ja liikevoittotavoitteet, jotka ilmeisesti kuuluvat täyttyä. Todellista ja paljon pahempaa häröpalloilua koko touhu kun täällä. 23 ihmistä tiimissä, joista paikalla päivittäin 4-10 ja lopuista ei tietoa. Rahaa liikkuu huomattavasti vähemmän ja kirjojakin ainakin taulukoiden mukaan oli luettu huomattavasti vähemmän kun täällä. Asiakkaissa käydään huomattavasti vähemmän. Painivat aika paljon kuitenkin samojen ongelmien parissa kuin me pinkut täällä, mutta heiltä tosiaan puuttuu nämä kokeneemmat vertaiset ympäriltä, jotka varmasti auttaisivat jo pelkällä esimerkillä eteenpäin. Yksi asia mikä hävetti ehkä eniten. Oli se kun tämä Nicolai oli kertomassa ecocanvaksesta niin kaikki Walkinn:laiset näpräsivät puhelimiaan ja juttelivat toisilleen, jopa valmentajakin puhui päälle jatkuvasti. Ehkä nämä ovat myös hieman kulttuurieroja, mutta oli se kyllä erilaista sielläpäin.

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!