Tiimiakatemia on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yrittäjyyden huippuyksikkö

Tiimin pikataival

Kirjoitettu 17.08.16
Esseen kirjoittaja: Roosa Pihlajamäki
Kirjapisteet: 3
Kirja: Tiimiytys ja sen läpivienti
Kirjan kirjoittaja: Antti Skyttä
Kategoriat: 1. Oppiminen, 1.3. Oppivan organisaation ja tiimiyrityksen kehittämistyökalut, 2.2. Tiimityön taidot ja työkalut, 2.3. Yhteisöllisyyden kehittämisen työkalut

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)

Tapahtumaprojektiani varten valittu tiimi syntyi lähtökohtaisesti intohimon ja kiinnostuksen kohteiden pohjalta. Tässä ei niinkään alussa haettu tiettyyn paikkaan toimijaa, vaan ennemminkin ihmisiä, jotka jakavat samankaltaiset mielenkiinnonkohteet.

 Nämä ”valinnat” eivät kuitenkaan menneet ens alkujaankaan oikein. Olimme hyvin eri tiimitaustaisia ihmisiä, jonka takia ajauduimme hyvin nopeasti nokat vastakkain. Tapamme toteuttaa asioita olivat hyvin erilaisen eivätkä kohdanneet. Myöskään kiinnostuksen kohteet eivät olleet samat, mikä selvisi projektin edetessä. Näin ollen osa projektiryhmästä päättivät irtisanoutua projektista ja jäljelle jäi vain kaksi tekijää. Olimme kuitenkin todella intohimoisia ja teimme tätä siksi, että juuri tämä oli se mitä halusimme oppia. Tapahtuman järjestäminen. Kahdestaan ollessamme meidän oli myös helppo jakaa vastuut tasan ja suorittaa kaikki tarvitut toimet puoliksi. Työnteko oli aikaa vievää, mutta järjestäytyminen helppoa.

 Ajan myötä kuitenkin tajusimme, ettemme pystyisi tähän kaikkeen kaksin. Aloimme pohtia uuden henkilön ottamista tähän projektitiimiin. Lopullinen päätös valinnasta syntyi henkilön itsensä aloitteesta, ja näin saimme yhden jäsenen lisää hoitamaan markkinointia.

 Heti alusta alkaen teroitimme uudelle jäsenellemme sitoutumisen tärkeyttä. Meille projekti oli kuin oma lapsi, ja siksi vaadimme myös uudelta jäseneltä vahvaa sitoutumista hommaan. Mielestämme asia ymmärrettiin kohtuullisen hyvin, ja tilannetta alettiin seurata.

 Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin ruusuilla tanssien. Vastakkainasetteluita syntyi, kun meidän asettamiamme kriteerejä ei noudatettu vaan asioita haluttiin tehdä omalla tavalla: eli tietämättä mitä tekee. Tämä aiheutti tiimissämme eripuraa. Tämän myötä asioita kuitenkin alettiin käsitellä. Kuherruskuukausi oli ohi ja konfliktit hallitsivat. Meidän oli pakko tutustua toisiimme paremmin. Tässä vaiheessa keskuudessamme vallitsi negatiivinen ilmapiiri. Sanoimme toisillemme asiat suoraan, joskaan ei rakentavasti. Negatiivista palautetta tuli huomattavasti enemmän kuin positiivista. Tuntui myös, ettemme halunneet ymmärtää toisiamme.

 Rajattu aikamme kuitenkin kului, ja aloimme ymmärtää, että asioille oli tehtävä jotain. Meidän oli saatava tuloksia, eli meidän oli pakko muuttaa myös toimintatapojamme ja asenteitamme.

 Aloimme löytää toisistamme heikkouksia ja vahvuuksia. Aloimme ymmärtää toisiamme paremmin. Olimme napit vastakkain useinkin, mutta se ei enää ottanut niin paljon aikaa vaan väännön sijaan pääsimme asioissa nopeammin eteenpäin. Yhteinen päämäärämme, onnistunut tapahtuma alkoi olla toiminnassamme se ohjaava nuora jota kohti edetään, no matter what. Tätä myötä luottamus välillämme kasvoi. Luottamuksen myötä myös vastuunotto kasvoi, ja tulokset alkoivat puhua puolestaan. Tavoitteena oli, että olisimme itseohjautuva tiimi ilman, että kenenkään tarvitsee olla kyttäämässä toisen perään. Ja lähellä aletaan olemaan.

Tiimimme kehityskaari on ollu todella, todella nopea. Vaiheita on käyty läpi nopealla tahdilla, sillä olemme niin intensiivisesti työskennelleet yhdessä yhden asian parissa. Tämä on ollut melko hämmentävä kokemus, sillä tiimini kanssa nämä kaikki vaiheet ovat kestäneet tähän verrattuna aivan tuhottoman kauan. Toisaalta, se on hyvä vertailukohta siitä kuinka pieni 3 hengen tiimi intensiivisessä työssä ja isompi 8 hengen tiimi vähemmällä intensiolla eroavatkaan toisistaan. Tämä täytyy osata huomioida myös johtamistyössä.

Tagit: ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!