Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimiakatemia – kuinka kasvaa tiimiyritykseksi?

Kirjoitettu 06.02.16
Esseen kirjoittaja: Jasna-Liisa Pässilä
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiakatemia - Kuinka kasvaa tiimiyrittäjäksi?
Kirjan kirjoittaja: Timo Lehtonen
Kategoriat: 7. Innovointi, 7.4. Tulevaisuuden mahdollisuudet

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Kuulin Tiimiakatemiasta ensimmäisen kerran jo ollessani yläasteella ja kiinnostuin heti. Minulla oli muutamia tuttuja, jotka olivat kertoneet tuosta ihmeellisestä paikasta, jossa tutustutaan mielenkiintoisin ihmisiin, mennään, eikä meinata – ja tehdään ihan oikeita asioita. Sinne halusin ehdottomasti päästä!

Kun heräsin varhain kesäkuisena aamuna puhelimeni ääneen ja luin viestin, jossa kerrottiin minun tulleen valituksi Tiimiakatemialle, luulin sen olevan unta. Luettuani viestin uudelleen olin innoissani, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä tuleman pitää. Kesä tuntui kestävän ikuisuuden, enkä malttanut odottaa koulun alkua. Minulla oli tiettyjä mielikuvia ja käsityksiä Tiimiakatemiasta, mutta jo ensimmäisenä päivänä ymmärsin, etten tiennyt vielä mitään.

Nyt, reilu puolitoista vuotta myöhemmin uskon tietäväni, mikä tämä oikein on. Alku oli toki hankala. Meidät jaettiin tiimeihin Belbinin roolitestien mukaan, ja tiimit edelleen kahteen eri osuuskuntaan. Silloin jakoperusteet tuntuivat lähinnä sattumanvaraisilta, mutta tänä päivänä ymmärrän, että tiimi tarvitsee erilaisia pelaajia. Varsinkin pinkkusyksy oli äärettömän hauska. Oli kastajaisia, Forest&Backia ja vietimme vapaa-ajallammekin iltoja yhdessä. Se oli todellinen honeymoon-vaihe, ja kaikki oli niin mukavaa.

Pikkuhiljaa molemmista osuuskunnista alkoi tipahdella ihmisiä pois. He totesivat vain, ettei tämä ollutkaan heidän paikkansa. Osuuskuntien välinen kilpailu alkoi kasvaa ja tunnelma kiristyi. Keväämmällä otimme asian käsittelyyn ja päätimme tehdä sille jotain. Yhteinen Learning Circus ja sen myötä osuuskuntien fuusioituminen.

Tuossa vaiheessa astuimme tiiminä seuraavalle portaalle. Sitä kutsutaan valetiimivaiheeksi, ja sillä portaalla me seisomme vielä tänäkin päivänä. Useimmilla on kova hinku nousta jo ylöspäin, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Asiakasprojekteja ei ole riittävästi, kiinnostus yhteisiä juttuja kohtaan on matala ja pakolliset suoritukset laahaavat yhdellä sun toisella. Treenit sentään sujuvat ihan hyvin ja dialogikin alkaa pikkuhiljaa sujua, mutta tietoa ei juurikaan jaeta. Palautepäivän perusteella tuli ilmi, että tiimissämme on selkeää vastakkainasettelua erinäisten klikkien välillä, emmekä vielä oikein luota toisiimme tai tiimiimme.

Tilanne on sinänsä hankala, sillä olemme aloittaneet yhteiselämämme pinkkuvuoden jälkeisenä kesänä. Kesä oli hiljainen, emmekä antaneet tiimiytymiselle tarpeeksi aikaa ja huomiota. Skippasimme uuden tiimin honeymoonin kokonaan ja siirryimme tavallaan suoraan valetiimiksi. Asiaan on kuitenkin tulossa parannuksia, sillä olemme askel kerrallaan alkaneet laatia tiimille yhteisiä tavoitteita ja pelisääntöjä, joita aiemmin ei ole ollut. Tällä hetkellä päätöksiä on tehty esimerkiksi kirjapisteiden suhteen, ja haaveilleet missiosta ja visiosta, jotka vielä tuntuvat kovin vaikeilta määrittää.

Omasta mielestäni on myös paljon ihan perusjuttuja, joista tulisi sopia yhdessä. Yksinkertaiset säännöt auttavat tiimiä oppimaan ja kehittymään yhdessä. Ollessamme vielä pieniä osuuskuntia, ainakin Mukialla oli olemassa jonkinlaiset yhteiset säännöt. Tällä hetkellä niitä ei oikeastaan ole. Tai ehkä muutama hiljainen. Lehtonen on nostanut kirjassaan esille seitsemän perusjuttua, joista tiimin tulisi sopia yhdessä.

Auttaminen. Tiimissämme kyllä saa apua tarvittaessa, mutta aina sitä ei uskalleta pyytää tai antaa. Tämä johtuu varmasti osaltaan siitä, että koetaan, ettei halua sotkeutua toisten projekteihin tai vaivata muiden päitä omilla ongelmilla. Minusta tämä on todella sääli, sillä tiimissä jokaisen pitäisi pystyä toimimaan muiden kanssa ja tukea muita. Suoraan sanottuna olen hieman kateellinen tiimeille, joissa kaikki projektit ovat tiimin yhteisiä projekteja. Toki meilläkin on muutama projekti, joita on käsitelty yhdessä vaikkapa treeneissä, vaikka varsinaiseen projektiryhmään kuuluu vain osa tiimistä. Ratkaisuna ongelmaan lienee ainoastaan avoimuus. Kaikki projektit treeneihin, kaikki ongelmakohdat ja onnistumiset esille.

Työaika. Viime keväänä otimme käyttöömme ns. toimistoajan. Sovittiin, että arkipäivisin kello 9-15 ollaan toimistolla, ellei olla treeneissä, pölyttämässä tai projekteissa. Muut hommat hoidetaan toimistoajan ulkopuolella. Tarkoitus oli, että voitaisiin enemmän höpötellä keskenämme, auttaa toisiamme löytämään kiinnostavia projekteja ja tsempata jo olemassa olevissa. Tämä ei kuitenkaan oikein onnistunut, ja pikkuhiljaa sovitusta alettiin lipsua yhä enemmän. Kesän jälkeen toimistoaika oli käytännössä mennyttä. Toki tilanteeseen vaikuttaa myös se, ettei kovinkaan moni ole järin tyytyväinen tämänhetkisiin tiloihimme. Asiaan on tehty pieniä parannuksia, mutta toimistokerros on edelleen sekava ja rauhaton. Siellä on vaikea tehdä juuri mitään.

Omasta mielestäni toimistoaikaa voitaisiin kokeilla vielä uudelleen. Ketään ei tietenkään voi pakottaa, ja on jokaisen omalla vastuulla, mihin haluaa aikansa käyttää. Uskon kuitenkin, että yhteisillä työajoilla voisi olla merkittäväkin rooli tiimin muodostumisen kannalta.

Ristiriitojen ratkaiseminen. Tiimissämme on paljon ristiriitoja, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet ratkaisematta. Ongelmakohtia ei ehkä haluta myöntää, vaan ne halutaan lakaista maton alle. Jos joku erehtyy ottamaan ongelman puheeksi, hänet lynkataan helposti ja aiheesta kieltäydytään puhumasta. Syntyy riitoja ja erimielisyyksiä, joku pahoittaa aina mielensä. Tämä on mielestäni ehkä suurin tiimimme ongelmista ja toivoisin asialle pikaista ratkaisua.

Johtajuus. Emme halunneet tiimillemme perinteistä johtoryhmää. Emme kuitenkaan keksineet muunlaistakaan ratkaisua, joten tiimissämme ei käytännössä ole minkäänlaista johtajuutta. Se heijastuu selkeästi tiimimme tämänhetkiseen tilanteeseen, ja tiedän asian olevan erityisen kova paikka joillekin tiimimme jäsenistä. Osa taas on sitä mieltä, ettei johtajuutta tarvita. Ehkä sen vuoksi emme pääse minkäänlaiseen lopputulokseen asian suhteen.

Itse olin myöskin aiemmin sitä mieltä, ettei varsinaista johtajaa tarvita, mutta onhan tämä tilanne suorastaan koomisen surullinen. Alan pikkuhiljaa kallistua perinteisen johtoryhmän puolelle, ellemme keksi sopivampaa vaihtoehtoa. Ongelma on vaan se, ettei kukaan halua johtaa. Tiimi haluaisi johtajakseen henkilön, joka ei itse sitä tahdo.

Vastuunjako. Kuka vetää treenit, kuka huolehtii ilmoittautumiset TA-synttäreille? Tällä hetkellä ainoa nimetty vastuu on Nopalla, joka vastaa tiimimme taloudesta. Toki myös Mikalla on edelleen merkittävä rooli asian suhteen, vastaahan hän nykyään kirjanpidostamme. Vaikka kakkosvuoden treenit ovat olleet selvästi pinkkuvuotta parempia, huomaa niidenkin olevan välillä täysin kaoottisia. Nyt otimme käyttöömme treenikalenterin, jossa jokaisella treenillä on vastaava. Vastaavan ei tarvitse itse vetää treeniä tai välttämättä edes suunnitella sitä, vaan pitää huoli siitä, että treenit ovat laadukkaat ja niissä on ohjelmaa.

Treenivastuissa olemme ymmärtäneet sen, ettei vastuu tarkoita sitä, että teet kaiken itse. Vastuu on sitä, että huolehdit kaiken tulevan tehdyksi. Tätä sääntöä pitäisi soveltaa huomattavasti useammin tiimimme sisäisissä vastuissa.

Pelisääntöjen rikkominen. Vaikkei tiimissämme varsinaisia pelisääntöjä ole ollutkaan, on muutama kirjoittamaton sääntö, joita suurin osa tuntuu noudattavan. Yksi tällainen on esimerkiksi se, että treeneihin saavutaan ajoissa ja niissä ollaan paikalla, ellei ole erikseen sovittu jostakin muusta. Myöhästymisten suhteen tapana on ollut, että mukaan pääsee seuraavalta tauolta. Tässä olemme pitäytyneet melko lailla hyvin ja myöhästelyt ovatkin pysyneet jokseenkin kurissa.

Itseäni harmittaa se, että treeneistä jäädään joskus syyttä pois. Toki joskus voi olla hyväkin syy, mutta sitä ei aina kerrota muille, eikä tiimi välttämättä edes kysy. Sama homma oli nyt viime syksyisten kirjapisteiden kanssa. Tiimimme vaatii harvoin mitään, ja laiminlyönneistäkin pääsee liian helpolla. Minua harmittaa ja hävettää, etten saanut kirjapisteitäni kasaan ajallaan. Olen sitä mieltä, että meidän pitäisi sopia yhteiset menettelytavat pelisääntöjen rikkomisen varalta, eikä treeneistä poisjääminen ole välttämättä tarpeeksi motivoiva ”rangaistus” kaikille.

Palkitseminen. Rangaistusten lisäksi olisi hyvä olla jokin palkinto. Ei ehkä henkilötasolla, sillä se saattaisi lisätä tiimin jäsenten välistä kilpailua. Kun vaan saisimme asetettua yhteisiä tavoitteita, voisimme aina palkita itsemme niiden täyttyessä. Yhteiset illanvietot tai viikonloppureissut olisivat omasta mielestäni huikeita palkintoja tiiminä tehdystä työstä, mutta tiedän, etteivät ne motivoi kaikkia. Sen vuoksi on hankalaa keksiä palkintoa, mutta jospa se niiden tavoitteiden myötä selkiytyisi.  🙂

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!